Mitä näet tulevaisuudessasi?
- Lähitulevaisuudessa näen opiskelua, Oskun kanssa ajasta nauttimista, kasvavan lapsen sekä operaatioitani. Pidemmällä tähtäimellä näen uuden itseni hampaiden sekä kasvojen kanssa, usemman lapsen, toivottavasti pysyvän miehen rinnallani, koulua, monipuolisempaa liikuntaa, ystäviä sekä elämästä nauttimista.
Haluaisitko vielä lapsia lisää?
- Kuten edellisesä vastauksessa mainitsen, niin kyllä. Haluaisin kolme lasta, ainakin tällä hetkellä.
Miltä kehon muuttuminen tuntui itsellesi kun tiedostit sen kunnolla onnettomuuden jälkeen?
- Väärältä ja raskaalta. En oikein tiennyt mitä ajatella, mutta syvällä itsessäni se tuntui todella pahalta, sillä enhän minä ajatellut että minulla voisi käydä niin. Koko ajan päässäni liikkui rohkaiseva ajatus, jos kaiken voisikin vielä korjata ennalleen.
Onko tatuoinnillasi jokin merkitys mikä on sulla vasemmalla olkapään alapuolella?
- Kyllä on. Olin ajatellut perhosen ottamista ja juuri mielikuvaani kuvaava kuva tatuoijalta löytyikin. Perhosen värit kertovat lempiväreistäni. Perhonen kertoo siitä, millainen ihminen olen. Olen hempeä leijailija, joka menee joka paikkaan, mutta kuitenkin herkkä olento, joka haavoittuu pienestä.
Hei! olen mietinyt, onko synnytyksessä mukana ollut kaverisi myös paras kaverisi vai sattuiko hän vain tulemaan matkaan? :) kun et ole hänestä enempää kertonut kuin vain nopeaa maininnut! :)
- Minä voinkin sitten esitellä hänet. Hänen nimensä on Sandra ja olen tuntenut hänet siitä lähtien kun olen syntynyt, sillä hänen mummolansa sijaitsee myös Hanhimaassa ja vanhempani tuntevat hänen sekä hänen kaksoissiskonsa vanhemmat. Olen ollut aina Sandran kanssa todella läheinen ihminen. Jutteleme ja näemme toisiamme silloin kun aikatauluun sopii. Kun olin viimeisilläni raskaana me tapasimme kaupungilla ja kerroin hänelle synnyttämistilanteesta. Hän kertoi mielenkiintonsa asiaa kohtaan tulevan ammattinsa vuoksi ja toivotin hänet ilomielin matkaan, jos vain tilanne sallii.
Ensimmäinen ajatus kun tajusit odottavasi Jamieta?
- Olin innoissani ja en uskonut sitä todeksi. Ensimmäinen ajataus taisi olla, että voiko se olla mahdollista.
Oliko Jamiella muita nimivaihtoehtoja?
- Aluksi ajattelin antaa nimeksi Jean, mutta sitten Jamie vei sydämmeni.
Millaisia asioita pidät tärkeänä kasvattaessasi Jamieta?
- Turvallisuutta, välittämisen osoittamista ja sääntöjen opettamista pienestä pitäen.
Silloin kun onnettomuus tapahtui, kauanko olit sairaalassa ennenkuin pääsit kotiin?
- TYKSissä n. 3 viikkoa ja LKSllä n. 4,5 viikkoa.
Mitkä ovat viimeiset muistikuvat ennen onnettomuutta ja ensimmäiset onnettomuuden jälkeen?
- Viimeiset ovat kun juttelin koneella kaverilleni päivän kuulumisia bussissa istuessani. Onnettomuuden jälkeen ensimmäiset ovat kun heräsin TYKSissä, katselin vieressäni olevaa tuttua pehmolelua ja ihmettelin missä olin. Hoitaja tuli huoneeseen ja kertoi minun joutuneen onnettomuuteen.
Mitkä fiilikset oli onnettomuuden jälkeen?
- Eteenpäin haluavat, mutta raastavat ja pelokkaat tulevasta.
Kerro jotain sun uudesta miehestä! :D
- Hän on ihanan ymmärtäväinen. Hän osoittaa välittämistänsä suorin sanoin ja usein. Hän on hieman blondi ja hänelle saa nauraa :D. Hän kuuntelee minun neuvojani, toimii ohjeitteni mukaan ja on siisti.
Ja pyydä sun miestä kuvailemaan sua kolmella sanalla :D
- Kaunis, ihana ja itsenäinen (Hyvällä tavalla!) :3
Kuin usein näätte sun miehekkeen kanssa?
- Noin kerran kuukaudessa sen aikaa kun pystyy.
Kuinka isosta perheestä haaveilet?
- Kolme lasta olisi hyvä.
Minkä näet tulevaisuuden ammatinasi?
- No itseasiassa vasta aloin miettimään jos pyrkisin farmaseutiksi.
Aijotko laittaa Jamien päiväkotiin vai pitää kotona?
- Laitan hänet päiväkotiin kun on aika.
Paljonko sun äiti käyttää viikossa keskimäärin aikaa teidän auttamiseen?
-No nyt kun alan käymään salilla x2 viikossa niin sen ajan, yleensä kerran viikossa käyttää isommassa kaupassa ja parista muutamaan kertaan käy kylässä muuten vain.
Oon aina miettinyt et miten sen proteesin kanssa esim. juokseminen sujuu? :D Tuntuu nii jännält kuvitella, että sen kanssa vauvamaha sun muut sujuu mutkatta. Kerro vähän arjesta proteesin kanssa siis :).
- Juokseminen sujuu erikoisesti. Polven kanssa pitää tehdä äkkinäinen liike ja ei siitä luonnollista saa helpolla. Itse en juoksemaan pysty paljoa hiertymien takia. Paljon harjoitusta siihen tarvisin jotta siitä saataisiin normaalimpi. Vauvamahan kanssa sujui hyvin, mutta tasapaino oli toki haastavaa. Proteesi ei painon vuoksi joustanut, joten se oli tönkömpi kävellä. Tynkä kipeytyi välissä raskaasta painosta ja piti istua levähtämään. Arjessa ei paljoa erikoisuuksia näy. Pesuhommiin pitää vaihtaa jalka, tiukat housut vaikeuttavat polven liikkumista ja kyyristyä ei voi :).
Mua on mietityttäny, et onko sun ihmissuhteet muuttunu tuon onnettomuuden myötä? Pysykö kaverit rinnalla vai onko joitakin ihmisiä jäänyt kelkasta?
- Ihmissuhteet muuttui siinä mielessä, että minusta tuli läheisempi perheeni sekä sukulaisteni kanssa. Kaverit eivät lähteneet karkuun vaan päinvastoin. Sain sovittua parin ystäväni kanssa riidat ehjiksi ja muut toivoivat minun paranemista kovasti. Etelään takaisin mennessäni luokkakaverini tuntuivat jossakin mielessä ottavan minut hieman eritavalla vastaan, mutta sekin korjaantui hiljalleen.
Entä miten itse olet muuttunut verratessa sinua ennen ja jälkeen tapahtumien?
- Ihmisenä olen avarampi katseeltani. Jossakin mielessä en välitä kuunnella ihmisten pienistä murheista, sillä pahempiakin tilanteita on olemassa. Kritisoin itseäni pienemmistä virheistä ja aina mietin, voiko se johtua onnettomuudesta. Pyrinkin enemmän täydellisyyteen, jotta minusta ei löytyisi mitään vikaa joka voisi johtua onnettomuudesta, etenkin aivovammasta.
En tiedä oletko kirjoittanut tästä jo aiemmin, mutta oliko vauvan pitäminen ihan itsestäänselvä juttu, vai mietitkö pitkään eri vaihtoehtoja?
- En miettinyt mitään vaihtoehtoja, sillä vauva oli toivottu ja siksi se oli selvää, että pitäisin sen.
Voisitko kuvitella enää tekeväsi hevoshommia työksesi, jos jalkasi tervehtyy siihen kuntoon?
- Kyllä! Hevoshommat ovat aina lähellä sydäntäni ja tallihommat ovat mieluisia.
Miten sujuu koiranpito vauvan ja proteesin kanssa, onko se vaikeuttanut elämää yhtään?
- Sinänsä ei. Koira menee helposti tuossa ohella, kun ei se juuri muuta tee kuin nuku. Vaunuilu on toki haastavampaa, mutta kyllä siitäkin selvitään.
Sulla on upea kämppä. Jos haluat vastat, niin paljonko siinä on vuokra? :D
- 604,02e + 40e vedestä.
En tiedä onko tämä liian typerä kysymys, mutta jos olisit saanut tytön niin minkälaisen nimen olisit antanut?
- Lily Angelica <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti