My boy

Heippa kaikki! Nyt se ihana ja uskomattoman upea asia on tapahtunut, sillä minun pieni prinssini on syntynyt tähän maailmaan! Tässä teille synnytyskertomus nyt heti samaan poppooseen.

Minulla oli tosiaan tiistaina neuvola aamulla. Minulta oli edellisenä iltana tullut kirkkaan veren väristä vuotoa, mutta koska se oli ollut todella vähäistä, en alkanut kyselemään asiasta. Yön aikana sitä oli valunut pieniä tippoja ja kysyinkin asiasta neuvolaan päästessäni. Hoitaja soitti äitipolille ja he sanoivat asian olevan todennäköisesti harmitonta, mutta parempi pitää sitä silmällä. Verta valui päivän myötä vielä tipottain jonkin verran ja neuvolasta päästyäni alkoi tulemaan supistuksia. Ei kovin kipeitä eikä säännöllisiä, mutta niitä jatkui koko päivän.Ystäväni saapui luokseni kuuden jälkeen illalla ja varoittelinkin häntä lähdön saattavan olla ensi yönä.

Menimme nukkumaan ja pyörittyäni oman aikani sängyssä tunsin, kuinka joku olisi potkaissut lujaa alavatsassani rikkoen jotakin. Laitoin valot päälle ja nousin ylös. Ystäväni ihmetteli, että mitä tein ja niin alkoi matolle ja lattialle lorisemaan vaaleanpunaisen sävyistä nestettä. Lapsivedethän ne olivat! Ystäväni pomppasi ylös ja haki pyyheliinoja joilla kuivata lattiaa. Soitin synnärille ja sen jälkeen ystäväni soitti ambulanssin. Ystäväni pakkasi tavarani ja ambulanssi tuli hakemaan meidät. Ambulanssilla menimme siksi, koska 38+0 viikolla vaavi ei ollut kiinittynyt ja sitä ei jälkikäteen oltu tutkittu, oliko niin tapahtunut. Supistuksia alkoi sen jälkeen tulemaan kunnolla. Päästessämme synnärille katseltiin vaavin liikkeitä ja sydänääniä sekä supistukset kovenivat. Olin 4cm auki ja tilanne oli hyvä. Aluksi sain ilokaasua supistuksiin ja siinä ohessa kitisin ystävälleni kivuista. Minulta otettiin verikoe ja vastauksen saatua sain epiduraalin. Inhokkini kanyyli laitettiin taas käteen, mutta siinä tilanteessa se ei tuntunut laisinkaan pahalta.  Ei mennytkään kauaa epiduraalin jälkeen, kun olin täysin auki ja sain alkaa hiljalleen ponnistelemaan. Tässä tilanteessa tuli proteesin kanssa toimiminen eteen. Olin välissä vasemmalla kyljelläni ja silloin kaverini piti proteesia käsillänsä, jotta se pysyi hyvässä asennossa ylhäällä. Selällä ponnistaessa kätilö piti proteesia itseänsä vasten. Ponnitusvaihde tuntui todella pitkältä ja vilkuilin kelloa jatkuvasti. Lopulta pieni poika oli ulkona ja sain sen paitani sisään. Se tunne oli uskomaton, kun oma pieni ja rakas vauvani oli vihdoinkin luonani. Ystävänikin itki hieman, sillä hän oli niin iloinen puolestani. Niinpä 05.03.2014 rv 40+5 tämä maailma sai uuden, hienon elämän luoksensa.

Synnytys siispä alkoi n. klo 00.30 ja lapsi oli ulkona 05.18. Painoa oli 3,625kg ja pituutta 53cm. Pisteitä poika sai 9. Täysin terve poika ja pääsimme vuodeosastolle jatkamaan päiväämme. Tänään sitten pääsin pois sairaalasta ja vietän ensimmäistä iltaa vauvan kanssa kotosalla. Upea elämän muutos on tapahtunut ja nyt alkaa uusi arki!

Kiitän todella paljon rakasta ystävääni, joka jaksoi kuunnella minun kiukuttelua ja olla tukenani koko toimenpiteen ajan.

<3:llä Lala