Agree

Viikon juorut taas esille. Viime viikon keskiviikkoa oli ensimmäinen kävelykoulu. Heräsin siispä jo aikaisin aamulla ja lähdimme pojun kanssa liikenteeseen. Paikka sijaitsee keskussairaalan vieressä. Menimme bussilla sairaalan viereissä olevalle pysäkille ja menimme Ilkkaan, eli paikkaan missä fysioterapia sijaitsee. Fysioterapeuttini tilalla oli sijainen. Juttelimme hetken ja hän tarkasti tynkäni kuntoa sekä taivutteli sitä hieman. Hän tsekkasi proteesiani läpi ja menimme sitten suureen saliin, jossa aluksi kävelin edestakaisin. Kehui kävelyäni yllättävän luonnolliseksi, mutta sanoi huomaavansa minun nostavan sitä enemmän lonkan ja selän avulla. Teimme jotain tasapaino treenejä ja koukistuksia, mutta hiertymääni sattui ja siksi emme tehneet sen enempää. Juttelimme tilanteestani ja hänkin oli sitä mieltä, että voisi olla parempi mennä Turkuun. Tsemppasi pitämään päätöksistäni kiinni.

Muuten päivä meni Jamien kanssa kotosalla. Poju on tehnyt jokin aika sitten päätöksen, ettei tutti olekaan kiva kaveri. Se ei enää huoli tuttia muuta kuin satunnaisesti silloin tällöin. Omaa nyrkkiänsä se mielummin imuttelee.

Torstaina olimme myöskin ihan vain kotosalla. Kävimme kaupassa kävellen ja takaisin tultua kurkkuani alkoi särkeä. Illan myötä nenäkin alkoi vuodella, joten innolla odotin seuraavan aamun vointia...

Perjantaina nuha oli kunnolla päällä ja kurkku oli kipeänä. Kävinkin mutkan kaupassa ostamassa mynthoneita kurkkukivun lievityksesksi. Olo oli voimaton ja lihaksia särki. Lopun päivästä vietin pitkälti sohvan vankina.

Lauantaina isä tuli naisystävänsä kanssa kylään. Sain tiskikoneen itselleni ja sehän jos jokin on mukava juttu. Nyt vielä minun ei sitä tarvitse juurikaan käyttää, kun olen ainoa syöjä.

Lähdimme sitten käymään Lidlissä ruokaostoksilla. Ensiksi kävin nopeasti apteekissa mutkan. Ruokaostosten jälkeen menimme pizzalle. Jamie ei siitä ideasta kauheasti tykännyt ja vuoronperään rauhoittelimme häntä. Homma onnistui kuitenkin hyvin ja pappa heitti minut ja pojun takaisin kotia. He jatkoivat matkaa takaisin Kittilään.

Illalla oli mitä upein taivas! Ensimmäinen kuva otettu ilman salamaa ja toinen salamalla.

Sunnuntaina isäni tuli uudestaan kylään. Sain siinä sivussa vietyä tavaroita varastoon, kun hän piti pojusta vahtia. Isä ja hänen naisystävä lähtivät hakemaan tuttavallensa koiranpentua ja he pyörähtivät mutkan illalla luonamme, jotta sain nähdä pienen hauvan.

Maanantaina ei mitään erikoista. Vähän ulkoilua ja kotona touhuilua. Tiistaina olin kaverini kanssa koko päivän. Hain kaiverruksessa olleet kummilahjat, pyörähdimme Anttilassa ja kävimme Coffee housessa kahvilla. Lopuksi ruokaostoksilla ja palasimme sitten takaisin kämpälle. Kaverini lähti illalla pois ja me jatkoimme omalla rutiinillamme aikaa.

Keskiviikkona taas kävelykoulua. Sylikummi lähti lapsenvahdiksi mukaamme. Tällä kertaa oikea fysioteapeuttini oli mukana. Näytin hänelle tyngän, hän kyseli taustoja ja taivutteli, jotta näkee liikerataa ja taipuvan normaalisti joka suuntaan. Hän esitteli minulle koko rakennuksen ja pääsen uimaankin sitten kun haava on parantunut. Hänkin kehui kävelyäni yllättävän hyväksi. Lihasmassan kehittämiseen panostamme pääasiassa oikean reiden ja pakaran kanssa. Myös koko kroppaa olisi tarkoitus reenailla. Teimmekin vähän kevyttä reeniä, mutta oikea jalka alkoi kramppaamaan. Hän totesikin ulkoreunassa, mikä lie kalvosidos tai tämmöinen olikaan, olevan hyvin jumissa. Hän alkoikin hieromaan sitä auki ja voi miten ihanan kivuliasta se olikaan. Lupaili minun tänään vielä kiroavan häntä, koska jalka on tietenkin kipeämpi.

Juttelimme hänen kanssa myös proteesiasta ja hän melkein käski minun mennä Turkuun ja vaati minua olemaan tiukka asian kanssa. Yritämme saada kuntoani taas yhtä hyväksi kuin ennen onnettomuutta ja pyysi minua kyselemään tästä proteesista, mitä urheilijat käyttävät. Hän oli todella kannustava ja kuunteli minunkin mielipiteitäni ja ymmärsi kantaani asioihin. 

Loppupäivä meni kämpällä rauhallisesti.

Jamie kääntyi yhtenä päivänä pari kertaa vatsaltansa selälle. On  se niin hieno poika!

Viikonloppua vietän äitin kanssa ja muuten hommat on vielä auki.

Palaamisiin!

Why they don't listen me?

Viikon tapahtumat on aika taas koota yhteen. Viime keskiviikkona kävin Jamien ja äidin kanssa kaupungilla. Ostin uuden maton olkkariin, pinnasänkyyn reunapehmusteen ja baden baden- tuolin.

Äitini ja tätini päätti pestä olkkarini ikkunat vielä illalla. Olen todella kiitollinen heille, sillä he auttavat minua niin paljon kaikissa asioissa.

Torstaina äitini oli aamulla pessyt ulkopuoleltakin ikkunat minun ja pojun vielä nukkuessa. Äiti kävi Jamien kanssa lenkillä ja itse lepuuttelin jalkaani. Illalla äiti sitten lähti ja me jäimme pojun kanssa kaksin kotosalle.

Mummon olkapäällä on hyvä nukkua

Perjantaina olimme ihan kotosalla, mutta illasta yksi kaverini kävi kylässä. Lepposa päivä eikä mitään erikoista tapahtunut.

Lauantaina oli taas rauhallinen päivä. Illalla pojun sylikummi tuli kyläilemään, mutta muuten päivän aikana ei tapahtunut mitään erikoista.

Sunnuntaina tätini tytär tuli luokseni kylään. Touhusimme Jamien kanssa ja jutustelimme mukavia. Herttainen tyttö hän on. Vähäisen käväisimme pojun kanssa ulkosallakin, kun sää oli ihanasti lämmennyt. Illalla yksi kaverini kävi vielä pyörähtämässä kylässä. 

Manantaina oli ihana lämmin päivä! Sain hetken otettua aurinkoa ennen kuin Jamie heräsi yöunilta. Päivällä kävimme hieman ulkoilemassa, jotta saisimme nauttia ulkoilmasta. Ihanaa kun kesä tulee.

Tänään sylikummi tuli matkaamme Respectalle. Sää oli aamulla sateinen ja keli viilentynyt. Kauan sitä iloa kesti putkeen...

Niin ja miten Respectalla meni? Fiilis sen jälkeen oli todella v*ttuuntunut. Minulla oli tosiaan tällä kertaa fysioterapeuttikin mukana. Apuvälineteknikkoni oli kirjottanut, että jalkani luu törröttää niin rumasti ulospäin, että siitä olisi parempi leikata palanen pois. Fysioterapeuttikin katsoi sitä ja oli samaa mieltä. He selittivät sen olevan parempi ja ongelmiin ehkä ainoa ratkaisu. Kuulemma myös liikuntaani se estää ja mitkään aerobiset lajit ei minulle ole lainakaan sopivia. Apuvälineteknikko myös selitti miten tyngän luulle tehty tila aiheuttaa painetta sinne ja tänne ja miten on vaikeaa korjata kaikkia vaivoja sen takia.

Noh minä yritin heille selittää, miten pahempia ongelmia ei oikeastaan ole viime kesän jälkeen ole ollut ja muun muassa viime kesän olin tallitöissä ja ne ovat raskaita. Heillä ei kuitenkaan p*skaakaan kiinnostanut mitä minä sanoin ja puhuivat vain siitä leikkauksesta. Hiertymälleni tehtiin tilaa ja fysioterapeutti kauheasti kyseli, aikooko apuvälineteknikko tehdä lausunnon leikkauksen suosituksesta, jolloin asia laitettaisiin eteenpäin ja kirurgi tekisi arvion asiasta. Apuvälineteknikko sanoi, että jos uusia ongelmia ei tule, niin hän ei sitä tee, mutta jos tulee niin syksyllä hän voisi semmoisen tehdä.

H*lvetti kuinka vaikeaa se on käyttää päätänsä ja ymmärtää, että syy on täysin holvin tekijässä eikä minun tyngässä!? Raskausaikanakaan ei mitään ongelmaa ollut, mutta synnytyksen jälkeen se yksi hiertymä paheni ja se johtui vain siitä sukkakokoelmasta. Nyt uuden holvin myötä ongelmia on vaikka muille jakaa. Tynkäni ei ole raskauden jälkeen supistunut vielä laisinkaan, joten he eivät voi vedota muuttuneeseen tynkäänikään. Eihän minulle edes edellinen teknikko puhunut mitään leikkauksesta. Ei myöskään TYKSin kirurgi, eikä kävelykoulun osaava fysioterapeutti. Minä en todellakaan ole menossa minnekään leikkaukseen ennen kun se on ainoa vaihtoehto. Muutenkaan ei se pienen vauvan kanssa onnistuisi, sen he sentään ymmärsivät. Tämä tasan oli viimeinen kerta, kun se mies hoitaa minun proteesin asioita. Nyt en enää huoli kuin sen edellisen teknikon ja jos kävisi niin, ettei hänkään uutta holvia saisi sopivaksi tehtyä, niin sitten voin uskoa että tynkäni on muuttunut. Minua vain sapettaa niin paljon!

Sitten kerrostalosta raporttia.Yläkerrassani asuva pariskunta on mennyt ihan kahjoksi. He ovat koko asumiseni ajan riidelleet känniriitoja ja mies huutaa niin lujaa, että ääni kuuluu selvästi alas. He myös möykkäävät muutenkin lujasti ja huudattavat musiikkia aina välissä. Säikähdin yksi päivä, kun näin sen miehen terassini ovella tölkki kädessä kolkuttelemassa. Juu en mennyt avaamaan, suojeluvaistoa kuitenkin on sen verran poikaani kohtaan. No viikonloppuna tämä mies veti pohjat. Hän meni ulos tappelemaan jonku toisen miehen kanssa ja olkkarini ikkunasta näin tapahtuman alun todella hyvin. Tappelun lopuksi paikalle saapui 3 poliisiautoa ja 2 ambulanssia. Miehet olivat kuulema aika verisiä. Tänään he ovat möykänneet taas pariin otteeseen, mutta poliisiauto on saapunutkin tänne asunnon edustalle ja ilmeisesti käynyt hiljentämässä heidät. Toivottavasti tilanne nyt rauhoittuu tai he lähtevät, tai muuten alan harkita uuden asunnon etsimistä. Hullua väkeä...

Sitten vielä vähän Jamien kuulumisia. Poju on muuttanut äitiyspakkauslaatikosta pinnasänkyyn. Kova poika on nauramaan, hymyilemään ja jokeltelemaan. Sitterin pupuille on todella hauskaa jutella hänen mielestä! Jamie myös seurailee kaikkea paljon. Omia käsiänsäkin seurailee ja ihmettelee käden osuessa sitterin pupuun niin että se heilahtaa. Kovasti vatsallansa ollessa haluaisi päästä eteenpäin, mutta vielä se ei onnistu ja yritys loppuu aina kiukkuhuutoon. Jaloista lähtisi kyllä jo kunnolla potkua, mutta kädet ei vielä hommaa osaa.

Rota- rokotteen jälkeen vatsa on löystynyt ja joinakin päivinä poju vääntää kunnon kakat vaippaan niin että body ja housutkin ovat aivan keltaiset. Isompaa kokoa tai eri merkkisiä vaippoa voisi kokeilla, jos se auttaisi.

Jamie on myös alkanut saamaan ihmeellisiä säikähdyksiä joinakin päivinä. Kaikkialla on ihan rauhallista, mutta yhtäkkiä poju vain heittää kädet sivuun ja alkaa huutamaan täyttä kurkkua. Otan hänet aina syliin ja rauhoittelen ja nopeasti hän rauhoittuukin. Viimeksi kylvyssä ollessa hänelle tuli näitä reaktioita pari kertaa ja kylvetys olikin hyvin nopea, kun hän ei selvästikään nauttinut siitä. Tätä ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Neuvolasta jo kyselin asiasta ja sieltä sanottiin hänen voivan vain säikähtää esim. röyhtäyksiä ja vedessä ollessa aaltoja.

Onko jollain muulla ollut tämmöisiä? Kauan on mennyt ettei niitä ole enää tullut?

Huomenna menen ensimmäistä kertaa kävelykouluun. Viikonloppuna saan tiskikoneen ja näen samalla isääni. Äiti tulee joko sunnuntaina tai maanantaina kylään.

Palaamisiin!

<3:llä Lala

Clothes

Päätin tehdä vähän erilaisen postauksen. Tämän postauksen päätähtenä ovat vaatteet ja pukeutumistyylini. Annankin teille vähän makua siitä, millaisista vaatteista pidän ja miten niitä tykkään yhdistellä keskenään. Varoitan jo etukäteen, sillä kuvia on paljon :D.

Aloitetaan pitkähihaisista.

Ensimmäisenä hupparit. Itse en ole huppareista nuorempana kauheasti välittänyt muuta kuin kotivaatteina, mutta opistolle opiskelemaan lähdettyäni päädyin ostamaan Seppälästä tämän ihanan, lämpimän pinkin hupparin. Talvisin se on mukava vaate kun julkisille lähtee. Se on tiukka ja siinä on pitkä kaulus, joka taittuu eteen nätisti kaulan ympärille. Tämmöisistä huppareista pidän, mutta muuten ne eivät edelleenkään itseäni kiinnosta. Nykyään omistan myös toisen samanalaisen hupparin, mutta se on vaalean turkoosi.

Normaalit pitkähihaiset seuraavaksi. Tiukat pitkähihaiset on helppo yhdistää farkkuihin ja shortseihin. Ne menevät läpi vuoden päällä, paitsi kesäisin lyhythihaiset ovat yleensä käytössä. Pitkähihainen ei saa näkyä läpi muuta kuin ihan vähän korkeintaan. Siksi en kauhean vaalean värisiä omista. Neulepuserot ovat paksumpia ja ne eivät ainakaan yleensä näy läpi. Ei ainakaan helposti.

Nyt vuorossa ovat tuubitopit. Niistä pidän paljon, sillä ne on helppo pukea päälle ja pois, sekä ne on helppo yhdistää eri asuihin. Niitä minulla on useampaa väriä ja joissakin on kuvioita.

Tässä on yhdistettynä tuubitoppi ja tiukka farkkuhame. Hameessa on tekovyö ja edessä on suuri solki. Paita tuo väriä ja vyönsolki koristaa sitä. Ei turhan näyttävää kaulakorua, jotta asu ei mene liian juhlalliseksi.

Tämä on yksi lemppareistani, tuubitoppi ja vyotärölle menevä hame. Hameeseen voi yhdistää eri toppeja, mutta itse pidän eniten kuvassa olevasta tämän hameen kanssa. Asu menee juhlissa ja ihan arkenakin.

Tuubitoppi on helppo yhdistellä vaikka ja miten! Kuten kuvista huomaa, kyseinen toppi on mieleiseni. Se on räikyvän värinen ja sen takia helppo yhdistää eri vaatteiden kanssa. Neuleita ja boleroita pidän yleensä yläosana. 

Myös normaaleja toppeja tykkään pitää. Tämä on yksi suosikeistani ja se on ollut hallussani jo pitkään. Vaaleanpunainen on lempivärini ja se on pitkälti vaatekaapissani valloittava väri.

Totta kai myös t-paitoja tykkään pitää. Omistan vain muutaman joita käytän julkisesti. Muut menevät joko tallilla tai urheillessa. Tykkään erilaisista kuvioista ja teksteistä paidoissa. Myös pirtsakka väri valloittaa sydämeni helposti.

Vain toisen olkapään päältä menevät paidat ovat minun makuuni. Helppo arvata miksi, sillä tatuointini näkyy silloin hyvin. Tämä paita on pitkä ja sitä saatan kesäisin pitää ilman alaosaa. Pitkät, erilaiset paidat ovat myös mieluisia minulle ja niitä löytyykin useampia kappaleita. Niitä pidän joko legginssien tai sukkisten kanssa, joitakin kesäisin ilman housuja.

Kuvista myös huomaa, että leopardikuvio on yksi lemppareistani. Pidän myös sinisestä väristä ja sitäkin minulta löytyy paljon. Asuihin voin yhdistää tissivyön kuten kuvassa, mutta silloin ei housuissa kuulu olla vyötä.

Näistä kahdesta kuvasta näkee myös asian mistä pidän: vetoketju edessä. Pinkki on myös in!

Sitten vuoroon tulevat farkut. Pidän pillifarkuista, sekä tummista että vaaleista sekä lantionkorkuiset ovat kivemmat. Vaaleat farkut ovat kuitenkin mieluisemmat minulle. Paita ei mieluusti yllä pepun alapuolelle tai pidän sitä ennemmin legginssien kanssa.

Esittelen erityisesti nämä uudet Dieselin farkut. Ihanan kesäisen väriset ja joustavaa materiaalia, mutta silti tiukat. Suosittelen kyllä lämpimästi Dieselin farkkuja vaikka hintaa löytyykin!

Legginsseistä jo puhuinkin Melkein kaikki legginssini ovat mustia. Pari pinkkiä ja yhdet farkkutyylisetkin löytyvät. Legginssien kanssa käytän aina pitkää paitaa, sillä minä en tykkää siitä kun takapuoli näkyy. Legginssit ovat kuitenkin melkein kuin kalsarit.

Takit saavat nyt vuoronsa. Tämä yllä olevan kuvan vanha toppatakkini oli rakkaani. Se oli lyhyt ja lämmin, sekä pidin sen ruutukuvioista. Se oli väriltänsä myös sopiva, sillä se ei ollut liian räikyvä. Se oli myös rennon löysä, joten sitä piti mielellään päällä.

Nykyinen takkini on taas vastakohta, sillä se jos joku on värikkään turkoosi. Pidän vyöstä, sillä se antaa muotoa. Se vain aukeaa jos vähänkin jää johonkin kiinni. Karvahuppu myös on tyylikäs.

Syys- ja kevättakkina minulla on pitkä sininen vahakangastakki. Se on lämmin ja tyylikäs. Sitä pidän vain julkisesti liikuessa.

Kesäisin minulla on useampi takki, mutta ehdoton lempparini on upea musta takkini.  Edellisestä kuvastakin jo huomaa, että pidän nappikiinnityksestä. Takissa on vyötäröllä kiinni sidottava nauha.

Nyt vaihdetaan mekkoihin.

Tämä kaunis vaaleanpunainen mekko oli ensimmäisiä ostoksiani. Vyötäröllä tekonauhassa suuri rusetti, jonka keskellä on suuri solki. Mekko on kauniin värinen ja rusetti on ihana koriste.

Vaaleanpunaisia mekkoja minulla on nykyään 3. Tässä on yksi niistä. Suht lyhyehkö ja joustava materialii. Selkä näkyy aika alas saakka. Mekkoa en ole paljoa pitänyt, sillä se näkyy paljolti läpi.

Tässä on vähän erikoisuutta ja siksi tämä mekko oli ehdoton osto Espanjasta. Mekko menee vain toiselta olalta ja kaikkine erikoisuuksineen se on näyttävän upea.

Kaverini laittoi minulle kuvan tästä mekosta ja se oli pakko saada! Upea pinkki mekko, jossa on kaunis koristelu keskellä. Sille ei voinut sanoa ei, koska se on upea kokonaisuutenansa. Kaupassa syöksyn aina sinne missä kimalteltelee ja niin tämäkin vei sydämmeni hetkessä.

Tämäkin oli Espanjasta tuotu mekko. Ihana leopardikuvio ja tiukka yläosa, eikä mekko ole liian pitkä. Se ei ole liian hienostunut, joten se menee monenlaisissa juhlissa.

Tämän mekon ostin eräästä liikkeestä. Sinisiä mekkoja minulla on kaksi. Tämän kaunis helma, rypytetty tiukka keskiosa sekä nätti koru keskellä varasti sydämmeni.

Samaisesta liikkeestä löysin tämän kultaisen säihkyn. Tämä mekko jos joku varastaa huomion, sillä valo heijastuu siitä jokaisen silmään. Mekko ei nyt aivan jokaiseen juhlaan sovi hohtonsa takia.

Sitten vähän asukokonaisuutta. 

Tykkään olla paljon vatsa paljaana ja se näkyy kuvistani. Tykkää käyttää myös löysiäkin shortseja, mutta pääasiassa vain kotosalla.

Farkkushortseja käytän enemmän. Niitä on helpompi yhdistää eri värien kanssa.

Nappipaidoista saa helposti tehtyä napapaitoja. Hameita minulta myös löytyy monenlaisia ja niitä yhdistelen yläosiin värin ja tyylin mukaan.

Tässäkin paidassa on vetoketju ja siksi sen halusin ostaa. Shortseissakin suosin enemmän vaaleaa väriä ja kaikki koristeet ovat plussaa, kuten näissäkin on.

Tämän asun hameen olen omistanut jo kauan ja se on suosikkini. Vaaleanpunainen, tietenkin, sopivan pituinen ja ulkonäöltä ei liian näyttävä. Hametta käytän yleensä vaaleanpunaisen yläosan kanssa, mutta myös musta ja muut neutraalit värit.

Tässä vielä uusimmat ostokseni esille. Pidän myös violetista väristä ja paidan rypytys on mieleeni. Shortsit ovat ihanan vaaleat eivätkä ne ole tylsät.

Myöhemmin palaillaan koruihin ja meikkeihin, sekä Jamien vaatteista voisin laittaa vähän materiaalia.

Palaamisiin siis!

<3:llä Lala