Christmas 2013

Heippa!

Joulu vietetty. Kuvia en valitettavasti ehtinyt ottamaan. Mutta siis eilen heräsin keskipäivän seutuun ja söin täysin normaalin aamupalan. Itse en riisipuurosta tykkää eikä sitä oltu tehty. Isäni kävi hieman ennen kahta naisystävänsä kanssa kylässä ja toi minulle sekä veljelleni lahjat. Paketit olivat todella isot ja ihmettelimme mitä niissä mahtaisi olla.

Kahden jälkeen hyppäsimme veljeni, äidin ja tämän miesystävän kanssa autoon ja lähdimme kohti Ivaloa. Olimme viiden pintaan perillä tätini luona Ivalossa ja aloimme auttamaan jouluruoan kattamisessa. Meidän lisäksi tätini luona oli hänen poikansa ja tämän tyttöystävä sekä tädin aviomies. Söimme hyvän jouluruoan, johon kuului laatikot (maksa, lanttu, porkkana ja peruna), poronliha ja siihen kastike, kinkku, leipää, rosolli ja rosollikastike.

Syötyämme alkoi lahjojen jakaminen. Meille tulleet paketit otimme vain mukaamme, sillä halusimme avata kaikki äidin asunnolla. Katselimme vierestä, kun tätini ja muut avasivat lahjojansa innoissaan. Serkkuni tyttökaveri lähti avattuansa lahjat. Lahjojen avaamisesta jonkin ajan kuluttua aloitimme vielä kahvihetken ja serkkuni lähti silloin pois. Kahvit juotua olimme vielä jonkin aikaa tätini luona, kunnes oli meidän aika lähteä takaisin kohti Rauduskylää.

Pysähdyimme matkan varrella nopeaa Hanhimaassa kaverini mummolassa ja otimme häneltä lahjat vastaan. Sen jälkeen menimme äitini luokse ja aloimma availla lahjoja. Sain kaikkea hyödyllistä mm. liinavaatteita, pyyheliinoja, yöpaida, villasukkia, lapaset, mukin sekä vauvalle lelun ja kuumemittarin. Sain vain yhden paketin suklaata ja olen itseasiassa tyytyväinen siihen. Ei tarvitse kiloja turhaan ressata, kun suklaata ei ole juuri ollenkaan syötävänä. Isäni paketeissa oli paljon ruokailu- ja ruonlaittovermeitä. Tulevat varmasti hyvään käyttöön!

Tänään heräsin vasta puoli neljältä päivällä. Minulle on ilmeisesti kertynyt univelkoja. Lähdimme sitten veljeni kanssa käymään Hanhimaassa tapaamassa tuttavia. Kävimme ensiksi papan veljeni ja tämän naisystävän luona kyläilemässä. Sen jälkeen kävimme kaverini mummolassa, paikassa joka oli meille lapsena "varamummola". Oli mukavaa tavata heitäkin pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Sen jälkeen lähdimme takaisin äidin luokse ja nyt olen täällä viettämässä aikaa.

Huomenna menen varmaan käymään vanhassa talossamme katsomassa tavaroitani ja loppuviikosta katsoo mitä keksii. Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Vaavin lelu

Ainoa suklaarasiani

Isäni antamien pakettien sisältö

Layette

Moikka!

Viikko on taas sujahtanut nopeasti. Kaverin kanssa tiistai meni kaupungilla ja tällä kertaa oli hänen vuoro ostaa jouluostoksia. Ostin lahjapaperia lisää ja kämpällä pakkasin loppuun omani sekä kaverin paketit. Keskiviikkona eräs ystäväni kävi kylässä ja vaihdoimme lahjat keskenämme ja juttelimme kuulumisia. Myös äiti tuli miesystävänsä kanssa kylään ja vietimme aikaa. Annoin äidin mukaan lahjat, jotka menevät Kittilän päätyyn oleville ihmisille. Torstaina kaverini lähti kohti etelää ja hän vie hevosopiston entisille luokkalaisilleni joulun toivotukset.

Perjantaina näin paria kaveria ja vietin normaalin päivän. Lauantai meni normaalisti zumbaten ja oleskellen. Sunnuntaina veljeni tuli kylään tädin ja tämän lasten kanssa. Täti lähti pois ja veljeni kanssa hyppäsimme äidin miesystävän kyytiin ja aloitimme matkan kohti Kittilää. Menimme äidin tykö ja täällä nyt sitten olemme.

Sain tänään vihdoinkin äitiyspakkauksen itselleni. Oli kivaa avata se ja katsella mitä kaikkea sieltä löytyikään. Pakkauksessa on paljon kaikkea tarpeellista ja nyt on helppo miettiä, mitä vielä pitää hankkia.

Vaavi on kovasti kasvanut masussa ja liikkuukin useasti ja paljon. Liikkeet eivät onneksi tunnu pahalta ja öisin en niihin herää vieläkään. Hikkakin on ensimmäistä kertaa jo havaittu. Aina kun pieni aloittaa liikkumisen, alan automaattisesti silittelemään masua ja yritän kommunikoida pienen kanssa. Laulan tiettyä laulua pienelle päivittäin ja juttelen aina välissä. Tuntuu hullulta, että nyt on menossa ja 30 viikko! Niin vähän aikaa enää, kunnes saan pienen syliini.

Olen äidin tykönä uuteen vuoteen saakka, joten en osaa oikein sanoa mitä tulen tekemään täällä. Jouluaatosta teen postauksen sitten erikseen. Palaillaan sitten!

<3:llä Lala

Rv 30+0

Saamiani lahjoja

Äitiyspakkaus ja sen tavaroita

Christmas gifts

Heipsan!

Viime keskiviikkona kävin jouluostos part 1:llä. Ostelin kaikille kavereille lahjat ja ne löytyivät yllättävän helposti. Ostelun jälkeen palasin kotiin ja paketoin kaikki lahjat. Ensimmäinen askel jouluostoksista hoidettu.

Torstaina olin kämpällä ja ystäväni tuli käymään poikaystävänsä kanssa kylässä. Vaihdoimme joululahjat keskenämme ja juttelimme kuulumisista. Muuten päivä sujui lepposasti zumbaten ja muutenkin normaaleissa kuvioissa. Perjantain olin kämpälläni koko päivän.

Lauantaina sitten kaverini tuli etelästä kylään. Kävimme kaupassa ja olimme kämpälläni, kunnes illalla lähdimme baariin. Yö meni mukavasti ja oli hauskaa. Eilen kävimme kävelemässä ja katselemassa paikkoja ja tänään oli vuorossa jouluostos part 2. Ostelin kaikille lopuille jouluostokset ja päivä sujuikin siinä hommassa. Oli paljon vaikeampaa löytää kaikki tarvittava, mitä viime kerralla. Vuokrasimme nyt illaksi leffan ja ostelimme vielä vähän namuja syötäväksi.

Äitiyspakkauksen kanssa homma on ratkennut ja minulle on tänään laitettu uusi paketti tulemaan postissa. Arvelivat sen olevan keskiviikkona perillä. Huojentavaa, että tämä homma saatiin ratkaistua näin.  

Tällä viikolla vietän kaverini kanssa aikaa, mutta muuten suunnitelmat ovat vielä auki. Kuulumisiin siispä!

<3:llä Lala

Rv 29+3

Ekat joululahjani kavereilta

Luminen terassi

How I can move

Heippa!

Viikko on alkanut kiinnostavasti. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli levottomuuden huipentuma. Heräilin koko ajan ja vaihtelin kylkeä. Sain nukuttua kuitenkin sopivan pitkään ja aamu sujui muuten mukavasti. Kuitenkin äitini soitti ja sain kuulla ikäviä jatkouutisia äitiyspakkauksestani. Tosiaan Kela oli vahingossa lähettänyt äitiyspakkaukseni Sirkan postiin ja kun äitini oli mennyt sitä hakemaan, se oli mystisesti kadonnut. Noh posti on viime viikon yrittänyt sitä metsästää, mutta tuloksitta. Soitinkin eilen Kelaan ja kerroin tilanteen. He sanoivat etten uutta saa ja postin on vain korvattava se rahallisesti. Eivät myöskään osanneet arvioida äitiyspakkauksen hintaa, joten siinä onkin hommaa kun alkaa miettimään, paljonko se voisi maksaa. Postille uusi puhelu ja he laittoivat korkeammalle tahdolle asiasta ilmoitusta, sillä heidän mielestä minun kuuluisi kyllä saada uusi äitiyspakkaus. Saa nyt nähdä miten tässä käy.

Tänään sitten kävin neuvolassa. Ensiksi hoitajan luokse hoitamaan asioita. Hemoglobiini noussut ja nyt saan vähentää raudan syömistä. Kaikki arvot puhtaat paitsi paino tippunut kilon verran. Johtuu varmaan liikkumiseni lisääntymisestä, mutta joulun alla se ei ole lainkaan pahitteeksi. Kohta kuitenkin alkaa se ylensyöminen. Sain myös influenssarokotteen. Sitten menin lääkärin luokse ja hän kyseli onnettomuudestani ja taustoistani. Sitten kuuntelimme pienen sydänäänet, tunnusteli pienen asentoa ja mittasi kohdun pituuden. Sydänäänet hyvät ja kohdun pituus sama kuin viimeksikin. Keskikäyrällä taulukon mukaan mennään. Hän teki lähetteen 34 viikolle sikiön kasvun seurantaan ja lantion magneettikuvaukseen, joilla katsotaan tilannetta ja varmistetaan synnyttämisen olevan mahdollista. Seuraava aika neuvolassa on ensi vuoden puolella.

Mutta nyt ajattelin sitten kertoa miten elämäni arkiset asiat eroavat proteesin kanssa. Hyvin yksinkertaiset asiat estävät monessa suhteessa eri toimintoja, joten niistä koituu erilaisia esteitä.

Ensiksi varvistaminen. Kuten kuvasta näkee, se ei proteesilla ole mahdollista. Varvistamaan pystyn vasemmalla jalalla normaalisti, mutta tasapaino ei yhden jalan voimin ole kovin hyvä. Ei myös vain yksi jalka jaksa kauaa kannatella koko painoa varvistaessa. Pystyn varvistaen ottamaan kaapista jotain yhdellä jalalla, koska voin ottaa samalla tukea. Jos taas varvistaminen ei vain riitä ja pitäisi hypätä, niin sitä en voi tehdä. Hypätessä kun käytetään jalkapäätyä ja vain yhdellä jalalla ei riitä voima kuin pieniin pomppuihin. Hyppiminenkin siis onnistuu vasemman jalan voimin. Alastullessa proteesi tosin iskee aika lujaa maahan ja se ei tunnu kovin mukavalta. 

Sitten kyykkyyn ei unelmissakaan mennä. Pystyn hieman tuota alemmas menemään, mutta vain vähän. Kuten kuvasta näkee, joudun proteesin kantaosaa irroittamaan lattiasta yrittäen luoda normaalia nilkan liikettä. Sillä tavalla ei kuitenkaan paljoa pysty auttamaan ja liike jää todella vajaaksi. Myös polvi ei kykene koukistumaan holvin ja sleeven takia hirveästi ja sekin estää liikettä. Tämä estää monia tanssiin ja liikuntaan käytettävien eri asentojen hyödyntämistä oikealla tavalla.

Seuraava asia on polville meneminen. Kuvassa näkyvä asento on maksimi. Nilkka ei taivu, joten jalkaterä jää nuin hauskasti pystyyn. Polvi ei kykene tuota enempää taipumaan holvin ja sleeven takia, joten asentoa on mahdotonta muuttaa. Konttaaminenkin on siis täysin mahdotonta ja jos esim. sängyn alta pitäisi jotain kaivaa, menen aina istumaan. Polville jos menen, otan aina proteesin pois. Silloin polvillakin oleminen on täysin mahdollista.

Kuvassa näkyvää koukistusta enempää ei polveni kykene omin voimin tekemään. Kävellessä ei ole haitaksi, mutta juostessa hieman hankala asia. Juokseminenkin onnistuu kyllä, mutta se vaatii paljon töitä. Polven koukistamisen rajoituksen takia en pysty menemään astuen minkään korkean esteen yli. Se vaatii sivunoston. Koukistamisen rajoitus on haitaksi joissakin liikuntamuodoissa, kuten tanssissa.

Kävelyssä tekonilkka joustaa hyvin ja se ei sen puolesta tunnu pahalta. Proteesi on täysin eri asia kuin oma jalka ja siksi sen kanssa kävelyn opetteleminen onkin omanlainen prosessi. Et pysty kontrolloimaan nilkkaa mitenkään ja siksi sinun pitääkin saada se kontrolli polvesta tapahtumaan. Epätasaisella pinnalla on aina hankalaa, koska jos astut jalallesi huonosit, ei sitä voi korjata nilkan avulla. Ylämäki on aina rasittavaa, koska polvi yliojentuu melkein joka askeleella. Se ei tunnu mukavalta ja kävely menee aika tökkiväksi.  

Elämän normaaleihin tilanteisiin on tullut omat ongelmansa, mutta niiden kanssa on vain pitänyt kehitellä toisenlaiset keinot. Onhan se aina ärsyttävää ja kiroaa pahaista proteesia, jos ei vaikka yllä ottamaan jotakin, mutta sitä elämä vain tästä eteenpäin on. Pitää vain oppia hallitsemaan jalkaa ja toimia kuten parhaaksi näkee.

Palaillaan taas loppuviikosta!

<3:llä Lala

Sain tänään turvakaukalon tätini tuttavalta.

Very peaceful week

Heippa!

Tämä viikko on sujunut todella rennosti. Tiistaina ja keskiviikkona ihan vain treenailin ja liikuin, sekä olin kämpällä. Ei ollut mitään erikoista tekemistä. Työkokeilu paikkaa yritin katsella, mutta tuloksitta.

Torstaina oli sitten kaverini valmistujaiset. Menin Lyseonpuiston lukiolle katsomaan toisen ystäväni kanssa hänen lakituksensa. Sen jälkeen menimme ystäväni poikakaverin kyydillä heidän kämpällensä ja sieltä valmistuneen kaverimme juhliin. Ensiksi juttelimme kaverimme ja muiden vieraiden kanssa ja sen jälkeen söimme päivällisen. Se oli käristystä ja oli hyvää. Sitten pidimme tauon minkä aikana pöytiin laitettiin kaikki kakut, piirakat ja muut leivonnaiset. Huh söimme itsemme aivan täyteen hyviä herkkuja, jotka kaverini oli itse leiponut. Saimme mukaammekin ottaa namuja, sillä kaverillani olisi ollut kova työ syödä kaikki se mitä jäljelle jäi. Sen jälkeen ystäväni poikakaveri tuli hakemaan meidät ja he heittivät minut kämpälle.

Perjantaina oli taas normaali päivä. Olimme suunnitelleet ystäväni kanssa menevämme juhlimaan, mutta lauantaina hänellä oli aikainen herätys tiedossa, joten jätimme menemättä.

Lauantaina isäni kävi kylässä naisystävänsä ja tämän lasten kanssa. Muuten päivä meni ihan kämpällä zumbatessa ja siivotessa kunnollisen joulusiivouksen. Tänään oli taas ihan normaali päivä. Huomenna soitan työkkäriin ja pyydän heitä etsimään minulle työkokeilupaikan sillä minä en ole löytänyt mitään. Sinänsä sillä ei ole mitään väliä, mihin menen nyt. Pääasia on vain saada homma hoidettua alta pois.

Ensi viikolla on neuvolassa käynti edessä. Myös joululahjoja pitäisi joku päivä mennä ostelemaan. Ensi lauantaina kaverini tulee etelästä käymään vierailemassa luonani noin viikon ajaksi. Palailkaamme!

<3:llä Lala

Asustus kaverin valmistujaisissa

My prosthesis

Hei!

Elikkäs kävin tänään sokerirasituksessa. Olin 12 tuntia ollut syömättä ja ensin minulta otettiin verikoe sormenpäästä sekä taipeesta. Join sitten sokerilitkun ja menin tunniksi istuskelemaan. Sen jälkeen taas taipeesta verikoe ja vielä tunniksi istumaan, jonka kuluttua otettiin viimeinen verikoe. Sitten olin vapaa lähtemään ja menin keskustan kauppojen kautta kämpälle nukkumaan, koska yöllä uni jäi todella vajaaksi. Herättyäni söin ja menin ensi- ja turvakodin tapaamiseen ja nyt olen kämpällä.

Ajattelin nyt tehdä postauksen proteesi triostani, sillä olen ajatellut tekeväni sen jo pitkän aikaa.

Aloitetaan tyngästäni, kun en siitä ole kuvaa laittanut sen parannuttua. Tynkää siis on n. 9cm verran polven alapuolelle. Se on vähän ja siksi tynkä saakin kovaa rasitusta. Pohjeluu on hieman liiankin ulospäin taittunut ja se törröttää ällöttävästi. Jalassani oli tosiaan hiertymä pitemmän aikaa kesällä ja siitä on jäänyt punainen arpi. Leikkausarven rajan näkee vielä alhaalla edessä, mutta sekin on häivyttynyt paljon alkuperäisestä.

 Jalassa käytetään aina silikonia proteesin kanssa. Silikoneja jokaiselle proteesille on omansa ja varaltakin olemassa. Silikoniin leikataan eteen sekä taakse polven mukainen raja, joka antaa polvelleni enemmän tilaa taipua.

Proteesi on jalassa erottuva, kun on paljain jaloin. Proteesi pysyy jalassa sleeven avulla, joka vedetään reiden päälle tyngän ollessa silikonin kera holvissa.

Käyttöproteesini holvin pohjassa on pehmuste, joka antaa hieman täytettä ja pehmeyttä. Proteesin kosmetiikan ja jalkäterän päällä pidän 2 sukkaa, jotka antavat siitä luonnollisemman kuvan. Ilman sukkaa ne erottuvat toisistansa ja kosmetiikka on materiaaliltansa aika karheaa. Jalkaterää on hiottu ja sen takia se on aika hauskan näköinen. Sitä hiottiin sirommaksi, jotta sen muoto vastaisi paremmin omaa jalkaani ja kengät olisi helpompi pukea. Käyttöproteesi joustaa hyvin kävelyä ja on luonnollisen tuntoinen. Painoni on nyt noussut ja se joustaa jo liikaakin. Tämän jalkamuodon maksimi paino kun on 52kg mihin asti se toimii normaalisti. Toivon todella ettei se vain hajoa.

Suihkuproteesi on kokonaan jonkinlaista muovia. Se on hyvin luonnollisen näköinen itsessänsä, mutta todella tönkkö kävellä. Sitä en pidäkään jalassani muuta kuin suihkussa tai rannalla ollessa. Tämän holvissa ei ole pehmustetta. Jalassa on olemassa pieni reikä, jonka kautta kaikki muovin sisään päässyt vesi valuu pois. Sleevekin on erilainen, sillä tämä materiaali sopii veden kanssa paremmin yhteen.

Taipuvainenproteesini näyttää hyvin samanlaiselta kuin käyttöproteesi. Samanlainen sleeve ja sukat ja tämänkin proteesin holvissa on pehmuste. Kun sukat ottaa pois, huomaa tämän jalan näyttävän käyttöproteesia siistimmältä ilmankin. Kosmetiikka on todella uusi ja jalkaa ei ole hiottu. Se on muodoltansa äärettömän siro jo valmiiksi. Meidän pitikin ottaa tämä 39 koolla, sillä 38 oli aivan liian pieni ja siro sitä kokoa vastaaviin kenkiin. Jalkaterän ja kosmetiikan välissä on erilainen kangaspala, jotta nilkan taivutus ei vaikuta sen ulkonäköön. Tämä jalka ei jousta niin hyvin, mitä käyttöproteesi, mutta voi silläkin kävellä. Tosin tämän jalkaterän kanssa pitää vielä harjoitella ja paljon, jotta sen kanssa kävelee luonnollisesti. Tätä jalkaa ei kyllä pitkille matkoille voi laittaa, mutta en ajatellutkaan lähteä vetelemään maratonia korkkarit jalassa.

No minulla ei sen enempää kerrottavaa ole näistä kavereista, mutta niistä saa kysyä ihan vapaasti jos tulee jotain mieleen. Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Future is open

Heipodii!

Taas on tämäkin viikko lopuillansa. Maanantaina kävin ensi- ja turvakodilla ryhmätapaamisessa tätini kanssa. Sieltä päästyäni en illalla enää tehnyt mitään erikoista. Uni tuli helposti ja oli ihanaa nukkua yö kunnolla.

Tiistai meni todella normaaleissa merkeissä. Treenailin illalla ja juttelin kavereille. Keskiviikkona äitini tuli käymään kylässä ja hän sai kun saikin telkkarini näkymään! Ihmeellinen juttu, sillä en olisi kyllä uskonut. Mutta on se kiva, kun nyt voi sitäkin katsella tylsyyden iskiessä. Kävimme myös kirpparilla ja kaupassa kiertämässä ja löysimme olohuoneeseen uudet verhot. Nyt ne peittävätkin edes jotain. Äiti toi myös rattaat tänne ja ne ovat varastossa siihen asti, kunnes pääsevät käyttöön.

Torstaina kävin aamusta työkkärissä ja he haluavat minun menevän työkokeiluun ainakin pariksi viikoksi. Noh ei se auta kun yrittää etsiä jotakin paikkaa, mihin voisi mennä. Se onkin vaikeaa, sillä minulla ei oikein kiinnosta mikään enkä tiedä mistä menisin kyselemään. Yhdestä paikkaa jo kyselin ja he ilmoittelevat tarvitsevatko ylimääräistä henkilöä sinne. Täytyy sanoa, ettei minulla kyllä ole minkäänlaista mielikuvaa mitä voisin tehdä tulevaisuudessakin työkseni. Siksi haluankin käydä lukion loppuun ja katsoa, jospa yhtäkkiä keksinkin mitä haluan. Muusikon uraa edelleenkin harkitsen, mutta pitää nyt katsoa onko minusta yrittämään sitä.

Viikonloppu on mennyt kämpällä. Olen alkanut taas liikkumaan enemmän, sillä mielestäni olen aivan liian paljon paikallani. Olenkin käynyt nyt joko lenkillä sekä zumbannut tai vain zumbannut pidempään. Niiden lisäksi tehnyt tietenkin lihastreenini. Yritän nyt saada innostuksen pysymään yllä ja pyrkiä jatkamaan tätä, sillä minulla hiukan pelottaa, että raskauskiloja tulee liikaa. Pitkillä lenkeillä kävisin muuten ilomielin, mutta pakkanen ei ole ystäväni...

Jännää myöskin on, että nyt on jo joulukuu! Tänään olikin aika avata ensimmäinen kalenterinluukku ja tuntuu oudolta, miten aika on taas mennyt niin nopeaa. Tuntuu kuin viime joulu olisi ollut vasta. Viime joulu tosin oli elämäni raskain, mutta onneksi se on mennyttä. Tästä joulusta tulee varmasti mukava ja toivottavasti ainakin mahdollisimman perinteinen. Kohta pitää myös tehdä jouluostokset ja siinä onkin taas mietittävää, mitä sitä kaikille keksisi. Pian vaihtuu jo vuosi eikä mene kauaa, kun saan oman pikkuisen syliini. Aika kuluu nopeampaa kuin uskoisi.

Maanantaina menen käymään sokerirasituksessa ja loppuviikosta on kaverini ylioppilasjuhlat. Kuulumisiin siispä!

<3:llä Lala

Rv 27+2

Niin se talvi on tullut tänne pohjolaan.

Suklaakalenterini tänä vuonna

Time with friends

Heippa!

Nyt on taas viikko mennyt. Viime maanantaina nukuin pitkään ja kävin tätini kanssa ensi- ja turvakodin järjestämässä vanhemmille ja lasta odottaville perheille tarkoitetussa tapahtumassa. Sitä on muutamana viikkona ja kestää joka kerta pari tuntia. Siellä he kertovat eri asioista vanhemmuuteen, lapsiin ja pienokaisen odotukseen liittyen.

Tiistaina kävin sosiaalitoimistolla taas juttelemassa. Homma sujui kuten kuului ja sen jälkeen lähdin kaupungille. Kävin katselemassa lastenkamppeita ja sitten palasin kämpälle. Illalla treenasin ja vietin aikaa kämpälläni.

Keskiviikkona kävin kaupassa ja muuten päivä sujui kämpällä normaaliin tapaansa.

Torstaina menin kaupungille tyttöjen tykö ja kiertelimme pitkin kaupunkia. Tytöt katselivat joululahjoja ja kaikkea muuta kivaa. Kävimme matkahuollolla hankkimassa minulle kortin busseilla liikkumista varten ja sitten tytöt heittivät minut kämpälleni takaisin. Ilta menikin pakkaillessa kamppeita viikonloppua varten ja seku vain ollessa.

Perjantaina kävin sitten neuvolassa. Kaikki tietoni taas kyseltiin läpi ja kaikki testit tehtiin. Rautakuuria suositeltiin, koska hemoglobiini oli aikalailla rajalla. Kuuntelimme sydänäänet ja hoitajaa nauratti, koska pieni joko potki tai karkaili paikasta toiseen. Saimme sydänäänetkin lopulta otettua ja ne olivat hyvät. Istukka sijaitsee edessä ja sen takia sydänäänet on kuunneltava vatsan sivuilta. Hoitajan mielestä vatsani on kasvanut nätisti suoraa eteenpäin, toisin kuin kuulemma joillakin se painottuu sivulle. Kaikki oli muuten kunnossa ja lähdin tyytyväisesti takaisin kämpälle. Myöhemmin tytöt tulivat hakemaan minut, sillä menin kaverini luokse Leville kylään. Illan olimme kaverini luona, sillä lauantaina hän meni töihin.

Lauantaina nukuin pitkään sillä välin kun kaverini oli töissä. Kaverini tultua oleskelimme aikamme, kunnes aloimme laittamaan meikkiä naamaan ja hiuksia kuntoon. Muut tulivat kaverini luokse aloittelemaan ja olimme siellä noin keskiyöhön saakka. Sitten lähdimme baariin ja vietimme todella mukavan yön. Tanssimme ja nautimme. Hyvät muistot jäivät tästäkin viikonlopusta.

Sunnuntaina kaverini kanssa me vain olimme hänen luona ja minä patistelin tätä pakkailemaan tavaroitansa, sillä hän lähtee pian etelään työssäoppimaan. Se päivä venyikin yöhön, kunnes lopulta kamat oli pakattuna ja pääsimme nukkumaan.

Tänään heräsimme todella aikaisin ja palasimme kamujen kanssa Rovaniemelle. Itse kävin kaupassa ja nyt olen rennosti taas kämpälläni. Myöhemmin olisi tarkoituksena taas mennä ryhmätapahtumaan ensi- ja turvakodille.  

Loppuviikosta käyn työkkärissä tapaamisessa. Muuten en vielä tiedä, mitä nyt viikolla saan aikaiseksi, mutta pitää yrittää keksiä jotain kivaa. Palaamisiin!

<3:llä Lala

Rv 25+5

Rv 26+0

Valmiina juhlimaan!

Lunta satelee ja pakkasta riittää.

Peaceful week

Moij!

Taas viikko on vierähtänyt. Olin äitini tykönä keskiviikkoon asti. En oikeastaan tehnyt mitään erikoista, seku olin kotosalla koirien kanssa ja reenailin iltaisin. Keskiviikkona tulin bussilla takaisin Rovaniemelle kotiini. Tuntuu vieläkin vähän hassulta sanoa tätä kodiksi, mutta eiköhän siihen totu ajan kuluessa.

Torstaina menin sitten keskussairaalaan lääkärin juttusille. Tämä lääkäri, jonka alkuvuodestakin näin ennen Ortoniin lähtöä, kyseli kuulumisiani ja vointia. Vastailin hänen kysymyksiin ja hän lupasi kirjoittaa lausunnon, joilla saan hakea uudestaan vammaistukea kelalta sekä lausunto pitäisi lähettää myös vakuutusyhtiölle, jolta minun pitäisi saada korvaus pysyvistä vaurioista kehossani. Saapas nähdä mitä vakuutusyhtiö tuumaa lausuntoon.

Äiti tuli myös illalla luokseni yökylään. Hän sai televisioni näkymään, jonka kanssa moni ihminen on jo tapellut, mutta silti kuva näkyi liian suurena ja heitteli itseänsä eri kanavalle koko ajan. Itse sain sen viikonloppuna taas hukkaamaan kanavat sekä signaalin, joten alussa ollaan kokonaan... Liian vaikeaa minun aivoille. Ikinä en ole nähnyt nuin hankalaa laite yhdistelmää.

Perjantaina ystäväni tuli käymään kylässä ja olin hänen kanssa koko päivän. Äiti tuli asioiltansa takaisin ja ystäväni lähdettyä menin äidin kanssa kauppaan. Kävimme syömässä äitin ja tätini kanssa. Tätini lähti heti sen jälkeen, mutta äidin kanssa ostelimme kaupasta tarvittavat ostokset ja palasimme minun kämpälle. Äiti lähti kotiin ja minä laittelin äidin kotoa tuomia tavaroitani paikoillensa. Siinä perjantai menikin.

Lauantaina kokeilin ensimmäistä kertaa pyykkikonettani. Onhan se käytetty, mutta toimii kuitenkin ihan hyvin. Päivä meni nopeaa kämpällä häärätessä. Mukavan rento päivä.

Tänään sitten kävin viemässä pari kirjettä postilaatikkoon. Samalla kävin kaupassa. Tein lisää tarpeellisia juttuja kämpällä ja reenasin illalla. Muuten ollut tämäkin päivä rauhallisen rento.

Raskaus edennyt hyvin ja masu kasvaa. Pikkuinen liikkuu innoissaan paikasta toiseen ja potkii minkä ehtii. Sillä on nyt aika säännöllinen rytmi, milloin se liikkuu. Kipuja ei ole ollut vieläkään, mutta väsymys on taas palannut. Vaikka nukun hyvät yöunet, tuntuu aina jossakin välissä päivää että pitäisi ottaa päikkärit. Myös aloituskyky on heikentynyt ja tekisi mieli vain olla ja löhötä. Saankin todella piiskata itseni reenaamaan ja tekemään jotain järkevää.

Ensi viikolla ei ole erityistä ohjelmaa. Neuvolassa käyn ekaa kertaa Rovaniemellä, mutta muuten ei ole oikeastaa mitään suunnitteilla. Palaillaan sitten!

<3:llä Lala

Nellukka löllykkä.

Rv 25+1

The day for dad

Moikka!

Viikko on taas hurahtanut. Maanantai, tiistai ja keskiviikko menivät pääasiassa vain liikkeessä. Kävin tätini kanssa kelalla ja työkkärissä hoitamassa hommia eteenpäin. Keskiviikkona taas kävimme sosiaalitoimistolla hoitamassa asioita. Muuten kulutimme päivät pyörien kirppareilla ja eri kaupoissa etsimässä tarvittavia esineitä. Löysimme onneksi melkein kaiken mitä tähän hätään tarvitaan. Toki olisi vielä paljon asioita mitä haluaisin, mutta ne sitten myöhemmin.

Tortsaina sain ottaa ihan rennosti ja kävin kaverini kanssa kävelemässä lähiympäristöä läpi. Katselin mitä kauppoja siinä on ja mitä bussiyhteyksiä sinne menee. Oli virkistävää kuluttaa kaverin kanssa yhdessä aikaa ulkona raittiissa ilmassa.

Perjantaina pidin itselleni vähän liikunnallisemman päivän. Varasin ensimmäisen neuvola-ajan Rovaniemelle. Se on sitten parin viikon päästä. Muuten vietin päivää mukavasti, sillä zumbasin ja treenasin, sekä kävin vähän ulkona jaloittelemassa, mikä itseäni sisäisestikin ilahduttaa kun taas löytyy aikaa ja energiaa siihenkin muuton jälkeen.

Lauantaina isukki tuli käymään kylässä naisystävänsä kanssa. Haimme minulle pyykkikoneen viereisestä rakennuksesta ja laitoimme seinille tarvittavaa tavaraa.  Sitten menimme prismaan ja ostelimme sieltä kaikkea hyödyllistä. Sen jälkeen haimme minulle digiboxin, jota emme saaneet kuitenkaan toimimaan asunnossani, sillä signaaleja ei löytynyt. Sähkömies tulee ensi viikolla katsomaan missä vika on. Laitoimme vielä loput lamput kattoihin ja asunto oli taas astetta pidemmällä. Sitten me lähdimme mäkkäriin syömään ja sen lisäksi, että mäkkärissä oli tympeää palelua, ruoka oli pahaa. En muistanutkaan, miten pahaa ruokaa mäkkärissä on... No tästä edespäin en enää koskaan mene sinne hampparille vain hyvin onnellisesti heselle. Mäkkäriltä lähdimm sitten kohti shittilää. Kävimme Kittilässä tuttujen luona kylässä ja menimme Leville. Sieltä noukkasimme kaverini kyytiin ja isi heitti meidät äitini luokse. Kaverini oli luonani yökylässä. Meillä olikin mukava ilta koirien seurassa ja juttelimme myös äidin kanssa ennen kuin hän meni nukkumaan.

Tänään kaverini lähti pois aamupäivästä ja itse menin käymään isän tykönä. Sain siellä ihanaa hirvenkäristystä, jota olen taas ehtinyt jo muutaman kuukauden kaipailla, sekä isänpäivä kakkua. Isä kiitteli minua lahjastani, jonka hänelle eilen olin antanut ja vietin aikaa isän, hänen naisystävän ja tämän lasten seurassa. Isä sitten heitti minut takaisin äidin luo ja nyt olen vietellyt äidin kanssa iltaa.

Toivotan kaikille isukeille oikein hyvää isänpäivää! Nauttikaa siitä hienosta tittelistä!

Ensi viikolla menen käymään lääkärin juttusilla ja katsotaan mitä muuta tapahtuu.

<3:llä Lala

Rv 23+4

Pimeässä ihana tunnelmavalo.

Pienokaiselle on jo vaatteita mukavasti.

Kärryt hankittu ja kaupan päälle syöttötuoli. Väri on punainen, ainakin syöttötuolissa.

New home

Heipsodii!

No nyt on taas viikko vietetty erikoisissa tunnelmissa. Maanantaina aloitin pakkailun asuntolassa ja kävin neuvolassa. Neuvolassa hoitaja hämmästeli suurta muutosta mitä kuukaudessa vatsalleni on tapahtunut. Se kun on pyöristynyt huomattavasti. Hoitaja kyseli minulta kuulumisia ja katsoimme hemoglobiinin yms tärkeät asiat. Menin makuulle ja nostin paidan ylös ollessamme alkamassa kuuntelemaan sydänääniä, kun pienokainen päätti potkaista niin lujaa että hoitaja näki sen vatsastani. Sitäkin hän todella hämmästeli, sillä kuulema hyvin harvoin näin varhaisessa vaiheessa näkee potkut jo ulospäin. Hän sanoi sen johtuvan varmaan siitä, kun siinä välissä ei oikein ole mitään tavaraa. Hoitaja mittasi sitten kiinnostuksesta kohdun pituuden mittanauhalla ja kuuntelimme sydänäänet, jotka olivat aivan normaalit. Kaikki oli siispä täysin normaalisti ja hyvin, joten tästä jatketaan tyynesti eteenpäin.

Tiistai ja keskiviikko meni pakkaillessa ja ollessa kämpällä vikaa viikkoa. Keskiviikkona sain kiusakseni ilkeän nuhan, joka varasti yöunet parina yönä. Onneksi se on nyt jo suhteellisen hyvässä kunnossa.

Torstaina äitini tuli hakemaan minua ystävänsä kanssa. Nostelimme kaikki tavarat peräkärryyn ja autoon, jonka jälkeen aloitimme matkan kohti Rovaniemeä. Haimme Ypäjän postilta ensin minulle paketin, jossa on taipuvanilkkainen proteesini. Sitten jatkoimme matkaa läpi yön ja joskus aamuyöstä olimme Rovaniemellä. Menimme tätini luo nukkumaan ja aamulla heräilimme valmiina menemään asunnolle. Menimmekin vuokra-yhtiölle, tein vuokrasopimuksen ja lähdimme asunnolle. Toimme tavarani ja huonekalut olohuoneeseen aluksi ja siivoilimme muut huoneet läpikotaisin. Siirtelimme sitten tavaroita muihin huoneisiin ja lopulta saimme alkaa siivoamaan olohuonetta. Illalla menimme taas tädilleni ja nukuimme siellä toisenkin yön. Eilen sitten jatkoimme ja saimme asunnon melkeinpä valmiiksi. Äitini lähti takaisin Kittilään kotiinsa ja itse jäin asunnolleni. Sainkin viettää ensimmäisen yöni täällä. Tänään sitten tätini tuli lapsiensa kanssa käymään ja laitoimme vielä pariin ikkunaan verhot. Nyt asunto onkin pääasiassa valmis, mutta vielä minun pitää sitä sisustaa. Myös vielä on tavaroita joita on hankittava.

Asianhoitajalleni soitin perjantaina ja kerroin muuttaneeni, joten hän alkaa nyt järjestelemään minun operaatioitani käyntiin täällä. Katsotaan kauan siinä menee.

Uusia kuulumisia sitten taas ensi viikolla.

<3:llä Lala

Pakkaaminen käynnissä.

Ihanat vierailijat uudella asunnolla <3

Terassi

Rauhallinen alue

Talvi tekee tuloaan...