Party all night!

Moikkelista! Kuulumisia luvassa. Siispä viime torstaista aloitetaan ja silloin oli kotipäivä. Kotireenailua, Jamien kanssa touhuilua ja kotihommia.

Perjantaina äiti tuli päivällä Jamien kaveriksi ja minä lähdin käymään salilla. Sen jälkeen palasin kotia, pakkasin kimpsut ja kampsut, syötin pojun ja lähdimme kohti Kittilää. Matka meni hyvin ja isä otti meidät kyytiin alakylässä. Isän kanssa menimme loppumatkan ja pääsimme perille. Ilta meni isän tykönä rauhallisesti. Tein kouluhommia ja otin lepiä.

Lauantaina vietimme leppoisaa päivää. Olimme vain sisällä ja Jamie pääsi leikkimään pappansa kanssa. Illalla lähdin juhlimaan Leville Jamien kummitädin ja toisen ystäväni kanssa. Menimme aluksi Panimo&Pub baariin, sitten Ihkuun ja lopuksi vielä Wanhalle Porolle. Tanssimme koko illan ja meno oli mahtavaa! Levillä oli porukkaa jonku lentopallo jutskan takia ja Ihkussa jaettiin sitä koskien palkinnot. Kellojen siirron takia saimme olla tunnin pidempään baarissa. Valitsimme todella hyvän illan lähteä juhlimaan! Illan huvittavin tapahtuma oli Panimolla, kun eräs vanhempi mies tuli juttelemaan meille. Hän kysyi sitten minulta nimeäni, kätteli ja esitteli itsensä Penaksi. Hän sanoi minun olevan ihanan näköinen, minä kiitin, hän moikkasi ja häipyi. Kiitoksia tälle Penalle piristävästä illan aloituksesta :').

Sunnuntaina isä tuli hertättelemään minut kahentoista seutuihin. Aloin laittelemaan itseni ihmisen näköiseksi, pakkailin ja hoisin Jamieta. Lähdimme sitten kohti Rovaniemeä. Rolloon päästyä kävin kaupassa ja menimme kotia. Isä saatteli meidät sisään ja lähti takaisin Kittilään. Loppupäivän me vietimme kotona rauhallisesti.

Maanantaina menin aamulla neuropsykologin juttusille. Juttelimme koulusta, kuulumisista ja jaksamisesta. Hän halusi testata muistiani ja pyysi minua kirjoittamaan paperille viikon takaiset kuulumiseni. Hän luki lappusta ja välissä kyseli kysymyksiä tarkempaa tietoa hakiessansa. Parin viikon kuluttua näemme seuraavan kerran. Sitten palasin kotia ja nautin kotona ajastani Jamien kanssa. Äiti kävi vielä illalla kylässä. Jamien nukahdettua sytytin kynttilöitä ja muistelin elämääni tärkeän päivän kunniaksi.

Tänään on ollut kiireinen päivä. Aamulla heräsin Respectalle ja sieltä tultua takaisin äiti saapui. Minä menin sitten salille ja salin jälkeen kävin ostamassa tarvittavia juttuja apteekista. Sitten palasin kotiin, söin ja syötin Jamien. Lähdimme sen jälkeen kaupungille ja kävin ostamassa Millalle uuden hihnan, sillä isä unohti hihnan autossa vahingossa kiinni ja Milla tuttuun tapaansa puri sen poikki... Noh ei se haittaa, uusi ihana pinkki hihna ei ole ollenkaan huono asia! Hihnan ostettuani menimme käymään kirppiksellä. Sen jälkeen takaisin kotia, Jamien ja minun ruokailua ja hakemaan täti töistä. Samalla kävimme ruokaostoksilla. Sen jälkeen pääsimme vihdoin kotia ja nyt voin sanoa että kunnon yöunet tekisi poikaa. Noh jospa sitä kohta ehtisi nukkumaan.

Huomenna on luvassa kävelykoulu, viikonloppuna salille ja äidin kanssa olisi tarkoitus viettää laatuaikaa. Ensi viikolla on kävelykoulu ja torstaina lähdemme yöjunalla Helsinkiin, sillä perjantaina on sitten aika plastiikkakirurgiselle puolelle.

Palaamisiin!

Two years

Tänään on taas se päivä. Kaksi vuotta on jo mennyt, kun elämäni muuttui täysin onnettomuuden myötä. Tänään on päivä jolloin haluan rauhoittua ja vain miettiä. Miettiä mitä kaikkea onkaan tapahtunut tämän parin vuoden aikana, käydä läpi tunteitani ja pohtia missä nyt mennään.

Kahden vuoden aikana olen menttänyt paljon unelmiani, mutta saanut niitä korvattua uusilla. Olen rakastunut, särkenyt sydämmeni ja rakastunut uudelleen. Olen tullut raskaaksi ja saanut maailman suloisimman pojan elämääni tuomaan tunteita laidasta laitaan. Olen lopettanut koulun, palannut takaisin Lappiin ja aloittanut uuden. Olen kokenut paljon pettymyksiä, kipua sekä turhautumista proteesini takia,mutta jokaisen ongelman ohella olen kokenut myös onnistumisia. Olen katsonut peiliin pettyneenä, mutta myös hymyillen tyytyväisenä.

Nyt parin vuoden jälkeen alan olemaan jo ihan sujut itseni kanssa. Olen oppinut tunnistamaan omat heikkouteni ja yrittänyt peitellä niitä tuoden hyviä puoliani esiin. Proteesia en enää pidä pelkkänä vaivana, sillä olen oppinut elämään sen kanssa. Osaan jo varautua hiertymiin ja ongelmiin, mutta nyt olen oppinut niiden ohella keskittymään omiin tavoitteisiini. Pyrkimällä eteenpäin pystyy unohtamaan ne huonot asiat ja onnistumiset saavat kivunkin pienemmäksi. Totta kai kivun iskiessä tuntuu pahalta eikä mieli voi olla kovin pirteä, mutta alun jälkeen tilanne tasoittuu.

Kasvoissani on edelleen paljon mielessäni häiritseviä vikoja, jotka meikatessa tulevat esiin. Silmämeikkiä laittaessa menee kauan, sillä silmät ovat eri korkeudella ja niitä yrittää saada näyttämään olevan samalla tasolla. Kuitenkin olen sujut ulkonäköni kanssa ja en häpeä sitä. Tiedän etten näytä ihan hirveältä, mutta kuten sanottua, olen särkynyt kristalli joka tarvitsee hienosäätöä.

Elämässäni on tapahtunut monia raskaita asioita, mutta kuitenkin näen elämäni tasapainoisena. Jokainen paha asia on saanut vastapainoksensa jotain hyvää. Sitä tosin en tiedä, ovatko pahat asiat voitolla, mutta tällä hetkellä se ei minua kiinnosta. Tällä hetkellä elämäni on ihan mallillansa ja voin sanoa olevani ihan tyytyväinen. Minulla on mies, lapsi, ihanat sukulaiset, ystäviä ja koira. Mitä muut voisin enää toivoa? Joku päivä minulla on hampaat taas suussa sekä uudet toivottavasti todella upeat kasvot. Jalkaani en enää tule saamaan, mutta kyllä proteesi joku päivä vielä tulee toimimaan hyvin. Minä laitan sen toimimaan!

Palaamisiin!

Too quick

Heipodei! Kuulumisia vain taas. Siispä viime viikon keskiviikkona kävin kävelykoulussa. Minulla oli sijainen ja hän oli nuori mies joka oli ensimmäiselläkin kerralla kun kävelykoulussa kävin. Juttelimme jalan tilanteesta, hän katsoi kävelyäni ja kävimme salilla. Palasin kotiin ja päivä jatkui normaalein kuvioin.

Torstaina oli kotipäivä. Ulkoilua ja kotosalla ajasta nauttimista.

Perjantaina kävin päivällä salilla ja sieltä takaisin tultua syötin Jamien ja lähdimme äidin matkassa kauppaan ruokaostoksille. Ruokaa löytyi ja takaisin tultuamme aloimme melkein heti iltapuuhiin ja unille.

Lauantaina olin taas ihan vain kotosalla normaaleine kuvioinensa. Aamupäivästä väsäsin itselleni omena-kaurapaistoksen ja sitä mutustelin pitkin päivää.

Sunnuntaina oli mukava herätä aamulla, ottaa poju syliin ja kävellä vessaan. Pitkin vessan lattiaa oli revittyjä vaippoja... Kenenköhän tekosia! Onneksi kakkavaipat oli ehjinä. Tästä edespäin en kyllä vahingossakaan unohda vessan ovea yöksi raollensa.

Muuten päivä meni normaalisti, paitsi Milla vielä kruunasi päivän oksentamalla lattialle. Tämmöstä tämä koiraelämä välissä on.

Maanantaina menin hammaslääkärille. Sain jatketta juurihoidolle ja ensi kuussa tehdään kunnollinen paikkaus. Tulevista suunnitelmista ei mainittu mitään. Palasin kotiin ja loppupäivä meni sitten siellä.

Tiistaina äiti tuli vahtimaan Jamieta ja minä menin käymään salilla. Kävin ostamassa äitille synttärilahjan, sillä hän täytti sunnuntaina vuosia. Ostin myös muita tarvittavia asioita ja palasin kotia. Äiti lähti pois ja loppupäivä normaalisti kotona.

Tänään kävin kävelykoulussa. Enää kaksi kertaa jäljellä, mutta fysioterapeutti aikoo tehdä suosituksen että lihastenkuntouttamista jatkettaisiin, sillä paljoa ei ole saatu aikaiseksi koko ajan kiusana olleiden hiertymien takia.

Kotia takaisin tultua menimme vaunuillen kauppaan, äiti käväisi myöhemmin kylässä ja nyt poju nukkuu. Kohta pitäisi itsekin kyllä mennä.

Jamie on oppinut paljon lyhyen ajan sisällä. Hän osaa kontata ja ihan hyvällä tahdilla. Jamie välissä istuskelee, mutta yleensä ottaessa tukea jostain. Hän myös nousee kaikkia mahdollisia tukipintoja vasten polvillensa. Pari päivää sitten poju teki suuren tempauksen ja ponnisti pystöön tukea vasten. Tänäänkin hän nousi suorille jaloille seisomaan sohvapöydästä tukea ottaessa. Apua kohtahan se jo juoksee! Liian nopeaa kasvua!

Jamie konttaa yleensä kaikkialle minne minä menen. Poju suuttuu välissä jos ohitse vain kävelee ilman häntä huomioimatta. Tänään hän suuttui äitille koko ajan tästä syystä ja kipitteli äitin perässä joka puolelle. Jamie on muuten se oma pirteä ja iloinen poju. Yöt ovat hieman rauhoittuneet ja Jamie on ainakin muutamana päivän nukahtanut sänkyyn todella nopeasti yöunille. Poju sänkyyn, hyvän yö toivotukset, pois huoneesta ja Jamie siellä ehkä hetken leikkii ja nukahtaa itseksensä. Ihanan helppoa vaihteeksi!

Viikonlopuksi menen isän tykö Könkäälle. Maanantaina neuro, tiistaina respecta ja keskiviikkona kävelykoulu.

Palaamisiin!

Answers

Heippa ja kiitoksia kysymyksistä! Seuraavaksi siipä vastaukset.

Mitä näet tulevaisuudessasi?
- Lähitulevaisuudessa näen opiskelua, Oskun kanssa ajasta nauttimista, kasvavan lapsen sekä operaatioitani. Pidemmällä tähtäimellä näen uuden itseni hampaiden sekä kasvojen kanssa, usemman lapsen, toivottavasti pysyvän miehen rinnallani, koulua, monipuolisempaa liikuntaa, ystäviä sekä elämästä nauttimista.

Haluaisitko vielä lapsia lisää?
- Kuten edellisesä vastauksessa mainitsen, niin kyllä. Haluaisin kolme lasta, ainakin tällä hetkellä.

Miltä kehon muuttuminen tuntui itsellesi kun tiedostit sen kunnolla onnettomuuden jälkeen?
- Väärältä ja raskaalta. En oikein tiennyt mitä ajatella, mutta syvällä itsessäni se tuntui todella pahalta, sillä enhän minä ajatellut että minulla voisi käydä niin. Koko ajan päässäni liikkui rohkaiseva ajatus, jos kaiken voisikin vielä korjata ennalleen.

Onko tatuoinnillasi jokin merkitys mikä on sulla vasemmalla olkapään alapuolella?
- Kyllä on. Olin ajatellut perhosen ottamista ja juuri mielikuvaani kuvaava kuva tatuoijalta löytyikin. Perhosen värit kertovat lempiväreistäni. Perhonen kertoo siitä, millainen ihminen olen. Olen hempeä leijailija, joka menee joka paikkaan, mutta kuitenkin herkkä olento, joka haavoittuu pienestä.

Hei! olen mietinyt, onko synnytyksessä mukana ollut kaverisi myös paras kaverisi vai sattuiko hän vain tulemaan matkaan? :) kun et ole hänestä enempää kertonut kuin vain nopeaa maininnut! :)
- Minä voinkin sitten esitellä hänet. Hänen nimensä on Sandra ja olen tuntenut hänet siitä lähtien kun olen syntynyt, sillä hänen mummolansa sijaitsee myös Hanhimaassa ja vanhempani tuntevat hänen sekä hänen kaksoissiskonsa vanhemmat. Olen ollut aina Sandran kanssa todella läheinen ihminen. Jutteleme ja näemme toisiamme silloin kun aikatauluun sopii. Kun olin viimeisilläni raskaana me tapasimme kaupungilla ja kerroin hänelle synnyttämistilanteesta. Hän kertoi mielenkiintonsa asiaa kohtaan tulevan ammattinsa vuoksi ja toivotin hänet ilomielin matkaan, jos vain tilanne sallii.

Ensimmäinen ajatus kun tajusit odottavasi Jamieta?
- Olin innoissani ja en uskonut sitä todeksi. Ensimmäinen ajataus taisi olla, että voiko se olla mahdollista.

Oliko Jamiella muita nimivaihtoehtoja?
- Aluksi ajattelin antaa nimeksi Jean, mutta sitten Jamie vei sydämmeni.

Millaisia asioita pidät tärkeänä kasvattaessasi Jamieta?
- Turvallisuutta, välittämisen osoittamista ja sääntöjen opettamista pienestä pitäen.

Silloin kun onnettomuus tapahtui, kauanko olit sairaalassa ennenkuin pääsit kotiin?
- TYKSissä n. 3 viikkoa ja LKSllä n. 4,5 viikkoa.

Mitkä ovat viimeiset muistikuvat ennen onnettomuutta ja ensimmäiset onnettomuuden jälkeen?
- Viimeiset ovat kun juttelin koneella kaverilleni päivän kuulumisia bussissa istuessani. Onnettomuuden jälkeen ensimmäiset ovat kun heräsin TYKSissä, katselin vieressäni olevaa tuttua pehmolelua ja ihmettelin missä olin. Hoitaja tuli huoneeseen ja kertoi minun joutuneen onnettomuuteen.

Mitkä fiilikset oli onnettomuuden jälkeen?
- Eteenpäin haluavat, mutta raastavat ja pelokkaat tulevasta.

Kerro jotain sun uudesta miehestä! :D
- Hän on ihanan ymmärtäväinen. Hän osoittaa välittämistänsä suorin sanoin ja usein. Hän on hieman blondi ja hänelle saa nauraa :D. Hän kuuntelee minun neuvojani, toimii ohjeitteni mukaan ja on siisti.

Ja pyydä sun miestä kuvailemaan sua kolmella sanalla :D
- Kaunis, ihana ja itsenäinen (Hyvällä tavalla!) :3

Kuin usein näätte sun miehekkeen kanssa?
- Noin kerran kuukaudessa sen aikaa kun pystyy.

Kuinka isosta perheestä haaveilet?
- Kolme lasta olisi hyvä.

Minkä näet tulevaisuuden ammatinasi?
- No itseasiassa vasta aloin miettimään jos pyrkisin farmaseutiksi.

Aijotko laittaa Jamien päiväkotiin vai pitää kotona?
- Laitan hänet päiväkotiin kun on aika.

Paljonko sun äiti käyttää viikossa keskimäärin aikaa teidän auttamiseen?
-No nyt kun alan käymään salilla x2 viikossa niin sen ajan, yleensä kerran viikossa käyttää isommassa kaupassa ja parista muutamaan kertaan käy kylässä muuten vain.

Oon aina miettinyt et miten sen proteesin kanssa esim. juokseminen sujuu? :D Tuntuu nii jännält kuvitella, että sen kanssa vauvamaha sun muut sujuu mutkatta. Kerro vähän arjesta proteesin kanssa siis :).
- Juokseminen sujuu erikoisesti. Polven kanssa pitää tehdä äkkinäinen liike ja ei siitä luonnollista saa helpolla. Itse en juoksemaan pysty paljoa hiertymien takia. Paljon harjoitusta siihen tarvisin jotta siitä saataisiin normaalimpi. Vauvamahan kanssa sujui hyvin, mutta tasapaino oli toki haastavaa. Proteesi ei painon vuoksi joustanut, joten se oli tönkömpi kävellä. Tynkä kipeytyi välissä raskaasta painosta ja piti istua levähtämään. Arjessa ei paljoa erikoisuuksia näy. Pesuhommiin pitää vaihtaa jalka, tiukat housut vaikeuttavat polven liikkumista ja kyyristyä ei voi :).

Mua on mietityttäny, et onko sun ihmissuhteet muuttunu tuon onnettomuuden myötä? Pysykö kaverit rinnalla vai onko joitakin ihmisiä jäänyt kelkasta?
- Ihmissuhteet muuttui siinä mielessä, että minusta tuli läheisempi perheeni sekä sukulaisteni kanssa. Kaverit eivät lähteneet karkuun vaan päinvastoin. Sain sovittua parin ystäväni kanssa riidat ehjiksi ja muut toivoivat minun paranemista kovasti. Etelään takaisin mennessäni luokkakaverini tuntuivat jossakin mielessä ottavan minut hieman eritavalla vastaan, mutta sekin korjaantui hiljalleen.

Entä miten itse olet muuttunut verratessa sinua ennen ja jälkeen tapahtumien?
- Ihmisenä olen avarampi katseeltani. Jossakin mielessä en välitä kuunnella ihmisten pienistä murheista, sillä pahempiakin tilanteita on olemassa. Kritisoin itseäni pienemmistä virheistä ja aina mietin, voiko se johtua onnettomuudesta. Pyrinkin enemmän täydellisyyteen, jotta minusta ei löytyisi mitään vikaa joka voisi johtua onnettomuudesta, etenkin aivovammasta.

En tiedä oletko kirjoittanut tästä jo aiemmin, mutta oliko vauvan pitäminen ihan itsestäänselvä juttu, vai mietitkö pitkään eri vaihtoehtoja?
- En miettinyt mitään vaihtoehtoja, sillä vauva oli toivottu ja siksi se oli selvää, että pitäisin sen.

Voisitko kuvitella enää tekeväsi hevoshommia työksesi, jos jalkasi tervehtyy siihen kuntoon?
- Kyllä! Hevoshommat ovat aina lähellä sydäntäni ja tallihommat ovat mieluisia.

Miten sujuu koiranpito vauvan ja proteesin kanssa, onko se vaikeuttanut elämää yhtään?
- Sinänsä ei. Koira menee helposti tuossa ohella, kun ei se juuri muuta tee kuin nuku. Vaunuilu on toki haastavampaa, mutta kyllä siitäkin selvitään.

Sulla on upea kämppä. Jos haluat vastat, niin paljonko siinä on vuokra? :D
- 604,02e + 40e vedestä.

En tiedä onko tämä liian typerä kysymys, mutta jos olisit saanut tytön niin minkälaisen nimen olisit antanut?
- Lily Angelica <3.

Questions please

Heippa kaikki! Kysymyspostausta on toivottu aijemmin, joten nyt aijon sen tehdä.

Siispä kysymyksiä tulemaan ihmiset! Aikaa on sunnuntaihin 19.10 tai maanantaihin 20.10, riippuu kumpana päivänä jaksan postauksen tehdä.

Hanhimaa and the northern lights

Heipparallaa! Viikosta taas kuulumisia. Elikkäs viime keskiviikkona kävin aamulla kävelykoulussa ja olimme salilla tuttuun tapaan. Palattuani aloin pakkailemaan tavaroita ja myöhemmin päivällä äiti tuli hakemaan meidät. Lähdimme sitten kohti Hanhimaata. Jamie nukkui alkumatkan, mutta Kaukosen seuduilla alkoi menemään levottomaksi. Kittilässä syötin sen ja kävimme kaupassa hakemassa ruokaa. Jatkoimme matkaa ja pääsimme turvallisesti perille. Jamie oli unessa saapuessamme, joten saimme purkaa tavarat ulos autosta kaikessa rauhassa. Poju heräsi ja annoin hänen vähän aikaa leikkiä rauhassa, kunnes menimme iltapalalle ja nukkumaan. Nukahtaminen ei ollut niin helppoa kun yleensä, mutta eipähän tuo ollut ihme.

Torstaina Jamien herättyä äiti kävi sen hakemassa olohuoneeseen, jotta minä sain nukkua pidempään. Nukuin tosin vain noin tunnin, kun äiti toi Jamien luokseni ja laitoin sen tissille, jossa nukuimme vielä noin tunnin. Herättyämme menimme olohuoneeseen ja teimme aamutoimet. Kävimme sitten vaunuilemassa Jamien kanssa. Äiti kävi sillä välin Millan kanssa metsässä. Milla oli varmasti riemuissaan, kun sai olla pitkästä aikaa irti.

Palattuamme äiti leipoi kampanisuja ja laittoi lohen paistamisvalmiuteen. Kävimme kyläilemässä minun "varamummilassa". Vaihdoimme siellä kuulumisia talon rouvan kanssa. Tämän jälkeen palasimme takaisin papan talolle ja laitoimme ruuan tulemaan. Setäni tuli käymään mutkan kylässä ja antoi meille luvan ottaa vähän hirvenjauhelihaa matkaan lähtiessä. Sitten oli luvassa iltapuuhat ja nukkumaan meneminen. Illalla katselin upeita revontulia ikkunasta, mutta kuvaa en saanut, sillä puhelimelle oli liian pimeää ja kamera jäi matkasta.

Perjantaina Jamien herättyä äiti haki sen taas olkkariin, mutta meni noin tunti kun äiti toi sen luokseni tissuttelemaan. En saanut silloin enään unta, joten nousin pojun kanssa ylös tämän syötyä. Aamutouhujen jälkeen aloin pakkailemaan tavaroita. Kävin Millan ja Jamien kanssa vaunuilemassa ja takaisin palattua lähdimme aika pian liikkeelle. Menimme käymään ystäväni tykönä kylässä ja tämän jälkeen menimme minun isosetäni ja hänen naisystävänsä luokse. Sen jälkeen palasimme takaisin Rovaniemelle ja loppuilta meni rauhallisesti täällä.

Lauantaina heräsimme normaalisti ja lähdimme käymään keskustassa shoppailemassa. Ostin itselleni reenihousut ja pari kaulahuivia. Äiti tuli myöhemmin käymään kylässä ja me lähdimme tädin luokse piipahtamaan. Palattuamme oli luvassa normaali ilta.

Sunnuntaina kävin ulkoilemassa ja reenailin vähän. Äiti tuli taas ja käytti minua isossa kaupassa, sillä ruokapuoli kaipasi täydennystä. Äiti lähti alkaessani kokkailemaan ja loppupäivä oli normaalin rauhallinen.

Maanantaina menin aamulla neuropsykologin kanssa juttelemaan. Juttelimme pääasiassa koulusta ja tulevaisuudesta, sekä täyttelin lapun jossa minun piti täyttää lauseiden loppu asioilla mitä ensimmäisenä mieleeni tuli. Palattuani meni jonkin aikaa kun äiti saapui. Lähdin sitten käymään salilla ja ostin heti kerrasta 6kk kortin sinne, joten nyt on pakko käydä jatkossakin, jottei rahat mene hukkaan ;)! Kotiin tultua takaisin äiti lähti ja me vietimme normaalin loppupäivän.

Tänään kävimme ulkoilemassa, olen siivonnut kämpästä kaikkea mahdollista ja vedin kotireeniä. Leikin Jamien kanssa ja nyt illalla taas kouluhommia. Olen nyt tehnyt kouluhommia joka ilta ja ne ovat alkaneet sujumaan paremmin kuin ajatttelin. Helppoja aineita kun historia ja yhteiskuntaoppi ovat ja vielä ykkönen molemmista.

Huomenna taas kävelykouluun ja loppuviikko on vielä auki.

Palaamisiin!