The story about my silicones

Rintaleikkaus oli suuri päätös ja siihen päätyminen oli pitkän harkinnan lopputulos. Tie konsultaatiosta leikkaukseen oli täynä jännitystä ja monenlaisia ajatuksia, mutta tiesin tahtovani sitä, joten en epäröinyt päätöstäni hetkeäkään.

Kaikki alkoi helmikuussa, kun laittelin sähköpostia Fin- Estille konsultaation perään. Heillä oli käynti tulossa helmikuun lopussa Ouluun ja olisin halunnut jo silloin konsultaatioon ajan. Harmikseni heillä ei ollut aikoja muuta kuin sunnuntaille, jolloin minä en olisi sinnet päässyt, jonka vuoksia konsultaatio meni huhtikuulle, jolloin he tulisivat seuraavan kerran käymään Oulussa. Päivät kuluivat ja lopulta oli aika mennä konsultaatioon. Sinne meneminen jännitti hirmuisesti. Ensiksi lääkäri näytti tietokoneelta diaesityksen ja kertoi minulle samalla kaiken oleellisen rintaleikkauksesta. Kyselin jos oli kysyttävää, eikä siinä oikeastaan jäänyt mitään epäselväksi. Sen jälkeen oli aika riisua paidat pois ja lääkäri otti rinnoista mitat ja kuvat, jotka laitettaisiin leikkaavalle kirurgille. Hän sanoi minulla olevan harvinaisen symmetrset rinnat kaikkien mittojen osalta. Hyvä lähtökohta siis :D. Lääkäri kysyi millaista lopputulosta haluaisin. Kerroin hakevani noin C- kupin lopputulosta ja minun mitoillani lääkäri suositteli 295g implanttia. Puin liivit päälle, joiden sisään laitettiin nahkaläpyskät, jotka vastasivat tuota lääkärin mainitsemaa kokoa. Puin vielä ihonvärisen topin päälle, joiden kanssa sain peilistä katsella millainen lopputulos tulisi olemaan. Minun silmiin näytti juuri sopivalta ja sain pukea omat paidat takaisin päälleni. Täyttelin lapun, johon laitoin omat tietoni, toivomani implantin ja implantin laittoa koskevat toiveeni. Lääkäri suositteli, jos implantti laitettaisiin lihaksen tai lihaskalvon alle. Itse esitin toiveen, jos se laitettaisiin lihaskalvon alle tai osittain lihaksen alle. 

Annoin lapun lääkärille ja sain lähteä. Sain mukaan vihkosen, jossa luki oleelliset tiedot rintaleikkauksesta, siihen valmistautumisesta ja jälkihoidosta. Konsultaatio tapahtui niin sujuvasti, että olin hieman hämilläni. Mietin, että olisiko pitänyt miettiä enemmän erilaisia vaihtoehtoja, mutta uskoin kuulevani kirurgilta, jos olisi jotain muita hyviä vaihtoehtoja.

Muutaman päivän kuluttua minulle soitettiin Helsingistä ja kerrottiin kirurgin mielipide. Leikkaava kirurgini Jyri Kullamaa oli ollut täysin samaa mieltä kuin lääkäri. Lähtökohtana siis oli, että minulle laitettaisiin Nagorin pyöreä 300cc implantti lihaskalvon alle. Huhti- toukokuussa oli ruuhkaista, joten leikkaukseni meni neljän viikon päähän puhelusta. Odottelin noin viikon, että sain kirjekuoren Fin- Estiltä, jossa oli kaikki oleelliset laput. Varasin ajat tutkimuksiin, jotka piti tehdä ennen leikkausta, eli PVK- näytteenottoon ja ultraääneen rinnoista. 

Tutkimukset tehtiin noin viikko ennen leikkausta. Tein ne Terveystalolla. Verikoe oli nopea ja sain tulokset tutkimuksen jälkeen. Ultraäänessä ultrattiin rinnat ja kainalot. Sain hakea sen tuloksesta paperit parin päivän kuluttua. Kuulin kyllä heti ultrauksessa kaiken olevan kunnossa.

Lopulta koitti leikkauksen aika. Menin yöjunalla Helsinkiin. Menin istumapaikalla, enkä saanut paljoa nukuttua, mutta eipä tuo haitannut minua. Saavuin aamulla perille ja jäin juna- asemalle istuskelemaan joksikin aikaa, ennen kuin lähdin kävelemään satamaan. Satamassa tein ilmoittautumisen ja menin odottelemaan laivan saapumista. Kulkeminen tapahtui Tallinkin laivalla. Matka oli hieman tuskainen, kun en ollut edellisen illan jälkeen syönyt/juonut mitään, aurinko oli paistanut koko aamun ja olin väsynyt. Ennen leikkausta pitää olla vähintään 6h syömättä. 

Ostelin tuliaisia ja kiertelin laivassa. Sain matkan kulumaan nopeampaa kun oli tekemistä, enkä keskittynyt niin paljoa jännitykseen.  

Saavuin laivalla Tallinnaan. Sataman aulassa minua oli kuski vastassa lappu kädessä, jossa luki sukunimeni. Kuskina oli mukava nainen, osasi hieman suomea, mutta pääasiassa puhuimme englantia. Juttelimme niitä näitä ajomatkan ajan. Saavuimme perille, menimme rakennuksen toiseen kerrokseen ja annoin hänelle passin sekä anestesiapaperin. Sen jälkeen hän vei minut huoneeseeni. Huoneessa oli toinen nainen, jolla oli ilmeisesti ollut leikkaus jo edellisenä päivänä.

Vaihdoin sairaalavaatteet päälle, eli löysän vihreän kaavuun, punaisen saunatakin ja valkoiset tossut. Pukeutumisen jälkeen olin juuri menossa vessaan, kun kirurgi saapui paikalle. Hän jututti ensiksi huonetoveriani ja sen jälkeen tuli juttelemaan minun kanssani. Piirsi rintakehään kaiken tarpeellisen ja kyseli vielä, että oliko implantin koko minulle okei. Meinasi, että laitetaan se osittain lihaksen alle, koska olen hoikka, mutta aloin empimään asiaa treenin puolesta. Sovimme että laitetaan lihaskalvon alle, niin kuin oli aikaisemmin sovittu. Kirurgin lähdettyä paikalle saapui hoitaja ja otti verenpaineen. Hän pyysi minua käymään vessa ja sanoi tulevansa kohta takaisin. Kävin vessassa ja olin juuri ottamassa rintakehän piirrustuksesta kuvaa, kun hän saapui takaisin. Puin nopsaa vaatteet takaisin päälle ja tulin pois vessasta. Hoitaja halusi minut matkaan ja hän vei minut leikkaussaliin. Kaikki tapahtui niin nopesti, etten edes ymmärtänyt että pääsin jo leikattavaksi. Minut pyydettiin leikkauspöydälle makoilemaan ja minut kiinnitettiin käsistä ja jaloista kiinni. Siinä vaiheessa alkoi hillitön jännitys. Aloin miettimään, että olenko aivan tyhmä kun teen tämän, pitäisikö nyt lähteä karkuun ja ei voi olla totta, että kohta nukahdan ja herään kun olen saanut tissit. Minulle laitettiin kanyyli oikeaan käteen ja jokin tarra sen yläpuolelle. Kohta sain nukutusaineen ja olosta tuli todella höpö. Minulle laitettiin happinaamari ja pyydettiin hengittelemään rauhallisesti. Suljin silmät ja mietin, että nyt se on menoa.

Heräsin ja katselin ympärille. Ajattelin heränneeni kesken leikkauksen, mutta koska ketään ei ollut ympärillä, eikä huone ollut enää sama, aloin pohtimaan, että jospa se kuitenkin on jo tehty. Liikuttelin vähän käsiä ja rintakehä tuntui oudolta, joten päättelin siitä homman olevan valmis. Nostin käden ylemmäksi ja tunsin tukiliivit päälläni. Nostin peittoa ja katsoin mustia liivejä ja hämmennyin, sillä tissit eivät näyttäneet yhtään isommilta. Mietin, että tulikohan niistä aivan liian pienet.

Katselin ympärilleni ja odottelin, että pääsisin pois. Olin vielä uuvuksissa silloin, mutta en enää niin paljoa että nukahtaisin. Lepäilin, pidin silmiä kiinni ja odottelin josko joku tulisi. Kello oli silloin noin kolme. Sanoin eräälle hoitajalle huomenta ja hän tuli kysymään, että onko kaikki hyvin. Sanoin reippaasti, että on, ja hän haki minulle juotavaa. Vaihdettiin uusi tiputuspussi ja minun piti odotella sen tyhjenemistä noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen sain kipupiikin pakaraan ja hoitaja tuli avaamaan tukiliivit ja tarkastamaan rinnat. Katsoin silmät pyöreänä, että herranjumala mitkä tykit mulle on oikein asennettu. Hoitajaa mietitytti jokin asia ja kysyi toiselta hoitajalta jotain, mutta ilmeisesti ei ollut mitään erikoista. Nousin pyörätuoliin ja pääsin huoneeni sänkyyn makoilemaan. Katsoin puhelinta ja kello oli silloin noin puoli viisi. Aloin lukemaan kirjaa ja sen jälkeen torkahdin hetken, kunnes meille tuotiin ruoka. Se oli jotain lihapastaa, jonka päällä oli keitettyä porkkanaa ja parsa- sekä kukkakaalia. Lisäksi oli salaattia tomaateilla. Jälkkäriksi oli kaksi lettua hillolla. Tarjottiin myös tee ja join sen ihan vain siksi, että jospa se estäisi turvotusta. Laadultaan perus sairaalaruokaa, että kesti syödä, vaikkei mitään maailman parasta ollutkaan.

Ruuan jälkeen lueskelin taas ja huonetoverini lähti pois. Luin kirjan loppuun ja kuuntelin musiikkia. Pakkailin kamat fiksusti laukkuun, värkkäsin puhelimella ja käytin liivit auki ja katselin peilistä uusia turvonneita pallojani. 

Illan kuuntelin musiikkia, katselin hetken telkkaria ja söin hieman suklaata. Hoitaja tuli käymään yhdeksän jälkeen luonani. Hän toi minulle antibiotit, jotka piti aloittaa seuraavana aamuna, kipulääkkeet kotia, joita piti syödä vain jos sattui, sekä Voltaren geelin jota hieroa rintojen yläosaan sekä kainaloiden puolille. Hän pisti vielä kipupiikin pakaraan. Ensimmäinen ei onnistunut, joten hän joutui pistämään uuden. Toinen sitten onnistui ja hoitaja antoi minulle vielä kaksi pilleriä, jotka saisin ottaa, jos minuun sattuu. En kuitenkaan kokenut tarvitsevani niitä, joten jätin ne ottamatta.

Hoitaja toivotti hyvät yöt ja sanoi tulevansa aamulla taas luokseni. Kävin vessassa pesemässä hampaat ja naaman, suljin verhot ja menin sänkyyn lukemaan uutta kirjaa. Jossain välissä lopetin ja aloin nukkumaan.

Heräsin yöllä muutaman kerran, mutta muuten nukuin hyvin. Aamulla heräilin vähän ennen kuutta, mutta ajattelin yrittää nukahtaa vielä hetkeksi. Nukahdin joksikin aikaa, mutta varttia vaille seitsemän hoitaja saapui huoneeseen. Hän kyseli vointini ja sanoi minun voivan ottaa aamupalalla yöksi määrätyt lääkkeet, kun en niitä kerta illalla ollut vielä tarvinnut. Hän avasi minulta liivit, otti meporet haavojen päältä pois ja puhdisti haavojen ympärystän. Sen jälkeen hän laittoi uudet meporet paikoille ja tahtoi minun laittavan itse liivit kiinni. Laitoin ne oikealla tavalla ja hän selitti miten tärkeää on, että se on kaikkialta oikeissa kohdissa. Sen jälkeen hän lähti pois. Minä menin vessaan pesemään naaman ja hampaat. Sen jälkeen kuuntelin musiikkia ja oleskelin rauhassa, kunnes päädyin ottamaan kirjan käteeni. Luin puoli yhdeksään saakka, kunnes minulle tuotiin aamiainen ja Kullamaa tuli käymään. Hän kokeili rintoja päältä ja kysyi oloa. Sanoi kaiken menneen hyvin, kertoi jatkohoito- ohjeet ja kättelimme, jonka jälkeen hän lähti.

Söin aamiaisen ja otin ensimmäisen antibiotin ja kipulääkkeet. Pakkasin kamat, vaihdoin vaatteet ja kuski saapui huoneeseen. Menin ulos huoneesta odottelemaan kuskin seuraksi kahta muuta suomalaista naista. Hän kuskasi meidät satamaan, kertoi ohjeet ja hyvästeli. Juttelimme naisten kanssa ja menimme odottomaan laivan saapumista. Tällä matkalla oli hytti, mikä oli kyllä tarpeen. Sai lepäillä rauhassa, sillä parin tunnin kuluttua minua odotti taas junaan nouseminen.

Olimme aikataulussa perillä ja sain istua junassa 13:06- 22:50. Matka oli kieltämättä aika tuskainen, kun minulle nousi vähän lämpöä ja joka lihasta särki. Onneksi istuin melkein koko matkan yksin ja sain vaihdella asentoa. Torkuin Seinäjoelle saakka, jonka jälkeen vietin matkaa lukien ja puhelimella värkäten.

Äiti haki minut juna- asemalta ja pääsin kotia lepäämään. Antibiottikuuri kesti 5 päivää ja kipulääkettä söin vielä perjantaina ja lauantaina varmuuden vuoksi, vaikkei oloni ollut kipeä.

Minulle siis tosiaan laitettiin Nagorin 300cc pyöreät implantit lihaskalvojen alle. Vielä ne eivät ole semmoiset miltä ne lopulta tulevat näyttämään, mutta olen silti todella tyytyväinen näihin.

Palaamisiin!

e