Christmas 2013

Heippa!

Joulu vietetty. Kuvia en valitettavasti ehtinyt ottamaan. Mutta siis eilen heräsin keskipäivän seutuun ja söin täysin normaalin aamupalan. Itse en riisipuurosta tykkää eikä sitä oltu tehty. Isäni kävi hieman ennen kahta naisystävänsä kanssa kylässä ja toi minulle sekä veljelleni lahjat. Paketit olivat todella isot ja ihmettelimme mitä niissä mahtaisi olla.

Kahden jälkeen hyppäsimme veljeni, äidin ja tämän miesystävän kanssa autoon ja lähdimme kohti Ivaloa. Olimme viiden pintaan perillä tätini luona Ivalossa ja aloimme auttamaan jouluruoan kattamisessa. Meidän lisäksi tätini luona oli hänen poikansa ja tämän tyttöystävä sekä tädin aviomies. Söimme hyvän jouluruoan, johon kuului laatikot (maksa, lanttu, porkkana ja peruna), poronliha ja siihen kastike, kinkku, leipää, rosolli ja rosollikastike.

Syötyämme alkoi lahjojen jakaminen. Meille tulleet paketit otimme vain mukaamme, sillä halusimme avata kaikki äidin asunnolla. Katselimme vierestä, kun tätini ja muut avasivat lahjojansa innoissaan. Serkkuni tyttökaveri lähti avattuansa lahjat. Lahjojen avaamisesta jonkin ajan kuluttua aloitimme vielä kahvihetken ja serkkuni lähti silloin pois. Kahvit juotua olimme vielä jonkin aikaa tätini luona, kunnes oli meidän aika lähteä takaisin kohti Rauduskylää.

Pysähdyimme matkan varrella nopeaa Hanhimaassa kaverini mummolassa ja otimme häneltä lahjat vastaan. Sen jälkeen menimme äitini luokse ja aloimma availla lahjoja. Sain kaikkea hyödyllistä mm. liinavaatteita, pyyheliinoja, yöpaida, villasukkia, lapaset, mukin sekä vauvalle lelun ja kuumemittarin. Sain vain yhden paketin suklaata ja olen itseasiassa tyytyväinen siihen. Ei tarvitse kiloja turhaan ressata, kun suklaata ei ole juuri ollenkaan syötävänä. Isäni paketeissa oli paljon ruokailu- ja ruonlaittovermeitä. Tulevat varmasti hyvään käyttöön!

Tänään heräsin vasta puoli neljältä päivällä. Minulle on ilmeisesti kertynyt univelkoja. Lähdimme sitten veljeni kanssa käymään Hanhimaassa tapaamassa tuttavia. Kävimme ensiksi papan veljeni ja tämän naisystävän luona kyläilemässä. Sen jälkeen kävimme kaverini mummolassa, paikassa joka oli meille lapsena "varamummola". Oli mukavaa tavata heitäkin pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Sen jälkeen lähdimme takaisin äidin luokse ja nyt olen täällä viettämässä aikaa.

Huomenna menen varmaan käymään vanhassa talossamme katsomassa tavaroitani ja loppuviikosta katsoo mitä keksii. Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Vaavin lelu

Ainoa suklaarasiani

Isäni antamien pakettien sisältö

Layette

Moikka!

Viikko on taas sujahtanut nopeasti. Kaverin kanssa tiistai meni kaupungilla ja tällä kertaa oli hänen vuoro ostaa jouluostoksia. Ostin lahjapaperia lisää ja kämpällä pakkasin loppuun omani sekä kaverin paketit. Keskiviikkona eräs ystäväni kävi kylässä ja vaihdoimme lahjat keskenämme ja juttelimme kuulumisia. Myös äiti tuli miesystävänsä kanssa kylään ja vietimme aikaa. Annoin äidin mukaan lahjat, jotka menevät Kittilän päätyyn oleville ihmisille. Torstaina kaverini lähti kohti etelää ja hän vie hevosopiston entisille luokkalaisilleni joulun toivotukset.

Perjantaina näin paria kaveria ja vietin normaalin päivän. Lauantai meni normaalisti zumbaten ja oleskellen. Sunnuntaina veljeni tuli kylään tädin ja tämän lasten kanssa. Täti lähti pois ja veljeni kanssa hyppäsimme äidin miesystävän kyytiin ja aloitimme matkan kohti Kittilää. Menimme äidin tykö ja täällä nyt sitten olemme.

Sain tänään vihdoinkin äitiyspakkauksen itselleni. Oli kivaa avata se ja katsella mitä kaikkea sieltä löytyikään. Pakkauksessa on paljon kaikkea tarpeellista ja nyt on helppo miettiä, mitä vielä pitää hankkia.

Vaavi on kovasti kasvanut masussa ja liikkuukin useasti ja paljon. Liikkeet eivät onneksi tunnu pahalta ja öisin en niihin herää vieläkään. Hikkakin on ensimmäistä kertaa jo havaittu. Aina kun pieni aloittaa liikkumisen, alan automaattisesti silittelemään masua ja yritän kommunikoida pienen kanssa. Laulan tiettyä laulua pienelle päivittäin ja juttelen aina välissä. Tuntuu hullulta, että nyt on menossa ja 30 viikko! Niin vähän aikaa enää, kunnes saan pienen syliini.

Olen äidin tykönä uuteen vuoteen saakka, joten en osaa oikein sanoa mitä tulen tekemään täällä. Jouluaatosta teen postauksen sitten erikseen. Palaillaan sitten!

<3:llä Lala

Rv 30+0

Saamiani lahjoja

Äitiyspakkaus ja sen tavaroita

Christmas gifts

Heipsan!

Viime keskiviikkona kävin jouluostos part 1:llä. Ostelin kaikille kavereille lahjat ja ne löytyivät yllättävän helposti. Ostelun jälkeen palasin kotiin ja paketoin kaikki lahjat. Ensimmäinen askel jouluostoksista hoidettu.

Torstaina olin kämpällä ja ystäväni tuli käymään poikaystävänsä kanssa kylässä. Vaihdoimme joululahjat keskenämme ja juttelimme kuulumisista. Muuten päivä sujui lepposasti zumbaten ja muutenkin normaaleissa kuvioissa. Perjantain olin kämpälläni koko päivän.

Lauantaina sitten kaverini tuli etelästä kylään. Kävimme kaupassa ja olimme kämpälläni, kunnes illalla lähdimme baariin. Yö meni mukavasti ja oli hauskaa. Eilen kävimme kävelemässä ja katselemassa paikkoja ja tänään oli vuorossa jouluostos part 2. Ostelin kaikille lopuille jouluostokset ja päivä sujuikin siinä hommassa. Oli paljon vaikeampaa löytää kaikki tarvittava, mitä viime kerralla. Vuokrasimme nyt illaksi leffan ja ostelimme vielä vähän namuja syötäväksi.

Äitiyspakkauksen kanssa homma on ratkennut ja minulle on tänään laitettu uusi paketti tulemaan postissa. Arvelivat sen olevan keskiviikkona perillä. Huojentavaa, että tämä homma saatiin ratkaistua näin.  

Tällä viikolla vietän kaverini kanssa aikaa, mutta muuten suunnitelmat ovat vielä auki. Kuulumisiin siispä!

<3:llä Lala

Rv 29+3

Ekat joululahjani kavereilta

Luminen terassi

How I can move

Heippa!

Viikko on alkanut kiinnostavasti. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli levottomuuden huipentuma. Heräilin koko ajan ja vaihtelin kylkeä. Sain nukuttua kuitenkin sopivan pitkään ja aamu sujui muuten mukavasti. Kuitenkin äitini soitti ja sain kuulla ikäviä jatkouutisia äitiyspakkauksestani. Tosiaan Kela oli vahingossa lähettänyt äitiyspakkaukseni Sirkan postiin ja kun äitini oli mennyt sitä hakemaan, se oli mystisesti kadonnut. Noh posti on viime viikon yrittänyt sitä metsästää, mutta tuloksitta. Soitinkin eilen Kelaan ja kerroin tilanteen. He sanoivat etten uutta saa ja postin on vain korvattava se rahallisesti. Eivät myöskään osanneet arvioida äitiyspakkauksen hintaa, joten siinä onkin hommaa kun alkaa miettimään, paljonko se voisi maksaa. Postille uusi puhelu ja he laittoivat korkeammalle tahdolle asiasta ilmoitusta, sillä heidän mielestä minun kuuluisi kyllä saada uusi äitiyspakkaus. Saa nyt nähdä miten tässä käy.

Tänään sitten kävin neuvolassa. Ensiksi hoitajan luokse hoitamaan asioita. Hemoglobiini noussut ja nyt saan vähentää raudan syömistä. Kaikki arvot puhtaat paitsi paino tippunut kilon verran. Johtuu varmaan liikkumiseni lisääntymisestä, mutta joulun alla se ei ole lainkaan pahitteeksi. Kohta kuitenkin alkaa se ylensyöminen. Sain myös influenssarokotteen. Sitten menin lääkärin luokse ja hän kyseli onnettomuudestani ja taustoistani. Sitten kuuntelimme pienen sydänäänet, tunnusteli pienen asentoa ja mittasi kohdun pituuden. Sydänäänet hyvät ja kohdun pituus sama kuin viimeksikin. Keskikäyrällä taulukon mukaan mennään. Hän teki lähetteen 34 viikolle sikiön kasvun seurantaan ja lantion magneettikuvaukseen, joilla katsotaan tilannetta ja varmistetaan synnyttämisen olevan mahdollista. Seuraava aika neuvolassa on ensi vuoden puolella.

Mutta nyt ajattelin sitten kertoa miten elämäni arkiset asiat eroavat proteesin kanssa. Hyvin yksinkertaiset asiat estävät monessa suhteessa eri toimintoja, joten niistä koituu erilaisia esteitä.

Ensiksi varvistaminen. Kuten kuvasta näkee, se ei proteesilla ole mahdollista. Varvistamaan pystyn vasemmalla jalalla normaalisti, mutta tasapaino ei yhden jalan voimin ole kovin hyvä. Ei myös vain yksi jalka jaksa kauaa kannatella koko painoa varvistaessa. Pystyn varvistaen ottamaan kaapista jotain yhdellä jalalla, koska voin ottaa samalla tukea. Jos taas varvistaminen ei vain riitä ja pitäisi hypätä, niin sitä en voi tehdä. Hypätessä kun käytetään jalkapäätyä ja vain yhdellä jalalla ei riitä voima kuin pieniin pomppuihin. Hyppiminenkin siis onnistuu vasemman jalan voimin. Alastullessa proteesi tosin iskee aika lujaa maahan ja se ei tunnu kovin mukavalta. 

Sitten kyykkyyn ei unelmissakaan mennä. Pystyn hieman tuota alemmas menemään, mutta vain vähän. Kuten kuvasta näkee, joudun proteesin kantaosaa irroittamaan lattiasta yrittäen luoda normaalia nilkan liikettä. Sillä tavalla ei kuitenkaan paljoa pysty auttamaan ja liike jää todella vajaaksi. Myös polvi ei kykene koukistumaan holvin ja sleeven takia hirveästi ja sekin estää liikettä. Tämä estää monia tanssiin ja liikuntaan käytettävien eri asentojen hyödyntämistä oikealla tavalla.

Seuraava asia on polville meneminen. Kuvassa näkyvä asento on maksimi. Nilkka ei taivu, joten jalkaterä jää nuin hauskasti pystyyn. Polvi ei kykene tuota enempää taipumaan holvin ja sleeven takia, joten asentoa on mahdotonta muuttaa. Konttaaminenkin on siis täysin mahdotonta ja jos esim. sängyn alta pitäisi jotain kaivaa, menen aina istumaan. Polville jos menen, otan aina proteesin pois. Silloin polvillakin oleminen on täysin mahdollista.

Kuvassa näkyvää koukistusta enempää ei polveni kykene omin voimin tekemään. Kävellessä ei ole haitaksi, mutta juostessa hieman hankala asia. Juokseminenkin onnistuu kyllä, mutta se vaatii paljon töitä. Polven koukistamisen rajoituksen takia en pysty menemään astuen minkään korkean esteen yli. Se vaatii sivunoston. Koukistamisen rajoitus on haitaksi joissakin liikuntamuodoissa, kuten tanssissa.

Kävelyssä tekonilkka joustaa hyvin ja se ei sen puolesta tunnu pahalta. Proteesi on täysin eri asia kuin oma jalka ja siksi sen kanssa kävelyn opetteleminen onkin omanlainen prosessi. Et pysty kontrolloimaan nilkkaa mitenkään ja siksi sinun pitääkin saada se kontrolli polvesta tapahtumaan. Epätasaisella pinnalla on aina hankalaa, koska jos astut jalallesi huonosit, ei sitä voi korjata nilkan avulla. Ylämäki on aina rasittavaa, koska polvi yliojentuu melkein joka askeleella. Se ei tunnu mukavalta ja kävely menee aika tökkiväksi.  

Elämän normaaleihin tilanteisiin on tullut omat ongelmansa, mutta niiden kanssa on vain pitänyt kehitellä toisenlaiset keinot. Onhan se aina ärsyttävää ja kiroaa pahaista proteesia, jos ei vaikka yllä ottamaan jotakin, mutta sitä elämä vain tästä eteenpäin on. Pitää vain oppia hallitsemaan jalkaa ja toimia kuten parhaaksi näkee.

Palaillaan taas loppuviikosta!

<3:llä Lala

Sain tänään turvakaukalon tätini tuttavalta.

Very peaceful week

Heippa!

Tämä viikko on sujunut todella rennosti. Tiistaina ja keskiviikkona ihan vain treenailin ja liikuin, sekä olin kämpällä. Ei ollut mitään erikoista tekemistä. Työkokeilu paikkaa yritin katsella, mutta tuloksitta.

Torstaina oli sitten kaverini valmistujaiset. Menin Lyseonpuiston lukiolle katsomaan toisen ystäväni kanssa hänen lakituksensa. Sen jälkeen menimme ystäväni poikakaverin kyydillä heidän kämpällensä ja sieltä valmistuneen kaverimme juhliin. Ensiksi juttelimme kaverimme ja muiden vieraiden kanssa ja sen jälkeen söimme päivällisen. Se oli käristystä ja oli hyvää. Sitten pidimme tauon minkä aikana pöytiin laitettiin kaikki kakut, piirakat ja muut leivonnaiset. Huh söimme itsemme aivan täyteen hyviä herkkuja, jotka kaverini oli itse leiponut. Saimme mukaammekin ottaa namuja, sillä kaverillani olisi ollut kova työ syödä kaikki se mitä jäljelle jäi. Sen jälkeen ystäväni poikakaveri tuli hakemaan meidät ja he heittivät minut kämpälle.

Perjantaina oli taas normaali päivä. Olimme suunnitelleet ystäväni kanssa menevämme juhlimaan, mutta lauantaina hänellä oli aikainen herätys tiedossa, joten jätimme menemättä.

Lauantaina isäni kävi kylässä naisystävänsä ja tämän lasten kanssa. Muuten päivä meni ihan kämpällä zumbatessa ja siivotessa kunnollisen joulusiivouksen. Tänään oli taas ihan normaali päivä. Huomenna soitan työkkäriin ja pyydän heitä etsimään minulle työkokeilupaikan sillä minä en ole löytänyt mitään. Sinänsä sillä ei ole mitään väliä, mihin menen nyt. Pääasia on vain saada homma hoidettua alta pois.

Ensi viikolla on neuvolassa käynti edessä. Myös joululahjoja pitäisi joku päivä mennä ostelemaan. Ensi lauantaina kaverini tulee etelästä käymään vierailemassa luonani noin viikon ajaksi. Palailkaamme!

<3:llä Lala

Asustus kaverin valmistujaisissa

My prosthesis

Hei!

Elikkäs kävin tänään sokerirasituksessa. Olin 12 tuntia ollut syömättä ja ensin minulta otettiin verikoe sormenpäästä sekä taipeesta. Join sitten sokerilitkun ja menin tunniksi istuskelemaan. Sen jälkeen taas taipeesta verikoe ja vielä tunniksi istumaan, jonka kuluttua otettiin viimeinen verikoe. Sitten olin vapaa lähtemään ja menin keskustan kauppojen kautta kämpälle nukkumaan, koska yöllä uni jäi todella vajaaksi. Herättyäni söin ja menin ensi- ja turvakodin tapaamiseen ja nyt olen kämpällä.

Ajattelin nyt tehdä postauksen proteesi triostani, sillä olen ajatellut tekeväni sen jo pitkän aikaa.

Aloitetaan tyngästäni, kun en siitä ole kuvaa laittanut sen parannuttua. Tynkää siis on n. 9cm verran polven alapuolelle. Se on vähän ja siksi tynkä saakin kovaa rasitusta. Pohjeluu on hieman liiankin ulospäin taittunut ja se törröttää ällöttävästi. Jalassani oli tosiaan hiertymä pitemmän aikaa kesällä ja siitä on jäänyt punainen arpi. Leikkausarven rajan näkee vielä alhaalla edessä, mutta sekin on häivyttynyt paljon alkuperäisestä.

 Jalassa käytetään aina silikonia proteesin kanssa. Silikoneja jokaiselle proteesille on omansa ja varaltakin olemassa. Silikoniin leikataan eteen sekä taakse polven mukainen raja, joka antaa polvelleni enemmän tilaa taipua.

Proteesi on jalassa erottuva, kun on paljain jaloin. Proteesi pysyy jalassa sleeven avulla, joka vedetään reiden päälle tyngän ollessa silikonin kera holvissa.

Käyttöproteesini holvin pohjassa on pehmuste, joka antaa hieman täytettä ja pehmeyttä. Proteesin kosmetiikan ja jalkäterän päällä pidän 2 sukkaa, jotka antavat siitä luonnollisemman kuvan. Ilman sukkaa ne erottuvat toisistansa ja kosmetiikka on materiaaliltansa aika karheaa. Jalkaterää on hiottu ja sen takia se on aika hauskan näköinen. Sitä hiottiin sirommaksi, jotta sen muoto vastaisi paremmin omaa jalkaani ja kengät olisi helpompi pukea. Käyttöproteesi joustaa hyvin kävelyä ja on luonnollisen tuntoinen. Painoni on nyt noussut ja se joustaa jo liikaakin. Tämän jalkamuodon maksimi paino kun on 52kg mihin asti se toimii normaalisti. Toivon todella ettei se vain hajoa.

Suihkuproteesi on kokonaan jonkinlaista muovia. Se on hyvin luonnollisen näköinen itsessänsä, mutta todella tönkkö kävellä. Sitä en pidäkään jalassani muuta kuin suihkussa tai rannalla ollessa. Tämän holvissa ei ole pehmustetta. Jalassa on olemassa pieni reikä, jonka kautta kaikki muovin sisään päässyt vesi valuu pois. Sleevekin on erilainen, sillä tämä materiaali sopii veden kanssa paremmin yhteen.

Taipuvainenproteesini näyttää hyvin samanlaiselta kuin käyttöproteesi. Samanlainen sleeve ja sukat ja tämänkin proteesin holvissa on pehmuste. Kun sukat ottaa pois, huomaa tämän jalan näyttävän käyttöproteesia siistimmältä ilmankin. Kosmetiikka on todella uusi ja jalkaa ei ole hiottu. Se on muodoltansa äärettömän siro jo valmiiksi. Meidän pitikin ottaa tämä 39 koolla, sillä 38 oli aivan liian pieni ja siro sitä kokoa vastaaviin kenkiin. Jalkaterän ja kosmetiikan välissä on erilainen kangaspala, jotta nilkan taivutus ei vaikuta sen ulkonäköön. Tämä jalka ei jousta niin hyvin, mitä käyttöproteesi, mutta voi silläkin kävellä. Tosin tämän jalkaterän kanssa pitää vielä harjoitella ja paljon, jotta sen kanssa kävelee luonnollisesti. Tätä jalkaa ei kyllä pitkille matkoille voi laittaa, mutta en ajatellutkaan lähteä vetelemään maratonia korkkarit jalassa.

No minulla ei sen enempää kerrottavaa ole näistä kavereista, mutta niistä saa kysyä ihan vapaasti jos tulee jotain mieleen. Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Future is open

Heipodii!

Taas on tämäkin viikko lopuillansa. Maanantaina kävin ensi- ja turvakodilla ryhmätapaamisessa tätini kanssa. Sieltä päästyäni en illalla enää tehnyt mitään erikoista. Uni tuli helposti ja oli ihanaa nukkua yö kunnolla.

Tiistai meni todella normaaleissa merkeissä. Treenailin illalla ja juttelin kavereille. Keskiviikkona äitini tuli käymään kylässä ja hän sai kun saikin telkkarini näkymään! Ihmeellinen juttu, sillä en olisi kyllä uskonut. Mutta on se kiva, kun nyt voi sitäkin katsella tylsyyden iskiessä. Kävimme myös kirpparilla ja kaupassa kiertämässä ja löysimme olohuoneeseen uudet verhot. Nyt ne peittävätkin edes jotain. Äiti toi myös rattaat tänne ja ne ovat varastossa siihen asti, kunnes pääsevät käyttöön.

Torstaina kävin aamusta työkkärissä ja he haluavat minun menevän työkokeiluun ainakin pariksi viikoksi. Noh ei se auta kun yrittää etsiä jotakin paikkaa, mihin voisi mennä. Se onkin vaikeaa, sillä minulla ei oikein kiinnosta mikään enkä tiedä mistä menisin kyselemään. Yhdestä paikkaa jo kyselin ja he ilmoittelevat tarvitsevatko ylimääräistä henkilöä sinne. Täytyy sanoa, ettei minulla kyllä ole minkäänlaista mielikuvaa mitä voisin tehdä tulevaisuudessakin työkseni. Siksi haluankin käydä lukion loppuun ja katsoa, jospa yhtäkkiä keksinkin mitä haluan. Muusikon uraa edelleenkin harkitsen, mutta pitää nyt katsoa onko minusta yrittämään sitä.

Viikonloppu on mennyt kämpällä. Olen alkanut taas liikkumaan enemmän, sillä mielestäni olen aivan liian paljon paikallani. Olenkin käynyt nyt joko lenkillä sekä zumbannut tai vain zumbannut pidempään. Niiden lisäksi tehnyt tietenkin lihastreenini. Yritän nyt saada innostuksen pysymään yllä ja pyrkiä jatkamaan tätä, sillä minulla hiukan pelottaa, että raskauskiloja tulee liikaa. Pitkillä lenkeillä kävisin muuten ilomielin, mutta pakkanen ei ole ystäväni...

Jännää myöskin on, että nyt on jo joulukuu! Tänään olikin aika avata ensimmäinen kalenterinluukku ja tuntuu oudolta, miten aika on taas mennyt niin nopeaa. Tuntuu kuin viime joulu olisi ollut vasta. Viime joulu tosin oli elämäni raskain, mutta onneksi se on mennyttä. Tästä joulusta tulee varmasti mukava ja toivottavasti ainakin mahdollisimman perinteinen. Kohta pitää myös tehdä jouluostokset ja siinä onkin taas mietittävää, mitä sitä kaikille keksisi. Pian vaihtuu jo vuosi eikä mene kauaa, kun saan oman pikkuisen syliini. Aika kuluu nopeampaa kuin uskoisi.

Maanantaina menen käymään sokerirasituksessa ja loppuviikosta on kaverini ylioppilasjuhlat. Kuulumisiin siispä!

<3:llä Lala

Rv 27+2

Niin se talvi on tullut tänne pohjolaan.

Suklaakalenterini tänä vuonna