Loppuvuosi meni leikkauksesta palautuessa ja arjen parissa. Poju kävi jumpassa ja luistelemassa, minä salilla ja luin kotosalla.
Hain kouluun viime syksynä päästäkseni kokeilemaan uutta amk- valintakoetta. Sisään en sillä valitettavasti päässyt, mutta opin siitä paljon ja sen jälkeen osasin hahmottaa paremmin sen mitä pitää harjoitella lisää.
Jouluksi menimme taas Lappiin. Tämä joulu oli todella spesiaali, sillä Hanhimaahan minun, pojun ja äitini lisäksi tuli tätini ja hänen kaksi tytärtä. Myös veljeni tuli viettämään joulua meidän kanssa, asuuhan hän nykyään isän tykönä (ei siis kaukana Hanhimaasta).
Söimme hyvin ja pukki kävi tuomassa lahjoja. Minä toivoin tällä kertaa lahjakortteja giganttiin, sillä tavoitteenani oli ostaa uudet kuulokkeet ja tabletti. Sainkin paljon enemmän kuin mitä ajattelin ja siitä olen edelleenkin todella kiitollinen <3
Myös poju sai paljon kaikkea kivaa.
Uuden vuoden jälkeen palasimme takaisin Kuopioon. Pojun riemuksi myös kotona odotti lahjat kuusen alla.
Alkuvuosi oli taas omanlaisensa. Minä kävin Helsingissä helmikuussa, jossa aloitettiin seuraavan leikkauksen suunnittelu. Koronan takia melkein kaikki kevään loput käynnit Helsingissä peruuntui, mutta maaliskuun lopussa kävimme pojun kanssa vielä kerran paikan päällä, jotta minulta saatiin otettua mallin kanssa kuvat suusta, joiden perusteella hammasimplantit rakennettaisiin.
 |
| Hain Helsingistä myös sen tabletin |
Helmikuussa tapahtui jotain muutakin minulle todella tärkeää. Sain uuden proteesin. Sellaisen, jossa on taipuva nilkka. Minullahan oli sellainen jo aikaisemmin, mutta sen jäykän olemuksen takia en halunnut käyttää sitä paljoa. Tämä uusi on sellainen, jolla on pehmeä kävellä ja voin kävellä korkkareilla niin, että se tuntuu todella hyvältä. Tämä uusi on minun käyttöproteesina ja olenkin kävellyt aika paljon korkkareilla, kun säät ovat suinkin vain sallineet. Nopeaa en niiden kanssa pääse, joten kiireessä eivät ole oikea ratkaisu. Melkein kaikki korkokengät ovat käyneet suutarilla ja en tosiaan pysty käyttämään kaikkia samalla tavalla, kuin ennen, sillä korkokenkien kanssa jalalla on taipumus mennä vinoon ja tällä tavalla rasittaa kenkää niin, että se menee helposti rikki. Kengässä siis pitää olla hyvä tuki, se ei saa olla liian löysästi kiinni.
Maaliskuun alussa pidin pojulle kaverisynttärit, sillä pieni rakas poikani täytti jo 6. Hoitokavereita tuli meille muutama leikkimään ja herkuttelemaan. Pojilla vauhtia riitti, mutta oli meillä mukavaa. Tärkeintä, että Jamiella oli hauskaa.
Myös minulla oli synttärit maaliskuussa. 25- vuotta täyteen. Juhlin synttäreitä erään vanhan tuttuni kanssa. Hän antoi minulle ruusuja lahjaksi. Ihanaa <3
Kevät jatkui kotosalla. Poju jäi hoidosta pois enkä minä päässyt salille. Olimme siis melkeimpä pelkästään kotosalla. Kotitreeniä ja pääsykokeisiin lukua, siinä oli meidän kevät.
Poju kävi toukokuussa Lapissa reissussa. Sai taas viettää sukulaiden kanssa aikaa ja tehdä kaikkea kivaa mitä siellä luonnon keskellä voikaan tehdä.
Toukokuun loppupuolella poju palasi takaisin hoitoon, jotta minä saisin luettua kunnolla vielä ennen pääsykoetta. Olihan se myös pojulle kiva, kun sai taas nähdä kavereita.
Leikkaus suunniteltiin keväälle, mutta koronan takia pelkäsin sen siirtyvän. Toukokuun puolivälissä proteetikko kuitenkin soitti ja kysyi, pääsisinkö kahden viikon kuluttua leikkaukseen. Ei muuta kun suunnitelmat uusiksi ja leikkaukseen valmistautuminen alkakoon!
Leikkauksen takia minun piti käydä koronatestissä. Minun kohdalla se ei tapahtunut mitenkään hirveän sujuvasti, kun ensiksi otettiin kummastakin nenäontelosta ja todettiin toisesta tulleen verta. Eikun uusi näyte siitä ekasta ontelosta, josta tuli myös tällä kertaa verta. Sitten tikku nieluun, mikä ei myöskään ollut hirveän helppoa, koska suuni ei aukea kunnolla. Saatiin se sitten lopulta otettua, mutta mieluusti en siihen menisi toista kertaa :'). Näyte oli negatiivinen.
Niin tuli sitten toukokuun loppu ja minä matkasin taas Helsinkiin. Vietin päivän rakkaan ystäväni seurassa ja olin potilashotellissa yötä.
Seuraavana aamuna matkasin Ortoniin, missä oli taas samat rutiinit ennen leikkausta ja ei muuta kuin leikkuupöydälle nukkumaan.
Leikkaus kesti aika kauan, sillä muistan heränneeni vasta joskus iltapäivällä. Suu ei auennut paljoa ja suu oli hellä joka paikasta, olihan se taas täynnä tikkejä. Päivä meni pitkälti nukkuessa ja illalla minulle iski pahoinvointi, jonka takia sain siihen lääkettä, mikä puolestaan teki voinnistani todella hyvän ja näin valvoin koko yön. Nukahdin aamulla puoli viiden aikaan 2- 3 tunniksi, mutten kokenut olevani erityisen väsynyt seuraavana päivänä, johtuen varmaan edellisen päivän jatkuvasta nukkumisesta.
Pääsin lähtemään iltapäivästä pois. Matkustin junalla takaisin kotia ja jälleen leikkauksesta palautuminen alkoi.
Leikkauksen jäljiltä syöminen oli vaikeaa, sillä alaleuka oli tunnoton, se ei "totellut" minua kunnolla eikä siksi auennut paljoa. Suun avaaminen myös sattui. Puolestaan suun yläosa oli täynnä tikkejä ja siksi hyvin arka. Kasvot eivät turvonneet yhtä paljoa kuin mitä viime leikkauksen jälkeen, jonka vuoksi olo oli paljon parempi.
Viikko leikkauksesta eteenpäin ja oli ensimmäisen valintakokeen aika. Koe meni ihan hyvin tai ainakin tarpeeksi hyvin, sillä pääsin toiseen vaiheeseen. Sen sain onnekseni tehdä täällä Kuopiossa.
Kaksi viikkoa leikkauksesta ja oli jälleen aika matkustaa Helsinkiin. Jälkitarkastus ja tikkien poisto. Säikähdin viikkoa aikaisemmin, kun huomasin ihon olevan auki ja implantin näkyvän sieltä välistä. Proteetikko sanoi, ettei se haittaa ja se myös jätettiin niin. Tällä hetkellä ihon välistä näkyy kahdesta kohtaa implantti. Kohta ei ole mitenkään kipeä, mutta ruuan siihen ei kestä koskea. Syödessä siis varottava entistä enemmän. Leuasta on jo tuntoaisti palautunut, mutta lopullista ulkomuotoa ei voida vielä sanoa. Tällä hetkellä se näyttää ihan liian isolta ja on liian yläviistossa, mutta ainakin proteetikon mukaan sen pitäisi siitä laskeutua alemmas. Marraskuussa minulla on tapaaminen, missä on sekä proteetikko että plastiikkakirurgi matkassa, niin katsotaan miltä tilanne silloin näyttää.
Kesäkuussa minä opiskelin ihan hulluna. Halusin todella onnistua kokeen toiseessa vaiheessa ja tein ihan hirveästi töitä sen eteen. Ihan kaiken mitä vain keksin ja pystyin tekemään. Kokeen toinen vaihe tuntui ensimmäistä helpommalta. Ainoa, mistä minulle jäi epävarma olo, oli äidinkieli. Englannin osiossa helpotti se, että siinä oli sama teksti mikä oli syksynkin kokeessa. Olin ilmeisesti viimeinen kokeessa, koska käytävät olivat aivan tyhjiä minun poistuessa paikalta. Tein kaikkeni ja todella toivoin sen riittävän.
Niin alkoi se odotus. Totta kai myös nautimme kesästä. Kävimme pojun kanssa rannalla ja teimme kaikkea mistä poju tykkäsi. Poju jäi jo kesäkuun puolivälissä lomalle. Ei enää paluuta samaan päiväkotiin takaisin, meneehän se jo esikouluun syksyllä.
Jamie kävi kaverin ja hänen vanhempien kanssa mökkeilemässä kesän aikana. Pääsi sielläkin kalaan ja oli saanut pienen kalan ongittua. Poju on tykästynyt onkimiseen.
Veljeni tuli kylästelemään meidän tykönä parin yön verran. Kiva viettää hänenkin kanssa aikaa välissä.
Toisena iltana katselimme pojun kanssa videoita tabletilta, kun sain sähköpostia. Sähköpostia, jossa luki, että minulla on opiskelupaikka vastaanotettavana. Menin ihan paniikkiin, aloin lukemaan viestiä ja en voinut uskoa sitä, mitä siinä luki.
Pääsin sinne, minne eniten halusin! En voi vieläkään uskoa sitä. Aloin itkemään hysteerisesti, koska eihän se voinut olla totta. Mutta niin se vain oli.
Muutamme Vantaalle vajaan 3 viikon kuluttua. Muutamme edulliseen kolmioon, joka sijaitsee hyvällä asuinalueella. Koulumatkasta tulee pitkä, mutta se ei haittaa. Poju sai jo esikoulupaikan kodin läheltä ja kaikki alkaa pikkuhiljaa järjestymään. Muuttofirma on varattu ja pakkaaminen etenee hyvää tahtia. Ainoa, mikä minua vielä stressaa, on vakuutusyhtiö. He kun luonnollisesti haluavat päästä mahdollisimman vähällä ja maksaa minulle vain sen mitä on pakko, mutta se taas vaikuttaa minun opintorahan saantiin, jolloin siinä on taas yhdenlainen soppa valmiina, kun en tiedä kenen pitäisi minulle maksaa ja mitä. Tätä selvitellään, mutta vastauksia joudun luultavasti odottelemaan elokuun puolelle.
Poju on tällä hetkellä taas Lapissa seikkailemassa. Minä saan täällä rauhassa katsoa tavaroita läpi ja myydä/ hävittää kaiken ylimääräisen. Hyvä näin, koska poju varmaan hermostuisi nähdessään millaisen sekasorron olen hänen huoneeseen saanut aikaan :')
Milla on vielä matkassa mukana, vaikka olemmekin käyneet eläinlääkärillä taas pari kertaa tämän vuoden aikana. Anaalit tulehtui alkukeväästä ja pari viikkoa sitten kävimme tiputtelun takia näytillä. Nyt se saa kipulääkettä ja lääkettä tiputtelun estämiseksi. Se on toiminut, eikä enää tarvitse kulkea perässä moppi kädessä. Mutta ymmärrettäviä vaivoja, koska onhan Millalla ikää jo reilun 14 vuoden verran.
Pyrin tekemään seuraavan postauksen sitten, kun olemme muuttaneet ja saaneet uuden kodin järjestykseen.
Palaamisiin siis!
