Decisions

Moikkelis! Elikkäs viime maanantaina äitini tuli iltasella ja kävin tätini sekä hänen tyttäriensä kanssa kaupungilla. Sain uudet tennarit ja ruoka-ostoksia hoidettua. Sain myös viestin Respecta mieheltä, sillä tiistain aika peruuntui ja seuraava on kahden viikon päästä. Vastasin voivani tulla Ouluun jotta ajan saisi nopeampaa, mutta Oulussa seuraava vapaa-aika olisi ollut kahden viikon päästä maanantaina. Turkuun sen ajan sai aina vähintään parin päivän päähän... Onneksi jalka on rauhoittunut Sorbactin avulla ja pystymme vaavin kanssa käymään pidempiä kävelylenkkejä.

Tiistaina kävimme äitin ja pienokaisen kanssa kaupungilla. Pieni nukkui koko ajan eikä herännyt mihinkään meteliin kaupoissa tai ulkosalla. Palasimme takaisin kämpälleni ja jonkin ajan kuluttua äitini lähti taas takaisin Kittilän suunnille. Ilta meni rauhallisesti kämpällä.

 Loppuviikko on mennyt vaavin kanssa kotosalla. Perjantaina jalkani salli ensimmäistä kertaa pitkän lenkin ja ystäväni tuli kävelemään kanssani loppumatkasta. Eilen kävimme pienen kanssa kaupassa kävellen ja tänään on taas ollut normaali kotipäivä. Pieni prinssi voi hyvin ja rytmi on pysynyt suhteellisen samanlaisena.

Tällä viikolla sain puhelun asianajajaltani. Päätös oikeudenkäynnistä oli tullut ja hän lähetti sähköpostitse oikeudenkäynnistä asiakirjan, miten homma oli mennyt. Yliajajani epäilemättä hakee hoviin asiasta ja homma pitkittyy, mutta sille ei mahda mitään. Joskus hän vielä vankilaan joutuu joka tapuksessa, ainakin vähäksi aikaa.

Sain myös viikolla viestin vaavin isältä. Hän ilmoitti tehneensä päätöksen, ettei tahdo oman elämäntilanteensa vuoksi olla lapsen elämässä mukana laisinkaan. Se on hänen päätöksensä eikä minulla ole siihen mitään sanottavaa. Itse en kuitenkaan mitään menetä :).

Ensi viikolla on 1kk neuvola ja äiti tulee käymään taas kylässä.

Palaamisiin!

<3:llä Lala

19

Heippa! Isäni kävi viime sunnuntaina kylässä naisystävän ja tämän lasten kanssa. He auttelivat minua useamman tunnin ajan päivällä ja näin sain lepuuttaa jalkaani. Viereisessä kerrostalossa oli jokin tilanne päällä, sillä kaksi poliisiautoa tuli ja haki rakennuksesta jonku miehen ja naisen ulos ja veivät heidät autoilla pois. Vähän tapahtumaa täälläkin. Tätini ja ystäväni kävivät kylässä vielä illan aikana.

Maanantaina ei tapahtunut mitään erityistä. Tiistai-iltana äiti tuli ja itse kävin sitten kaupoilla hakemassa pari pakettia.

Keskiviikkona tapasin lastenvalvojan ja laitoimme isyydentunnustus homman eteenpäin. Kävin kaupassa ja sitten menin takaisin kämpälle. Äiti lähti ja me jäimme pienen kanssa omaan rauhaan. D-vitamiinin anto myös alkoi ja kävimme ekaa kertaa ulkosalla rattaiden kanssa jaloittelemassa.

Torstaina ei mitään erikoista ja perjantaina täytin 19. Hui kamala, vuoden päästä sitä on jo 20! Miten tämä aika kuluukaan näin nopeaa? Synttärit vietimme pienen kanssa kotosalla kahdestaan. Erittäin laadukasta seuraa siispä synttärien kunniaksi :).

Eilen oli vaavin kanssa tavallinen päivä. Tänään veljeni kävi kylässä tyttökaverinsa kanssa ja he näkivät pienokaisen ensimmäistä kertaa. Tätini kävi myös nyt illalla kylässä ja toi minulle kakkua, sillä he olivat viettäneet toisen tyttärensä synttäreitä eilen.

Mutta vielä näin yleisesti, pienen kanssa on sujunut hyvin. Nukkuu yön heräten 1-3 kertaa syömään, pisimmillänsä nukkuu 5 tuntia putkeen. Päivisin pieni valvoo paljon ja tänäänkään ei aamu 11 jälkeen ole nukkunut kuin tunnin ajan. Hän on voinut hyvin ja sehän on tärkeintä.

Huomenna äiti tulee ja käyn tätini ja vaavin kanssa kaupassa. Tiistaina Respecta juttua ja muuten ei viikolle ole suunnitelmia.  

Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Feel the pain

Heippa! Päivittelen nyt omaa oloani, sillä hermoni ovat todella kireällä koko ajan ja syyllinen löytyy tässä.

Toinen on kesällä olleesta hiertymästä jäänyt jälki ja sekin on hieman sisäreunasta auki, mutta se on täysin kivuton. Tämä polven alareunassa oleva taas on uusi hiertymäni ja se jos joku on todella kipeä. Samalla tapaa sitä yritän hoitaa kun edellistäkin, mutta tuntuu ettei se rauhotu laisinkaan ja kasvaa vain koko ajan. Ei se toisaaltaa voi edes rauhottua, koska sukat ovat koko ajan häiriköimässä. Mahdollisimman paljon ilmakylpyä se vaatisi, mutta vaavi rakkaani tykkää valvoa melkein koko päivän ja sen takia itsekin liikun pääasiassa koko ajan. Onneksi itselläni on parisänky, sillä väliaikaisesti pidän äitiyspakkauksen laatikkoa toisella puolella sänkyä ja vaavi saa yöt nukkua siinä. Näin minun ei tarvitse nousta ylös öisin.

Hiertymää ei särje, kun proteesi on poissa, mutta proteesin ollessa jalassa siihen sattuu oli levossa tai ei. Se tuntuu siis juuri siltä, kun iho on auki ja jokin hankaa sitä ikävästi koko ajan. Kipu on ilkeän tuntoista ja kävellessä varon koukistamasta tai nostamasta jalkaa yhtään liikoja. Kävelytyyli siitä kärsii, mutta ei kivulle voi mitään. Vaavinkin kanssa saamme nyt rattailla ulkosalla, mutta itse en siitä saa juurikaan iloa irti kun joka askel on tuskaisa. Jos en ensi tiistaina saa uutta holvia,varaan Ouluun ajan mahdollisimman pian ja menen käymään siellä, jotta sopiva holvi saadaan tilalle. Jos olisi oma jalka, ei tätä tarvitsisi kokea... Näin tämä onnettomuus aina muistuttaa itsestään antamalla näitä jälkikärsimyksiä. Noin vuosi proteesin kanssa eletty ja paljon on myös kärsitty. Toivon vain todella, että supistuminen olisi tyngästä jo ohi, ettei sukkien kanssa tarvitse enää koskaan elää. Hermoja tällainen kipu vain raastaa, eikä kipulääkkeitä joka päivä viitti popsia.

Päivittelen kuulumisia muuten viikonloppuna!

<3:llä Lala

Sleep well

Heipsodi! Viime sunnuntaina äitini tuli käymään kylässä miesystävänsä kanssa. Sain lahjaksi vaippoja ja he ihailivat pientä prinssiä mahdottomasti. Kävin äitin miesystävän kanssa kaupassa ja äiti piti sillä välin vahtia. Se on kyllä ihanaa nähdä, millainen ilo vanhemmistanikin näkyy heidän lapsenlastansa kohtaan.

Maanantaina oli sitten ihan kotipäivä pikkuisen kanssa. Tiistaina tätini tuli hakemaan meidät ja vahti pikkuista sillä välin kun itse olin Respectalla. Oli täysin turha reissu. Uusi holvi oli tehty, mutta tällä miehellä on täysin erilainen näkemys proteesin suhteen mitä Turussa proteesistani huolehtineella naisella. Hän meinasi laittaa erilaisen kiinnityssysteemin, sillä se antaisi enemmän liikkumistilaa polvelle. Kokeilin sitä, mutta se heikensi tasapainoa paljon ja polveni muljui ennemmän. Hänen mukaan holvin myös ei tarvitse olla aivan tiukka, vaan sellainen että siihen mahtuu yksi sukka väliin. Itse totesin tähän heti oman mielipiteeni, sillä holvin nimenomaan pitää olla napakka. Paljon mukavempi se on jalassa, jos sukkaa ei ole välissä ja se tukee paremmin polvea. Noh siispä hän tekee nyt uuden holvin ja parin viikon päästä pääsen koeajamaan sen. Totta kai myös rakas tynkäni on päättänyt nyt hiertyä sitten sukkien kanssa. Hankala tilanne, sillä ilmahoitoa olisi nyt hyvä antaa mahdollisimman paljon, mutta välissä levottoman vauvelini takia en sitä ihan niin paljoa pysty pois pitämään. Toki ilomielin pidän sitä pois aina kun voin, sillä hiertymään sattuu ikävästi joka kerta kun proteesi on jalassa. Toivon todella että holvi on ensi kerralla täydellinen, sillä en halua odottaa enää yhtään kauempaa.

Tiistaina myös pari kaveriani kävivät iltasella kylässä. He kyselivät kaikkea synnytyksestä ja juttelimme kuulumisistamme muutenkin. Oli mukava nähdä heitäkin taas vaihteeksi.

Keskiviikko ja torstai olivat normaaleja kotipäiviä. Keskiviikkona neuvolasta kävi hoitaja opiskelijan kanssa luonani. Hän ei ollut oma hoitajani, koska hän ei silloin ehtinyt tulemaan. Sain pampersin paketin lahjaksi ja mukavan kasan lappusia ja lehtiä vauvanhoitoon ja muuhun liittyen. He kyselivät synnytyksestä ja voinnistani aluksi. Sen jälkeen he katsoivat vaavin läpi ja punnitsivat. Reilu 200g painoa oli tullut lisää sairaalasta lähdettyämme ja se oli huojentavaa tietää, että maitoa ainakin tulee tarpeeksi. Kaikki oli siispä hyvin ja ensi keskiviikkona saamme aloittaa raittalun ulkosalla sekä D-vitamiinitippojen antamisen.

Torstai-iltana äitini tuli luokseni kylään. Vaavilla oli ilmavaivoja yöllä ja muutenkin hän oli hieman levoton, mutta äitini otti vaavin olkkariin ja antoi minun nukkua muutaman tunnin ajan putkeen rauhassa. Aamusta pienokainenkin rauhottui ja nukkui taas paremmin. Perjantaina se oli kyllä koko päivän huomattavasti levottomampi mitä aikasemmin ja se oli hereillä paljon. Itse kävin hieman ulkosalla jaloittelemassa ja äidin miesystävän tullessa hän käytti minua taas isommassa kaupassa. Äiti kävi hakemassa meille pizzaa syötäväksi ja tekemässä omia ostoksia. Illalla äiti lähti takaisin Kittilään ja viime yönä vaavi nukkuikin sitten pitkän pätkän kerralla. Äidistä on suuri apu vauvan kanssa ja saan itsekin välissä vähän hengähtää. Nukkuminen on tärkeää, jotta pysyy voimissansa.

Vaavi on onnekseni nyt kotosalla nukkunut yötkin ihan hyvin. Tämä poju kyllä todella nukkuu ja syö pääasiassa, mutta välissä on hereillä pitemmänkin aikaa. Poju ei kyllä itke turhia ja tutti on tärkeä kaveri. Itsekin olen alkanut palautumaan hyvin synnytyksestä. Painon kanssa minun pitää vain nyt olla tarkkana, sillä se on laskenut jo raskauden alkupainon alapuolelle.

Tänään ei ole luvassa mitään erikoista ja isäni tulee ilmeisesti huomenna käymään kylässä. Äitini tulee luokseni tiistaina ja käyttää minua keskiviikkona keskustassa sillä isyydentunnustuksesta pitää mennä juttelemaan. Muuten viikolla ei tapahdu mitään erityistä, paitsi täytänhän ensi perjantaina 19. Hullua miten tämä aika lipuu niin nopeasti!

Mutta palaillaan taas!

<3:llä Lala  

My boy

Heippa kaikki! Nyt se ihana ja uskomattoman upea asia on tapahtunut, sillä minun pieni prinssini on syntynyt tähän maailmaan! Tässä teille synnytyskertomus nyt heti samaan poppooseen.

Minulla oli tosiaan tiistaina neuvola aamulla. Minulta oli edellisenä iltana tullut kirkkaan veren väristä vuotoa, mutta koska se oli ollut todella vähäistä, en alkanut kyselemään asiasta. Yön aikana sitä oli valunut pieniä tippoja ja kysyinkin asiasta neuvolaan päästessäni. Hoitaja soitti äitipolille ja he sanoivat asian olevan todennäköisesti harmitonta, mutta parempi pitää sitä silmällä. Verta valui päivän myötä vielä tipottain jonkin verran ja neuvolasta päästyäni alkoi tulemaan supistuksia. Ei kovin kipeitä eikä säännöllisiä, mutta niitä jatkui koko päivän.Ystäväni saapui luokseni kuuden jälkeen illalla ja varoittelinkin häntä lähdön saattavan olla ensi yönä.

Menimme nukkumaan ja pyörittyäni oman aikani sängyssä tunsin, kuinka joku olisi potkaissut lujaa alavatsassani rikkoen jotakin. Laitoin valot päälle ja nousin ylös. Ystäväni ihmetteli, että mitä tein ja niin alkoi matolle ja lattialle lorisemaan vaaleanpunaisen sävyistä nestettä. Lapsivedethän ne olivat! Ystäväni pomppasi ylös ja haki pyyheliinoja joilla kuivata lattiaa. Soitin synnärille ja sen jälkeen ystäväni soitti ambulanssin. Ystäväni pakkasi tavarani ja ambulanssi tuli hakemaan meidät. Ambulanssilla menimme siksi, koska 38+0 viikolla vaavi ei ollut kiinittynyt ja sitä ei jälkikäteen oltu tutkittu, oliko niin tapahtunut. Supistuksia alkoi sen jälkeen tulemaan kunnolla. Päästessämme synnärille katseltiin vaavin liikkeitä ja sydänääniä sekä supistukset kovenivat. Olin 4cm auki ja tilanne oli hyvä. Aluksi sain ilokaasua supistuksiin ja siinä ohessa kitisin ystävälleni kivuista. Minulta otettiin verikoe ja vastauksen saatua sain epiduraalin. Inhokkini kanyyli laitettiin taas käteen, mutta siinä tilanteessa se ei tuntunut laisinkaan pahalta.  Ei mennytkään kauaa epiduraalin jälkeen, kun olin täysin auki ja sain alkaa hiljalleen ponnistelemaan. Tässä tilanteessa tuli proteesin kanssa toimiminen eteen. Olin välissä vasemmalla kyljelläni ja silloin kaverini piti proteesia käsillänsä, jotta se pysyi hyvässä asennossa ylhäällä. Selällä ponnistaessa kätilö piti proteesia itseänsä vasten. Ponnitusvaihde tuntui todella pitkältä ja vilkuilin kelloa jatkuvasti. Lopulta pieni poika oli ulkona ja sain sen paitani sisään. Se tunne oli uskomaton, kun oma pieni ja rakas vauvani oli vihdoinkin luonani. Ystävänikin itki hieman, sillä hän oli niin iloinen puolestani. Niinpä 05.03.2014 rv 40+5 tämä maailma sai uuden, hienon elämän luoksensa.

Synnytys siispä alkoi n. klo 00.30 ja lapsi oli ulkona 05.18. Painoa oli 3,625kg ja pituutta 53cm. Pisteitä poika sai 9. Täysin terve poika ja pääsimme vuodeosastolle jatkamaan päiväämme. Tänään sitten pääsin pois sairaalasta ja vietän ensimmäistä iltaa vauvan kanssa kotosalla. Upea elämän muutos on tapahtunut ja nyt alkaa uusi arki!

Kiitän todella paljon rakasta ystävääni, joka jaksoi kuunnella minun kiukuttelua ja olla tukenani koko toimenpiteen ajan.

<3:llä Lala