Meeting in the LKS

Heipparallaa taas kuulumisia. Sunnuntaina oli kotipäivä normaaleine kuvioinensa.

Minä zumbaan ja toinen makoilee vieressä... :D

Maanantaina minulle tuli lastenhoitaja ja minä menin LKS:lle kokoukseen. Kokouksessa oli mukana ylilääkäri, kuntoutusohjaaja, neuropsykologi ja terveyskeskuksen lääkäri. Fysioterapeutti ei päässyt paikalle. Juttelimme sitten kaikista mahdollisista kuulumisista ja asioista mitä pitäisi selvittää. He hakevat minulle Oulun yliopistolliseen sairaalaan aikaa aivopuolelle, jotta siellä tehtäisiin lopullinen luokitus aivovammastani ja saisin korvaukset vakuutusyhtiöltä. Muitakin asioita he alkavat selvittämään, mutta muuten asiat ovat hyvällä mallilla.

Palasin sitten kotia ja loppupäivä meni siellä.

Nainen kuuluu keittiöön ainakin Jamien mielestä tämän muurin perusteella :'D.

Tiistaina oli todella kiireinen päivä. Kävimme eläinlääkärillä tarkistamassa Millan kunnon ja antibiottikuuria joudun jatkamaan vielä. Sieltä menimme kotia, imetin Jamien ja lähdin salille. Salin jälkeen tulin takaisin kotia, laitoin minut ja pojun kuntoon ja äiti heitti meidät keskustaan. Menimme perhepalvelukeskuksen tiloihin perhekerhoon joka oli tarkoitettu alle vuoden ikäisille vauvoille. Siellä olikin yli 20 äitiä vauvansa kanssa ja kyllä Jamiella oli lystiä leikkiä pitkin ja poikin. Minustakin oli mukava jutella muiden äitien kanssa. Tarkoituksena on nyt alkaa kulkemaan kerhossa joka viikko.

Sieltä lähdettyämme kävimme kirppiksellä mukan ja ruokakaupassa ostoksilla. Sitten palasimme kotiin ja loppupäivä meni siellä normaalisti.

Keskiviikkona olimme kotosalla. Jamie pääsi ennsimmäistä kertaa pulkkailemaan ja siinä oli sitten ihmettelemistä!

Ovela poika itse työnsi vaippapaketin alustaksi.

Tänään olisi tarkoitus mennä käymään kaupungilla päivän aikana. Loppuviikosta ei ole suurempia suunnitelmia, mutta maanantaina tulee olemaan jännä päivä. Kerron siitä lisää sitten myöhemmin!

Palaamisiin!

Now that and then what?

Heippa! Helsinki kuulumisia kertoilen nyt heti kun olemme saapuneet takaisin kotia. Eli torstaina meillä oli 10kk neuvola. Neuvolatätini lisäksi seurana oli pian valmistuva harjoittelija. Juttelimme kuulumisista ja Jamien taidoista. Jamie sai leikkiä lattialla neuvolatädin kanssa ja hän katseli pojun touhuilua. Tässä siitä tiedot:

10kk mitat              (8kk mitat)
Pituus: 75cm            (72,6cm)
Paino: 9090g             (8715g)
Päänympärys: 47cm     (45,5cm)

"Kasvu normaalia. Sormiruokailee. Hapanmaitotutteet aloitettu. Konttaa, nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten. Hyväntuulinen poika."

Palasimme sitten kotiin, llalla kaverini heitti meidät juna- asemalle ja pääsimme matkaan kohti Helsinkiä. Ensimmäistä kertaa emme olleet yksin huoneessa, vaan hyttiin saapui Oulusta nainen ja hän jäi matkasta Tampereella. Matka sujui hyvin siitä huolimatta.

Perjantaina olimme sitten Helsingissä ja kaverini tuli asemalle meitä vastaan. Menimme yhdessä Burger Kingiin syömään ja sieltä Forumin kautta Töölön sairaalalle. Menin Jamien kanssa suusairauksien poliklinikalle ja hoitaja pyysi meidät sisään. Ensiksi siellä oli yksi lääkäri, sitten tuli toinen ja lopulta kolmas, joka oli viimeksikin kanssani. He sitten katsoivat suutani ja kertoivat suunnitelman. Suunnitelmahan oli sitten sellainen, että hammaspuolen on hoidettava asiansa ensin ja sitten vasta he voivat tehdä jotain, sillä hampaissani on kuulemma paljon infektiopesäkkeitä jotka täytyy hoitaa pois. Joko pitää tehdä juurihoitoja tai repiä hampaita irti. Puhuivat vähän siihen tyyliin, ettei juuri mitään hammasta voi pelastaa, mikä minua itseäni ihmetyttää, sillä alahampaat minusta ei ole kovin kärsineitä muuta kuin vasempien puruhampaiden osalta. He ajattelivat että sen jälkeen he alkavat hommiin ja vasta viimeiseksi laitetaan hammasimplantit. He eivät kyllä ole ajatelleet asiaa loppuun saakka, sillä ajattelevatko he minun elävän ilman hampaita pitkänkin aikaa? Jos hampaita revitään niin ne kyllä korvataankin samantien, sillä minä en ole aikeissa suostua elämään hammasproteesin varassa. Tämä homma kuitenkin suoritetaan minun tahtojen mukaan. Näen heitä ensi syksynä seuraavan kerran ja siellä katsotaan tilanteen etenemistä.

He myös mainitsivat ettei suuni nivelille mielellään tehdä mitään, kun se kuitenkin aukeaa kohtuullisen paljon, Eivät myökään mielellään lähde korjaamaan silmieni korkeuseroa vaan muokkaavat vain luomia. Näissäkin asioissa tullaan minun mielipiteeni kanssa vastaan, joten saapas nähdä miten tässä hommassa lopulta käy.

Lääkäriltä päästyä menin tapaamaan toista kaveriani ja sen jälkeen palasin aamulla luokseni saapuneen kaverin luokse. Menimme takaisin kaupungille ja kaverini lähti minun rahoittaman aikaisen synttärilahjan pariin :D. Me menimme Jamien kanssa siksi aikaa Kamppiin kiertelemään. Kaverin päästyä pois me lähdimme Itäkeskukseen, ostin Modetexista pari ihanaa paitaa, söimme ja lähdimme vauhdilla kohti rautatieasemaa. Ehdimme nippanappa junaan ja matkamme kohti takaisin kotia alkoi.

Tänään heräsimme sitten seitsemän aikoihin ja saavuimme juna-asemalle. Menimme taksilla kotia ja nyt olemme täällä Millan kanssa. Zumbailin Jamien nukkuessa päikkäreitä ja loppupäivän suunnitelmat ovat vielä auki.

Palaamisiin!

Poor Milla

Moikkelis! Minulla on ollut nyt vähän erikoisempi viikko takana, joten siitä kertomusta on luvassa. Tiistaina oleilimme rauhassa kotosalla ja vietimme normaalia päivää.

Keskiviikko alkoi kummallisesti. Milla nuoli ahkerasti takamustansa, hinkkasi sitä ulkona maata vasten ja yriti koko ajan ulostaa. Soitin äidilleni ja kyselin onko tätä tapahtunut ennen ja selvittelin netistä mihin oireet viittaavat. Varasin lääkärille ajan torstaille ja katselin koira parkaani, josta näki sen olevan kipeä. Se oli ihan vaisu, makoili vain tyynyllänsä. Äitikin kävi katsomassa Millaa töistä päästyänsä ja lupasi tuoda kipulääkettä jos tilanne pahenisi.

Torstaina kävin salilla ja lopetettuani menimme eläinlääkärille. Lääkäri tutki Millan takamuksen, josta selvisi että anaalirauhanen oli tulehtunut vasemmalta puolelta ja revennyt sisältä. Milla oli varmasti ollut todella kipeänä :'(! Lääkäri antoi pistoksella kipulääkettä ja antibiotin. Saimme myös kotiin antibiotit, kipulääkettä, puhdistusainetta ja Millalle kauluksen, sillä se oli ehtinyt nuolemaan ihon jo niin huonoon kuntoon.

Lähdimme sieltä kotia ja kotona Jamien imetettyä minä lähdin käymään ystäväni kanssa kahvilla. Kyseessä siis synnytyksessä mukana ollut ystäväni. Juttelimme niitä näitä ja kävimme Cubuksessa katsomassa vaatteita. Kaverini lähti pois ja minä kävin ruokakaupassa vielä ennen kun lähdin bussilla kotia.

Perjantaina viettelin mukavaa kotipäivää hoidellen sairasta koiraa Jamien kanssa. Milla tosin koki olevansa avuton kauluksen takia ja Jamien lähestyessä murisi tälle. Ensimmäiset päivät pidinkin Jamien ja Millan eri tiloissa.

Lauantaina Jamien kummitäti tuli meille kyläilemään muutamaksi päiväksi. Äiti käytti meitä kaupassa hakemassa ruokaa ja tätini haki Jamien illalla luoksensa yökylään. Me aloittelimme iltaa laittelemalla itsemme kuntoon. Itse join alkulämmittelyksi yhden siiderin ja kaverini puolestaan kaksi. Luokseni tuli vielä yksi kaverimme laittelemaan itsensä lähtökuntoon ja yhdeksitoista menimme tsekkaamaan Rovaniemen uuden yökerhon Half Moonin. Meno oli mukavaa, vaikka emme tanssineet paljoa musiikin ollessa pääasiassa vain huonoa, Silti oli hauskaa ja ilta meni hyvin.

Sunnuntaina Jamie tuli päivällä takaisin ja me kävimme kävelemässä kaupassa mutkan. Laitoimme ruokaa ja nautimme ajastamme. Illalla aloimme katsomaan leffaa, mutta kaverini nukahti kesken kaiken. Itse sen katsoin loppuun saakka, vaikka olin sen nähnyt jo aijemmin.

Maanantaina ystäväni lähti joskus yhden pintaan ja me jäimme Jamien kanssa nukkumaan päikkäreitä. Päivä meni rennosti kotosalla oleskellessa.

Tiistaina minulla oli koko päivä menoa sinne sun tänne. Aluksi kävin Respectalla hakemassa uuden silikonitupin ja sleeven proteesiin. Sen jälkeen menin terveysasemalle ja siitä salille. Salin jälkeen palasin kotia, josta lähdimme käymään cittarissa ostoksilla. Sitten palasimme kotiin ja pian oli Jamien iltapuuron ja nukkumaan menon aika.

Tänään olemme olleet taas ihan kotosalla. Äiti kävi kylässä, koska huomenna illalla me hyppäämme taas junaan.

Huomenna lähdemme Helsinkiin ja lauantaina olemme saapuneet taas takaisin sieltä. Ensi maanantaina on kokous LKS:llä, mutta muuten en ole vielä kehittänyt suunnitelmia.

Palaamisiin!

Little thing what I love

Haluan kertoa teille näin vaihteeksi Jamien kuulumisia. Jamie on kuitenkin täyttänyt jo 10 kuukautta ja oppinut paljon uusia asioita, jotka haluan jakaa tänne muistoksi myös itselleni. 

Jamielle on kasvamassa oikealla ylös uusi etuhammas ja Jamiella on siten viisi hammasta suussansa. Jamie ei hampaiden takia ole ollut käytökseltänsä mitenkään erikoinen, ei ole niiden perään huudellut tai kuolannut sen suuremmin. Kaikkea pitää toki pureskella, mutta sitä se tekee kyllä muutenkin :D.

Jamie naureskelee paljon ja tykkää leikkiä itseksensä pitkin kämppää. Välissä Jamie tulee minun jalkoihini itkemään halutessansa syliin. Sohvan viereen tullaan myös huutamaan ja Jamie monesti on tyytyväinen vain sohvalle nostamisesta, sillä hän viihtyy hyvin sohvalla leikkimässä vierelläni. Jamie on itsepäinen ja kokeilee kaikkea uusiksi, mutta tottelee kiltisti kieltoa, vaikka välissä osoitetaan mieltä. Jamie ei myöskään vierasta ollenkaan.

Jamie osaa seistä tukea vasten ja välillä päästää irti yrittääksensä seistä ilman, mutta vain silloin kun joku on lähellä turvana. Jamie kävelee tukea vasten ja työntelee kaikenlaisia mahdollisia esineitä eteenpäin päästäksensä kävelemään, etenkin syöttötuolin hän on tähän tehtävään huomannut hyväksi. Sitä se työntelee pitkin keittiötä. Muuten poika konttaa tanner tömisten menemään pitkin taloa. Tietää ainakin missä Jamie on menossa!

Jamie repii lehdet pitkin olohuonetta ja kaataa lelunsa levitellen nekin sikin sokin. Jamie on huomannut voivansa viedä tavaroita huoneesta toiseen kuljettaen niitä kontatessa kädessänsä. Törmäänkin omiin tavaroihini yleensä eteisessä. Jamie myös tykkää nauhoista ja tämän vuoksi kengät on mieluisia. Niitä on hauskaa tiputtaa kenkätelineestä, tutkiskella ja syödä nauhoja sekä vähän heitellä niitä. 

Yksi päivä Jamie toi luudun vessasta keittiöön. On se taitava :'D!

Jamie taputtelee kaikkia mahdollisia pintoja ja ihmisten kasvoja on mukava rutistella. Hän osaa matkia perässä liikkeitä ja ääniä ja hänen suustansa kuuleekin jo kaikenlaisia päristelyjä, naksutuksia ja kiljahduksia. Jamie myös oppi juuri ensimmäisen sanansa! Jamie osaa sanoa äiti tai ääti <3. 

Jamie syö 5 ateriaa päivässä: aamulla puuroa banaanilla, lounaalla sosetta, välipalalla jotain hedelmää ja jogurttia, päivällisellä sosetta ja iltapalaksi puuroa banaanilla. Jogurttia olen antanut vasta vähän reilun viikon, joten totuttelu on vasta meneillään. Jamie syö joka ruokailulla itse omin kätösin ja minä autan lusikalla kaverina. Puuroa etenkin on mukava vain lätätä pöydälle. Välipalalla Jamie syö hedelmät tai marjat täysin itsenäisesti. 

Ruokailussa pitää myös saada tehdä omia pikku tuhmuuksia. Tällä hetkellä Jamie tykkää nakella ruokaa Millalle lattialle tai tiputtaa koko lautasen sinne, jos itse teen jotain muuta enkä huomaa seurata Jamien tekemisiä. Minun lautasta pitelevää kättä on myös hauskaa alkaa lätkimään ja lähestyvää lusikkaa huitoa. Kiellosta joko hämmennytään tai raivostutaan ja aletaan huutamaan, kuten jokaisessa tilanteessa. Imetän myös Jamieta edelleen ja aijon jatkaa sitä siihen saakka kunnes olemme siirtyneet normaaliin maitoon.

Yösyötöt on lopetettu, mutta kokonaisia öitä saadaan vain harvoin. Jamie herää yön aikana yleensä parista muutamaan kertaan, mutta onneksi nukahtaa nopeasti takaisin unille. Yöunille aletaan 20-20.30 välisenä aikana ja aamulla herätään 07-08.00 välillä. Päiväunia nukutaan yleensä päivässä kahdet, ensimmäiset 11 aikaan ja toiset joskus 15 jälkeen. Jamie nukkuu keskimäärin n. 20-60min yksillä unilla. 

Jamiella on oma ihana luonteensa, vaikka välissä tulee niitä tilanteita kun minäkin mietin että miksi sen pitää toimia tuolla tavalla :D. Yhtenä päivänä sain suuren tunneryöpyn, kun Jamie tuli luokseni, nousi minua vasten pystyyn ja "halasi" minua. Kiedoin käteni pojan ympärille ja meinasin alkaa itkemään tuntiessani sen suuren rakkauden sykähtävän sisälläni <3. Katsoin tuota rakasta pientä olentoa sen jälkeen kyyneleet silmissä ajatellen, etten koskaan tahdo luopua tuosta rakkaudesta, minun pojastani. Hän on kuitenkin se ainoa olento, jota minä tulen varmasti aina rakastamaan elämässäni niin käsittämättömän paljon, ettei sitä voi edes sanoiksi pukea. Juuri nyt en kaipaa elämääni mitään muuta kuin tuon pienen rakastettavan lapseni, johon tahdon panostaa kaiken huomioni <3. Vaikka hänen kanssa tulee varmasti olemaan vielä monenlaisia ongelmatilanteita, en silti koskaan tule unohtamaan tätä tunnetta. Tätä rakkautta <3.

Palaamisiin!

And this time in Tampere

Hellurei! Samaa alotusta viikon kuulumisista mennään. Eli viime tiistaina lähdimme tosiaan juna-asemalle ja hyppäsimme junan kyytiin kohti Tamperetta. Matka sujui hyvin ja Jamie nukkui kiltisti, jossakin välissä kaulani päällä :'D. Jouduin siirtämään sen pois siitä, kun niskojani alkoi särkeä.

Keskiviikkona saavuimme aikaisin aamulla perille ja kaverini oli meitä vastassa. Lähdimme ajelemaan ja sen jälkeen aamiaiselle. Sitten taas ajelemaan ja lounaalle Ideaparkkiin. Siellä olimme ja kiertelimme koko päivän puoli yhdeksään saakka. Minulla piti olla ne mammatreffit, mutta tiistai- illan ja keskiviikon aikana kaikki peruivat tulonsa, joten treffit peruuntui. Ensi kerralla minua on turha haaveilla paikan päälle, koska ei minullakaan ole rahaa tuhlattavana turhaan reissailuun. Onneksi päivä oli kuitenkin mukava ja Jamiellakin oli hauskaa istua ja keikutella rattaissa.

Illalla kävimme vielä ajelemassa ja sitten menimme junaan ja matka takaisin alkoi. Tämäkin yö sujui hyvin.

Torstaina heräsimme sitten aamulla ja jäimme asemalle, josta äiti meidät haki. Äiti vei meidät kotia ja oli jonkin aikaa kanssamme. Äiti tuli myöhemmin vielä uusiksi kylään ja minä kävin kaupassa. Muuten päivä meni vain kotosalla.

Perjantaina äiti tuli taas kylään ja minä pääsin käymään salilla. Palattuani äiti lähti ja minä vietin aikaa kotosalla Jamien ja Millan kanssa.

Lauantaina oli kotipäivä kaikessa rauhassa. Huomasin olevani edellä koulutehtävissä ja nyt voin tehdä loput tehtävät aivan rauhassa ilman minkäänlaista kiirettä :).

Sunnuntaina heräsimme normaaliin päivään. Äiti tuli iltasella käymään sen verran että pääsin käymään kaupassa ja imuroin huushollin siinä samalla. Menin aikasin nukkumaan keräten energiaa maanantaita varten.

Tänään heräsin normaalia virkeämpänä pidemmän yön jälkeen. Laitoin itseni kuntoon ja lastenhoitajani saapui. Lähdin neuropsykologin vastaanototelle, jonka paikka on vaihtunut aivan upouuteen kerrostaloon. Vastaanottohuone oli niin siisti ja uuden näköinen! Olisin voinut vaikka muuttaa sinne, niin upealta se näytti.

Tapaaminen sujui normaaleissa kuvoissa ja saimme varmennettua LKS:llä tulevan kokoontumisen tämän kuun lopussa. Se on siis kahden viikon päästä maanantaina ja sinne tulee ainakin kuntoutukseohjaaja eli asianhoitajani. Tapaamisen jälkeen lähdin takaisin kotia ja bussipysäkillä oli kyllä tuskaista odotella, kun pakkasta on niin paljon. Loppupäivä on mennyt normaalisti kotosalla.

Tällä viikolla ei ole ohjelmassa mitään salikäyntejä erikoisempaa.

Palaamisiin!