How I can move

Heippa!

Viikko on alkanut kiinnostavasti. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli levottomuuden huipentuma. Heräilin koko ajan ja vaihtelin kylkeä. Sain nukuttua kuitenkin sopivan pitkään ja aamu sujui muuten mukavasti. Kuitenkin äitini soitti ja sain kuulla ikäviä jatkouutisia äitiyspakkauksestani. Tosiaan Kela oli vahingossa lähettänyt äitiyspakkaukseni Sirkan postiin ja kun äitini oli mennyt sitä hakemaan, se oli mystisesti kadonnut. Noh posti on viime viikon yrittänyt sitä metsästää, mutta tuloksitta. Soitinkin eilen Kelaan ja kerroin tilanteen. He sanoivat etten uutta saa ja postin on vain korvattava se rahallisesti. Eivät myöskään osanneet arvioida äitiyspakkauksen hintaa, joten siinä onkin hommaa kun alkaa miettimään, paljonko se voisi maksaa. Postille uusi puhelu ja he laittoivat korkeammalle tahdolle asiasta ilmoitusta, sillä heidän mielestä minun kuuluisi kyllä saada uusi äitiyspakkaus. Saa nyt nähdä miten tässä käy.

Tänään sitten kävin neuvolassa. Ensiksi hoitajan luokse hoitamaan asioita. Hemoglobiini noussut ja nyt saan vähentää raudan syömistä. Kaikki arvot puhtaat paitsi paino tippunut kilon verran. Johtuu varmaan liikkumiseni lisääntymisestä, mutta joulun alla se ei ole lainkaan pahitteeksi. Kohta kuitenkin alkaa se ylensyöminen. Sain myös influenssarokotteen. Sitten menin lääkärin luokse ja hän kyseli onnettomuudestani ja taustoistani. Sitten kuuntelimme pienen sydänäänet, tunnusteli pienen asentoa ja mittasi kohdun pituuden. Sydänäänet hyvät ja kohdun pituus sama kuin viimeksikin. Keskikäyrällä taulukon mukaan mennään. Hän teki lähetteen 34 viikolle sikiön kasvun seurantaan ja lantion magneettikuvaukseen, joilla katsotaan tilannetta ja varmistetaan synnyttämisen olevan mahdollista. Seuraava aika neuvolassa on ensi vuoden puolella.

Mutta nyt ajattelin sitten kertoa miten elämäni arkiset asiat eroavat proteesin kanssa. Hyvin yksinkertaiset asiat estävät monessa suhteessa eri toimintoja, joten niistä koituu erilaisia esteitä.

Ensiksi varvistaminen. Kuten kuvasta näkee, se ei proteesilla ole mahdollista. Varvistamaan pystyn vasemmalla jalalla normaalisti, mutta tasapaino ei yhden jalan voimin ole kovin hyvä. Ei myös vain yksi jalka jaksa kauaa kannatella koko painoa varvistaessa. Pystyn varvistaen ottamaan kaapista jotain yhdellä jalalla, koska voin ottaa samalla tukea. Jos taas varvistaminen ei vain riitä ja pitäisi hypätä, niin sitä en voi tehdä. Hypätessä kun käytetään jalkapäätyä ja vain yhdellä jalalla ei riitä voima kuin pieniin pomppuihin. Hyppiminenkin siis onnistuu vasemman jalan voimin. Alastullessa proteesi tosin iskee aika lujaa maahan ja se ei tunnu kovin mukavalta. 

Sitten kyykkyyn ei unelmissakaan mennä. Pystyn hieman tuota alemmas menemään, mutta vain vähän. Kuten kuvasta näkee, joudun proteesin kantaosaa irroittamaan lattiasta yrittäen luoda normaalia nilkan liikettä. Sillä tavalla ei kuitenkaan paljoa pysty auttamaan ja liike jää todella vajaaksi. Myös polvi ei kykene koukistumaan holvin ja sleeven takia hirveästi ja sekin estää liikettä. Tämä estää monia tanssiin ja liikuntaan käytettävien eri asentojen hyödyntämistä oikealla tavalla.

Seuraava asia on polville meneminen. Kuvassa näkyvä asento on maksimi. Nilkka ei taivu, joten jalkaterä jää nuin hauskasti pystyyn. Polvi ei kykene tuota enempää taipumaan holvin ja sleeven takia, joten asentoa on mahdotonta muuttaa. Konttaaminenkin on siis täysin mahdotonta ja jos esim. sängyn alta pitäisi jotain kaivaa, menen aina istumaan. Polville jos menen, otan aina proteesin pois. Silloin polvillakin oleminen on täysin mahdollista.

Kuvassa näkyvää koukistusta enempää ei polveni kykene omin voimin tekemään. Kävellessä ei ole haitaksi, mutta juostessa hieman hankala asia. Juokseminenkin onnistuu kyllä, mutta se vaatii paljon töitä. Polven koukistamisen rajoituksen takia en pysty menemään astuen minkään korkean esteen yli. Se vaatii sivunoston. Koukistamisen rajoitus on haitaksi joissakin liikuntamuodoissa, kuten tanssissa.

Kävelyssä tekonilkka joustaa hyvin ja se ei sen puolesta tunnu pahalta. Proteesi on täysin eri asia kuin oma jalka ja siksi sen kanssa kävelyn opetteleminen onkin omanlainen prosessi. Et pysty kontrolloimaan nilkkaa mitenkään ja siksi sinun pitääkin saada se kontrolli polvesta tapahtumaan. Epätasaisella pinnalla on aina hankalaa, koska jos astut jalallesi huonosit, ei sitä voi korjata nilkan avulla. Ylämäki on aina rasittavaa, koska polvi yliojentuu melkein joka askeleella. Se ei tunnu mukavalta ja kävely menee aika tökkiväksi.  

Elämän normaaleihin tilanteisiin on tullut omat ongelmansa, mutta niiden kanssa on vain pitänyt kehitellä toisenlaiset keinot. Onhan se aina ärsyttävää ja kiroaa pahaista proteesia, jos ei vaikka yllä ottamaan jotakin, mutta sitä elämä vain tästä eteenpäin on. Pitää vain oppia hallitsemaan jalkaa ja toimia kuten parhaaksi näkee.

Palaillaan taas loppuviikosta!

<3:llä Lala

Sain tänään turvakaukalon tätini tuttavalta.