How dare you say that

Heippa vain! Aloitetaan taas viikkokatsaus. Eli viime viikon torstaina olimme kotosalla ja sää oli mitä upein. Lämmin kesä on ihanaa, vaikka sisällä onkin ollut hiostavaa olla. Tuuletin olisi kova sana!

Pojulla oli vauhti päällä ja päivä menikin sen mukaisest.

Pakko laittaa vielä pari kuvaa, sillä Jamie bongasi proteesin sleeven makoillessaan mahallaan jalkojeni päällä. Se oli ilmeisesti erikoisen tuntoinen ja suuhun se olisi pitänyt saada :').

Perjantaina kaverini tuli kylään ja vietimmä hänen seurassa illan. Vaihtelimme kuulumisia ja juttelimme kaikesta mahdollisesta mitä vain keksimme. En ole häntä nähnytkään tämä vuoden puolella vielä kertaakaan, joten asiaa oli paljon.

Lauantaina olimme kotosalla. Kävimme kävelyllä ulkona ja nautimme auringosta.

Illemmalla saapui kauhia ukkosmyräkkä. Onneksi se tuli ennen nukkumisaikaa ja poju nukkui yönsä rauhassa.

Sunnuntaina taas normaali päivä. Oli ihanan lämmin ja Jamien nukkuessa päiväunia hipsin pihalle auringon alle.

Jamie on alkanut möngertelemään jo aika paljon. Jotenkin hän saa jaloillansa työnnettyä itseänsä liikenteeseen. Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka poju on ensiksi leikkimatolta päässyt liikkeelle pitkin mattoa ja vienyt madon matkassansa. Siitä hän on sitten mennyt maton viereen lattiaa tutkiskelemaan. Voi tuota ädin mussua <3.

Maanantaina kävimme kaupassa ruokaostoksilla ja hakemassa tilaamani tavarat, eli vauvanvaatteet. Olimme muuten päivän aikana kotosalla. Jamiellä oli terrorisointipäivä, sillä kauppareissun aikana poju ei nukkua malttanut kuin alkumatkan ja loppuaika potkittiin ja revittiin suojaharsoa suuhun... Kotona hän hyökkäsi televisiotason alalokeron kimppuun. Itse innostuin illalla zumbaamaan, sillä kauhia energiapiikki iski. Illalla taivas oli myös kauniina.

Tiistai meni muuten aivan normaalisti, mutta äiti tuli pyörähtämään illalla kylässä.

Keskiviikkona sattui ja tapahtui vaikka mitä. Ensiksi menin aamulla kävelykouluun ja reenasimme salillla koko tunnin. Taas minulla oli eri sijainen. Äiti oli Jamien kanssa sen aikaa.

Palasimme takaisin kotiin ja poju nukkuin päiväunet samalla. Jamien herätty bongasimme pupun terassin pusikosta. Voi miten suloinen se oli!

Päivemmällä äiti kävi heittämässi minut keskustaan. Kävin sokeroinnissa ja lopuksi pystyin toteamaan kuvitelleeni sen paljon kivuliaammaksi. Ei se ollut kauheaa ja säären kohalla olisin voinut melkein jo nukahtaa, sillä se rentoutti. Jos joku on sokerointia harkinnut, niin suosittelen kyllä lämpimästi!

Päivässä oli myös jotain yllättävää. Ei tosin hyvällä tavalla... Exäni eli lapseni isä soitti minulle. Katsoin puhelimen ruutua ihmeissäni ja osasin olettaa, ettei hänellä ole mitään hyvää sanottavaa. Vastasin ja sieltä alkoi sitten satelemaan kaikenlaisia haukkuja. Kuuntelin kulmat koholla hänen sepitystänsä. En oikein ymmärtänyt miksi hän edes soitti ja vain tuon takia. Joka tapauksessa hän sanoi minulle jotain aivan sairaan törkeää! Hän sanoi toivovansa minun kuolevan lapseni kanssa... Siis kuinka tämä ihminen kehtaa sanoa toivovansa jonkun kuoleva, saatika että oman lapsensa!? Järkytyin nuista sanoista, sillä tuohan on jo ihan oikeasti sairasta! Hyi olkoon...

Tänään olemme olleet ihan vain kotosalla ja sateen vuoksi emme ole uloskaan menneet.

Loppuviikko menee kotosalla ja sunnuntaina hyppäämme yöjunaan Jamien kanssa ja matkaamme Helsingin Ortoniin. Laittelen kuulumisiani sitten sieltä!