sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

First week


Nyt on mennyt viikko, kun olen saanut olla normaalin elämän parissa. Keskiviikkona tosin minulla oli lämpöä ja siksi olin kämpällä koko päivän lepäämässä. Koulussa oli mukavaa, vaikka lukio on rankkaa.

Koko viikonloppu onkin sitten mennyt pääasiassa kouluhommia ahertaessa. Kyllä olen itsekkin nyt huomannut, ettei aivoni ole enään niin "terävät" kuin ennen. Väsyn todella helposti ja en ymmärrä asioita niin hyvin kuin ennen. Nämä ovat näitä diffuusisen aivovammani aiheuttamia oireita. Tilanne ei tosin ole pahakaan ja aijon lukiossa jaksaa ahertaa tämän jakson loppuun saakka. Psykologithan eivät olisi halunneet minun menevän kouluun ennen syksyä, mutta minä ilmaisin mielipiteeni asiaan ja he eivät voi minua estää. En näe tässä mitään niin pahaa, ettenkö voisi tehdä kouluhommia niin kuin ennenkin. Toisaalta alku on muutenkin vaikeampaa minulle, kun olen jo useamman kuukauden ollut lähestulkoon tekemättä yhtään mitään ja yhtäkkiä pitääkin jaksaa olla koulussa 5 päivää viikossa monta tuntia putkeen. 

Aina kannattaa ensin kokeilla, eikä vain saman tien tehdä helpoimman kautta! Itse kun olen itsepäinen ja kokeilunhaluinen ihminen, ei tällaisessa tilanteessa minulle kannata tingata vastaan. Ystävät ovat myös minulle elämässä erityisen tärkeitä ja haluan olla heidän parissaan mahdollisimman paljon. He kun ymmärtävät parhaiten ja osaavat auttaa. Asun tärkeiden ystävien parissa ja olen onnellinen, kun saan taas olla heidän luonansa. Tätä olen niin kovasti kaivannut! Ystävät ovat saaneet minut jaksamaan eteenpäin etenemisessä koko parantumiseni ajan ja siksi en ole antanut itseni edes ajatella luovuttamista. Olenkin erityisen tyytyväinen, kun olen lääkäreiden mukaan parantunut hyvin nopeasti. 

Pahoillani olen kaikille ihmisille, jotka ovat joutuneet onnettomuudestani kuullessaan kokemaan surua tai muita ikäviä tuntemuksia. En halua aiheuttaa ihmisille turhaan ikäviä tuntemuksia, ja siksi minua itseäni todella harmittaa, että jotkut ihmiset ovat surreet. Haluan korvata sen heille jotenkin ja halusinkin osoittaa heille, että olen kunnossa. 

Ensi viikon tiistaina menen käymään Turussa Respectalla uusien proteesien tekemisen alkuun pääsemiseksi ja näyttämässä fysioterapeutille, kuinka kävelen. 

Kuulumisiin siis!

<3: llä Lala


Huomenna on kyynärpäistä tikkien poisto tiedossa!

Vuonna 2010 minulla oli jonkin aikaa pinkit hiukset.

2 kommenttia:

  1. Lippu korkealla ja täyttä höyryä eteenpäin. Sä olet Laura aivan uskomattoman vahva ihminen. Kyllä tuota sun asennetta on pakko ihailla ja sun toipumista on hieno seurata. Edistyt niin vauhdilla :)

    VastaaPoista