My lifesavers!

Moikka kaikki!

Nyt minulla on taas omanlainen viikko takana. Keskiviikkona viimeinen kämppikseni lähti pois ja olen ollut täällä täysin yksin. Perjantaina oli vuorossa Respecta jutskia ja tänään sain kokea jotain uskomattoman ihanaa.

Perjantaina Respectalla sain erin proteesin uuden holvin kera koeajelulle viikonlopun ajaksi. Tarkoituksena on ollut siis mahdollisimman paljon liikkumista tällä jalalla, jotta huomaisin mahdolliset virheet ja muokkausta kaipaavat asiat. Holvi on osoittautunut todella hyväksi ja luulen sen olevan hyvä. Menenkin torstaina Respectalle, jotta omaan proteesiini tehdään samanlainen. Ensi viikolla tallihommani alkavat ja toivotaan, että uusi holvi todella on täydellinen, eikä jalkani tulehdu uudestaan.

Viikonloppuna olin taas kullan kanssa ja vietimme ihanan rennon viikonlopun yhdessä.

Tänään olikin odotettu hieno päivä. Menin tänään iltapäivällä Forssan paloasemalle tapaamaan hengenpelastajiani. Siis niitä kahta ihmistä, jotka ajoivat ambulanssia ja löysivät minut ojasta loukkaantuneena! Oli aivan mahtavaa tavata heidät! Juttelimme heidän kanssa onnettomuudestani. Sain kuulla miten minut löydettiin, miltä näytin ja mitä minulle tehtiin. He myös kertoivat omia ajatuksiaan tapahtuneesta ja he vastailivat kysymyksiini, joita minulla oli. Vastineeksi kerroin heille omista kuulumisistani ja omasta elämästäni. Heistä oli hienoa nähdä minut ja se, kuinka olin kuntoutunut. Sain myös nähdä ambulanssin, jota he ajoivat minut löytäessään. Hieno päivä ollut siis!

Ensi viikolla kerron teille talliin pääsemisestä ja sen etenemisestä. Kuulumisiin!

<3: llä Lala

Koeajolla oleva jalka

Joka kesä on erinlainen. V. 2011.

Good moments

Morjens!

Aika taas antaa kuulumisieni tulla esille. Viime viikolla tuli paljon Turku reissuja tehtyä. Keskiviikkona kävin neuropsykologin luona, torstaina TYKSissä kontrollissa ja perjantaina Respectalla. 

Neuropsykologille kerroin ensiksi tulehduksesta ja kävelykiellosta. Hän kyseli minulta siitä, miten olin ottanut asian ja miltä se tuntui. Sen jälkeen aloimme tehdä uudelleen Rovaniemelle sairaalassa ollessani tehdyt testit. Tällä tavoin saadaan katsottua miten aivovammani on parantunut. Teimme osan testeistä ja loput jätimme ensi kertaan. Neuropsykologin sanojen perusteella ne menivät hyvin.

TYKSiin mennessäni kävin antamassa verikokeen ja sen jälkeen menin erikoislääkärin vastaanotolle. Hän katsoi röntgenkuvia, jotka oli otettu ollessani viimeksi siellä ja katsoi tynkäni kuntoa. Hän myös kyseli vointiani. Lääkäri antoikin luvan alkaa käyttämään proteesia ja pyysi ilmoittamaan jos ongelmia tulisi. Lääkäri myös halusi minun odottavan työssäoppimiseen lähtöä vähintään kaksi viikkoa. Juttelimme myös reiden ydinmetallista jonka poistosta minulle puhuttiin Rovaniemellä. Sovimme ajan syyskuun loppuun ja katsomme silloin tilannetta. Joko se leikataan pois tai sitten ei.

Perjantaina menin Respectalle ja proteesini muokkausta alettiin tekemään. Uuteen holviin otettiin mitat ja vanhaan tehtiin tilapäiset muokkaukset. Myös painon kohdistumista säädeltiin. Respectalta halutaan minun kävelevän toistaiseksi vain lyhyitä matkoja ja pitemmille kävelymatkoille kepit matkaan, jottei ongelmia tule ennen kuin uusi holvi saadaan asennettua. 

No viikonloppu itsessään oli  ihana. Ainoa harmillinen asia oli se, että melkein kaikki muut lähtivät asuntolasta pois ja aloittivat tänään työssäoppimisen. Kullan kanssa vietimme ihanan viikonlopun yhdessä ja sunnuntaina kävin kaverin kanssa Forssassa laiturilla grillaamassa ja viettämässä aikaa. Fiilis oli upea ja sai kerrankin todella nauttia elämästä. Joskus on niitä hyviäkin hetkiä!  

Kuulumisiin!

<3: llä Lala

Proteesin holvin muokkauksia

Elämässä joskus saa nauttia.

Never again

Moikka!

Sairaalassa oleskelu saatiin loppuun onnekseni jo perjantaina. Kärsin sairaalassa joka päivä kyyneleet silmissä ja tuskainen olo sisälläni. Tuntui, kuin helvetti olisi taas auki ja valmiina kiduttamaan minut lopullisesti loppuuni. Kanyyli kädessä tuntui aina pahalta ja antibiotti tai keittosuolaliuos pahensi asiaa todella paljon. Hoitajien ainoa lohtu oli vain "Tarvitsetko kipulääkettä?". Ihan tarpeeksi antibiotitkin sai elimistöä sekaisin, joten kipulääkkeet lisäksi ei olisi ollut hyvä vaihtoehto. Onneksi sitä ei tarvinnut monta päivää kärsiä ja keskiviikkona kulta oli luonani koko päivän lohduttamassa ja huomioimassa minua. Yksi luokkalaisistanikin kävi kylässä keskiviikkona ja häntäkin oli kiva nähdä.


Olen taas kämpillä ja tulehdus oli lääkäreiden arvailulla tullut proteesin sopimattomuudesta. Joudunkin olemaan keppien voimin ainakin ensi torstaihin asti. Silloin menen käymään kontrollissa TYKSissä ja katsotaan, saanko proteesin pidon taas aloittaa. Antibiotteja saan popsia kolme päivässä kymmenen päivän ajan. Yksi suuri ongelma minua vain vaivaa, sillä ensi sunnuntaina me lähdemme työssäoppimaan. Minun kohdallani tämän työssäoppimisen aloitus on suuri kysymys, sillä jos saan alkaa kävelemään vasta paria päivää ennen työssäoppimista, en voi aloittaa sitä täysillä. Tallihommat kun ovat raskaita ja heti täyden rasituksen otto olisi vain uuden tulehduksen reipas kutsu. Saa nyt nähdä, miten tämä homma saadaan hoidettua.

Ensi viikolla taas seuraavat kuulumiset!

<3: llä Lala

Mamin ressukka sai piirtelyä.

Näin sitä mentiin!

Ulkona näytti niin ihanalta!

It hurts

Heippa kaikki!

Niin, miten viime ajat ovatkaan sujuneet. Voisin kai sanoa, että toisaalta aika heikosti ja toisaalta todella hyvin.

Vapun olin Lapissa ja vietin aivan ihanaa aikaa ystävien ja tuntemattomien ihmisten kanssa baarissa. Näin Hunksit ja E-roticin livenä. Fiilis oli mitä mahtavin ja oli todella kivaa!

Sitten palasin takaisin Ypäjälle torstaiaamuna ja aloin suorittamaan talliviikkoa ahkerana. Hyvin se meni, jalka vain hiertyi ikävästi polvitaipeesta ja oli hiukan kipeä oikealta puolelta. Sunnuntain väänsin kipulääkkeillä hiertymän takia, mutta se ei tuntunut kuitenkaan liian pahalta vaihtoehdolta. Seuraava yö olikin painajainen...

Heräsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tyngässäni olevaan kamalaan kipuun. Nousin ylös ja vedin panadolin naamaani. Aamulla herättyäni kuume oli yön aikana noussut. Maanantai olikin täysin sängyn valtakunnassa vietetty päivä, sillä kuume nousi ja laski ahkerasti lääkkeiden avulla. Pahin asia kuitenkin oli, että tynkäni oli oikeasta reunasta turvonnut järkyttävän kokoiseksi. Kylmäsin sitä koko päivän, mutta ei se auttanut. Soitin Respectaan ja sovin tiistaille ajan sinne. Niin kärsin loppu päivän kyyneleet silmissä odottaen pelastusta.

Tiistaina menin Respectalle ja he uskoivat jalan olevan tulehtunut. Niimpä he soittivat Tyksille, mutta sieltä he käskivät minun mennä Ypäjälle terveysasemalle. Sinne en saanut kuitenkaan aikaa ja kaverini tuli minut hakemaan Turusta Forssan päivystykseen, jonne saimme ajan. Siellä sitten otettiin tulehdusarvot, jotka olivat kuulemma todella koholla. Minut käskettiinkin mennä tiputukseen Tyksiin, sillä tynkäni oli vaarassa. No niin, täällä minä nyt sitten olen tiputuksessa. Jouduin odottelemaan kaksi tuntia, ennen kuin pääsin lääkärille väärään listaan sijoittamisen virheen vuoksi. Saan nyt antibiottia suonensisäisesti tiputuksella. Huomiseksi oli luvassa mahtavat suunnitelmat, mutta ne nyt sitten jäävät pois. Kysyin huoneeseeni tulevalta hoitajalta todennäköisen oleskeluaikani täällä. Hän arvioi minun olevan täällä viikon verra, joka siis kuulostaa aivan liian paljolta. Minä en voi uskoa, että he pitävät minua täällä niin jumalattoman pitkään.

Näin siispä päivät täällä menevät. Kerron lisää sairaalassa oleskelustani myöhemmin!

<3:llä Lala

Levin Mega Vappu 2013