Too quick

Heipodei! Kuulumisia vain taas. Siispä viime viikon keskiviikkona kävin kävelykoulussa. Minulla oli sijainen ja hän oli nuori mies joka oli ensimmäiselläkin kerralla kun kävelykoulussa kävin. Juttelimme jalan tilanteesta, hän katsoi kävelyäni ja kävimme salilla. Palasin kotiin ja päivä jatkui normaalein kuvioin.

Torstaina oli kotipäivä. Ulkoilua ja kotosalla ajasta nauttimista.

Perjantaina kävin päivällä salilla ja sieltä takaisin tultua syötin Jamien ja lähdimme äidin matkassa kauppaan ruokaostoksille. Ruokaa löytyi ja takaisin tultuamme aloimme melkein heti iltapuuhiin ja unille.

Lauantaina olin taas ihan vain kotosalla normaaleine kuvioinensa. Aamupäivästä väsäsin itselleni omena-kaurapaistoksen ja sitä mutustelin pitkin päivää.

Sunnuntaina oli mukava herätä aamulla, ottaa poju syliin ja kävellä vessaan. Pitkin vessan lattiaa oli revittyjä vaippoja... Kenenköhän tekosia! Onneksi kakkavaipat oli ehjinä. Tästä edespäin en kyllä vahingossakaan unohda vessan ovea yöksi raollensa.

Muuten päivä meni normaalisti, paitsi Milla vielä kruunasi päivän oksentamalla lattialle. Tämmöstä tämä koiraelämä välissä on.

Maanantaina menin hammaslääkärille. Sain jatketta juurihoidolle ja ensi kuussa tehdään kunnollinen paikkaus. Tulevista suunnitelmista ei mainittu mitään. Palasin kotiin ja loppupäivä meni sitten siellä.

Tiistaina äiti tuli vahtimaan Jamieta ja minä menin käymään salilla. Kävin ostamassa äitille synttärilahjan, sillä hän täytti sunnuntaina vuosia. Ostin myös muita tarvittavia asioita ja palasin kotia. Äiti lähti pois ja loppupäivä normaalisti kotona.

Tänään kävin kävelykoulussa. Enää kaksi kertaa jäljellä, mutta fysioterapeutti aikoo tehdä suosituksen että lihastenkuntouttamista jatkettaisiin, sillä paljoa ei ole saatu aikaiseksi koko ajan kiusana olleiden hiertymien takia.

Kotia takaisin tultua menimme vaunuillen kauppaan, äiti käväisi myöhemmin kylässä ja nyt poju nukkuu. Kohta pitäisi itsekin kyllä mennä.

Jamie on oppinut paljon lyhyen ajan sisällä. Hän osaa kontata ja ihan hyvällä tahdilla. Jamie välissä istuskelee, mutta yleensä ottaessa tukea jostain. Hän myös nousee kaikkia mahdollisia tukipintoja vasten polvillensa. Pari päivää sitten poju teki suuren tempauksen ja ponnisti pystöön tukea vasten. Tänäänkin hän nousi suorille jaloille seisomaan sohvapöydästä tukea ottaessa. Apua kohtahan se jo juoksee! Liian nopeaa kasvua!

Jamie konttaa yleensä kaikkialle minne minä menen. Poju suuttuu välissä jos ohitse vain kävelee ilman häntä huomioimatta. Tänään hän suuttui äitille koko ajan tästä syystä ja kipitteli äitin perässä joka puolelle. Jamie on muuten se oma pirteä ja iloinen poju. Yöt ovat hieman rauhoittuneet ja Jamie on ainakin muutamana päivän nukahtanut sänkyyn todella nopeasti yöunille. Poju sänkyyn, hyvän yö toivotukset, pois huoneesta ja Jamie siellä ehkä hetken leikkii ja nukahtaa itseksensä. Ihanan helppoa vaihteeksi!

Viikonlopuksi menen isän tykö Könkäälle. Maanantaina neuro, tiistaina respecta ja keskiviikkona kävelykoulu.

Palaamisiin!