Fever and very bad cough

Otsikosta sen jo näkee, täällä sairastellaan vieläkin... Ei tosin onneksi Jamie, vaan minä. Nuha ja yskä ovat vain jatkuneen ja yskä voimistuu koko ajan. Kaikenlisäksi minulle nousi kuumetta maanantaina ja kärsin vieläkin siitä. Voimat aivan loppu, lihaksia särkee ja en oikein tiedä miten olisi hyvä olla. Makuulla ollessa alkaa heti yskittämään ja välissä tuntuu että kohta oksennuskin lentää. Onneksi niin ei ole vielä käynyt! Normaali ruumiinlämpöni on 35,5 astetta ja nyt on noussut maksimissaan jopa 38,5 asteeseen. Korva oli yhden päivän kipeä, mutta sekin loppui yön aikana. En oikein tiedä yrittääkö tämä saada jonkinlaisen tulehduksen aikaan vai mikä ihme tämä tauti on. Viikonlopun aikana saisi loppua, kun keskiviikkona alkaa koulu....

Meillä oli viime viikon keskiviikkona ja torstaina pieni herkuttelu hetki. Kävin keskiviikkona ilmottautumassa ylioppilaskokeisiin ja hain kaupasta kakun kotia, sillä olen himoinnut sitä kakkua jo todella kauan x). Äidin ja Jamien kanssa maistelimme sitä keskiviikkona ja torstaina söimme loput pojun kummitädin kanssa. Hän asuu nykyään etelässä, mutta tuli viime viikon ajaksi käymään pohjosessa, joten pitihän meidän nähdä :).

Viime perjantaina kävimme pojun kanssa kaupungilla shoppailemassa. Yksi kaveri liitty seuraamme ja yhdessä kiertelimme ja etsiskelimme ostoksia. Joululahjojahan sieltä mukaan tarttuikin ja muuta ei oikeastaan tarvinnut löytyä :D. Jamie oli loppuajasta todella turhautunut istumaan rattaissa ja huusi heti kun olimme siirtymässä käytävältä kauppaan. Silloin meille riittikin ja lähdimme takaisin kotia.

Olin myös tyhmä ja menin perjantaina ratsastamaan, mikä varmaan vaikuttaa tautini pahenemiseen. Menin kiukkutamma Saaralla ja tunti meni tosi hyvin, tai ainakin minusta tuntui siltä. Tuo tamma on niin ihana! Menimme kahdella pääty- ympyrällä ja teimme siirtymisiä. Käynti- pysähdys ja ravi- käynti siirtymisiä. Siirtymiskohtia oli neljä.

Jamie tervehtyi viikonloppuna, joten hän on ollut normaalisti hoidossa tämän viikon. On todella rankkaa hoitaa lasta, kun itsellä ei ole yhtään voimia tehdä mitään. Äiti on onneksi kahtena aamuna vienyt Jamien hoitoon, mutta minun on ollut pakko hakea se itse kävellen takaisin. Paluumatka on pelkkää ylämäkeä ja joka askel on voimaton. Ei tässä oikein pääse paranemaan, joten saa nähdä milloin tämä tästä loppuu... Ensi viikolla menen käymään lääkärillä, jos tämä ei ole miksikään muuttunut. Minulle ei ole koskaan ollut tällaista sairautta, että kuumetta tuntuu olevan ilman varsinaista syytä. Se on aikasemmin noussut vain jos jokin tulehdus myllää, mutta nyt mikään paikka ei ole niin kipeä, että epäilisin tulehdusta :/.

Millalla on vielä antibiottikuuri meneillään ja tuo nykyinen ruoka ei tunnu oikein maistuvan hänelle. Pitää seurailla miten tämä tästä etenee. Ensi viikolla pitäisi varata uusi aika eläinlääkärille hampaiden ja tarkituksen takia.

Kovasti toivon paranevani pian, jotta pääsisin taas salille. Painoa on tippunut jo kilon verran ja epäilen että suurin osa lähtenyt lihaksista :/. Ruoka ei hirveästi maistu, mutta yritän kyllä syödä päivittäin edes jotakin.

Palaamisiin!

Sick again

Aika kuluu ja päivät lentää! Viikot ovat sujuneet samaan tyyliin- eli siis kiireellisinä. Tämä kuukausi on sinänsä ollut helppo, koska minulla ei ole ollut ollenkaan koulua. Englanninkurssia ei voitu pitää liian pienen luokan takia. Sen sijalle olen kyllä kehitellyt tekemistä jos toista, kuten sairastelua ja kavereiden kanssa ajan viettämistä. :D

Vatsataudin sain selätettyä, mutta vei usean päivän ennen kuin voimat ja ruokahalu palasivat. Oli sinänsä hauskaa kun kerrankin ei tehnyt mieli syödä mitään :D. Siltä viikolta ja neuropsykologin käynti myös pois.

Perjantaina minulla oli haastattelu. Opinnäytetyötä tekevät oppilaat tarvitsivat aiheeseensa mukaan ihmisiä, joilla on kokemusta perhetyöntekijöistä ja päiväkotihoidosta. Nainen oli mukava ja hän toi "kiitokseksi" haastattelusta pienen lahjan. Ilahdutti päivää!

Itselleni ns. joululahjaksi ostelen parit uudet farkut. Haluan vaihtaa vähän värimaailmaa, sillä pidän paljon enemmän vaaleista farkuista mitä tummista. Valitsin parit housut kaapista mitkä annan pois, jottei kaappi tule liian täyteen. Toiset löysin jo, mutta toiset eivät ole vielä saapuneet perille ;).

Farkut pääsivät viikonloppuna koeajolle. Rollolainen kaverini vietti synttäreitä ja menin sinne matkaan. Kakkua ja muuta herkkua oli tarjolla ja booli maistui. Kaikki siellä olivat minulle tuntemattomia, kaveria ja hänen miestä lukuunottamatta. Oli kivaa jutella uusien ihmisten kanssa :).

Menimme sopivaan aikaan baariin ja jvg alkoi esiintymään. Kaverini katosi jonnekin ja lähti kotia ja minä puolestaan tanssin koko yön norjalaisen miehen kanssa :D. Lisää englanninkielen treenaamista! Baarin jälkeen päätin viimeisillä voimillani kävellä kotia. Hiljainen kaupunki ja tiet ovat jotenkin ihania. Saa olla yksin ja ajatella. Silloin on semmoinen maaginen tunnelma ja saa vain vetää syvään henkeä ja mennä rauhallisesti. Tietää ettei ole minnekään kiire. Niin kuin aika oisi pysähtynyt.

Pääsin myös keskiviikkona ratsastamaan pitkästä aikaa yksityistunnilla. Menin Vallulla ja oli mukavaa, kun opettaja kerrankin keskittyi vain minuun ja osasi antaa hyviä neuvoja miten korjata tasapainoani ja oikean jalan puutteellisuutta eri tilanteissa. Lopputunnista ratsu kuunteli minua hyvin ja oli herkkä avuille.

Viime tunnilla menin pienellä Atte- ponilla. Tallin pienin hevonen, säkäkorkeus minua ehkä rinnan korkeudelle :D. Kaikenlisäksi menimme ilman satulaa! Oli hauska tunti eikä kukaan tippunut satulasta. Aluksi ravissa jännitti kauheasti, mutta hiljalleen sitä rentoutui ja luotti ettei sieltä lennä alas. Edistystä askel askeleelta!

Salilla reenaaminen on tämän kuukauden osalta jäänyt hieman vajaaksi. Vatsatauti oli silloin kuun alussa, viime viikolla minulta jai yksi reenaus pois ratsastuksen takia ja yksi meni fyssarin kanssa reenaamisessa. Nyt olen taas kipeänä ja meille on silmätulehduksen oireita ilmestynyt.... Toivottavasti siltä säästytään! Neuropsykologin käynti jäi myös tänään pois tästä syystä.

Ja iloisia asioita, sillä joulukin jo tulee pian! Heti kun kauppoihin alkoi ilmestymään joulutavaroita, alkoi omassakin päässä heräämään se todellisuus, että kohta se jo saapuu. Joululahjoja olenkin alkanut jo hiljalleen ostelemaan ettei se jäisi liian myöhäälle. Ensi kuussa minulla kuitenkin alkaa kiireinen aika koulussa. Onhan tämä Jamien toinen joulu, joten pitäähän siitä jo etukäteen intoilla <3.

Joulufiilistä lisää myös lumi, joka on nyt tullut ilmeisesti pysyäkseen. Itsehän en lumesta saatika talvesta tykkää, mutta on se kaunista. Lumiset, koskemattomat maisemat ovat silmäniloa.

Jamie ei onneksi vatsatautia saanut, mutta hän on ollut kuumeessa torstaista lähtien, Silmät alkoivat rähmimään päiväunien jälkeen. Toivottavasti ei pahene yhtään... Ihme taistelija tämäkin poika, kun ei siitä näe vaikka kuume olisi noussut. Aina se jaksaa hymyillä ja temmeltää.

Millakin on taas lääkekuurilla. Torstaina menimme eläinlääkärille anaalien takia ja toinen puoli taas tukossa. Kokeilen sille nyt laadukkaampaa ruokaa, jos se auttaisi.

Keskiviikkona menen opon kanssa juttelemaan ylioppilaskirjoituksista. Muuten en nyt suunnittele muuta kuin paranemista. Nyt kun on oltava vain kotona, ehtii kouluhommia tekemään hyvin eteenpäin. Kotonakin jaksaa järjestellä ja tehdä keskeneräisiä hommia, kun ei ole muuta tekemistä päälle.

Palaamisiin!