Something very special

Tästä aiheesta ihmiset ovat ilmaisseet omat mielipiteensä eri palstoilla, blogeissa ja monenlaisissa keskusteluissa. Monesti olen miettinyt, että pitäisikö minunkin kirjoittaa asiasta oma kantani. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt olemaan kirjoittamatta, mutta nyt on tullut minun aikani. Me naiset olemme erilaisia vartalotyypeiltä ja yksityiskohdilta. Me olemme jokainen omanlainen persoona, jolle geenit ovat suoneet erilaiset piirteet hyvine ja huonoine puolineen. Kaikki eivät ole tyytyväisiä suotuihin asioihin itsessään ja jotkut lähtevät muokkaamaan näitä virheitä saadakseen itsestään enemmän omaa ihannetta vastaavan. Toiset puolestaan ovat tyytyväisiä itseensä ja kantavat omaa kehoansa kunnialla, eivätkä tuhlaa turhan paljon aikaa negatiivisille ajatuksille omasta kehostaan. Minä olen aina kantanut kehoani itsevarmana, mutta en tyytyväisenä. Minussa on ne tietyt virheet, joista en tykkää, mutta olen tottunut elämään niiden kanssa. On kuitenkin yksi asia, jota en koskaan ole pystynyt hyväksymään.

Se on minun rintavarustukseni.

Olen aina omistanut pienet tissit. Pienet ja huomaamattomat, joille ei kaupasta löydy hienoja ja mieleeni olevia rintsikoita. Olen käyttänyt jo pitkään liian isoja rintaliivejä saadakseni pitää päälläni mieluisia liivejä.  Ne ovat hyvät päällä, vaikka rinnat eivät kuppeja aivan täysin täytäkään. Asia on aina mietityttänyt minua, jopa ahdistanut. Miksei minun koolleni tehdä sellaisia rintsikoita, mitkä ovat hienoja ja miksi juuri minulle piti suoda nämä pienet kohoumat kehossa?

Pienissä rinnoissa ei ole mitään pahaa, jos niitä pystyy kannattelemaan ylpeänä. Minua ei kiinnosta onko ihmisillä pienet vai isot, se on heidän oma asiansa. Jos ihmiset haluavat tehdä asialle jotain, se on minusta okei. On aina parempi, että ihminen on itsevarma ja iloinen, kuin tyytymätön ja varovainen. Siinä vaiheessa menee yli rajan, kun yliammutaan koko homma. Minusta pitäisi aina tähdätä luonnolliseen lopputulokseen ja muistaa ne rajat joka asiassa.  

Minä en ole pystynyt kantamaan rintojani ylpeänä. Olen aina tahtonut isommat rinnat ja katsellut kaikkia kateellisina, sillä hyvin harvoin törmään minun kokoisiin naisiin joilla on yhtä pienet rinnat kuin minulla. En koskaan ole kauheasti uskaltanut käyttää paljastavia kaula- aukkoja, sillä ei siinä ole mitään hienoa esitellä paljasta rintakehää. Ei siinä ole mitään nähtävää. Isot rinnat ovat todella näyttävät ja seksikkäät ja niitä katselee mielellään. Tuovat esiin sitä naisellista puolta kehossa.

On myös ahdistavaa, kun tuntuu, että vatsa on melkein isompi kuin rintamus. Urheilurintsikat päällä näytän aivan pikkutytöltä tasapaksun kehoni kanssa. Minulla on myös leveä ja lyhyt selkä, joka ei auta asian kanssa yhtään.

Onnettomuuden myötä olen saanut itsekriittisyyden helpottumaan, mutta vammat kehossani ovat korostaneet aina minua vaivanneita huonoja puolia. Vaikka en pelkää kävellä shortsit jalassa tai ilman meikkiä ihmisten edessä, en silti toivo, että ihmisten huomio kiinnittyy heti ensimmäisenä niihin virheisiin minussa. Tahdon saada korostettua hyvä puolia itsessäni, jotta tuntisin olevani edelleen ”normaali” ja ”virheetön”. Jotta hyvien ja huonojen asioiden yhtälö olisi enemmän tasapainossa kehossani ja voisin kantaa koko kehoa ylpeänä.

Lapsen saaminen myös vaikutti asiaan, kun imetyksen myötä rinnat kasvoivat. Se oli ihanaa aikaa katsella ja ihastella, miten isoilta rintani näyttivät. Imetyksen loputtua rintani pienenivät, pienemmiksi kuin mitä ne ennen olivat olleet. Palautuivat kyllä treenailun ja ajan myötä takaisin siihen pisteeseen, mitä ne olivat olleet ennen raskautta.  

Mutta en ole tyytyväinen.

Enkä halua ”kärsiä” enää tästä puutteesta. Haluan olla sellainen mitä olen aina toivonut olevani.

Siispä tahdon suurentaa rintojani.

Ja niinhän minä teinkin.

Minulla oli konsultaatio Fin- Estillä Oulussa huhtikuun alussa ja teimme siellä kaikki alustavat suunnitelmat. Viime viikolla minulla oli leikkaus Virossa. Kaikki sujui hyvin ja kipuja ei ole ollut pahemmin. Olen tyytyväinen.

Ymmärrän, että tämä asia varmasti herättää paljon mielipiteitä. Tällaiset asiat aina herättävät.

Oli siinä mielessä tyhmää hankkia silarit näin nuorena, koska silarien elinikä ei todennäköisesti tule kestämään lopunelämääni, ja aionhan hankkia vielä lapsen jos toisenkin joskus vuosien kuluttua. En kuitenkaan tahtonut enää odottaa, koska elän nuoruuttani nyt. Haluan nauttia elämästä ja omistaa sellaisen rintavarustuksen, mitä olen aina tahtonut. Tällä tavoin saada itseni arvostamaan omaa itseäni. Jos tietäisin, että lapsi olisi tulossa lähivuosina, en olisi tätä tehnyt. Koska olen sinkku, enkä juuri nyt etsi parisuhdetta, tiedän, ettei niin tule tapahtumaan vielä vuosiin. Tahdon todella nyt nauttia siitä mitä minulla on, käydä koulut ja kasvattaa lastani. Joudun varmasti joskus tekemään vielä uusintaleikkauksen jos toisenkin, mutta olen varautunut siihen. Aina silarit voin poistaakin, jos ne ovat vaivaksi. Kyseessä ei siis ole nopea päähänpisto, vaan vuosia harkinnassa ollut asia, joten olen käynyt huolella läpi kaiken mitä leikkauksesta voi seurata.

Naamaleikkaus ei ole luvassa ainakaan ennen syksyä, joten minulla on tässä hyvin aikaa palautua. Nyt on hyvä hetki viettää sairaslomaa ja ottaa lepoa, sillä saan hyvin aikaa lukea syksyllä tuleviin kirjoituksiin. Kaikki on siis otettu huomioon!

Eikä missään nimessä pidä ajatella, että tein tämän leikkauksen miesten takia. Yksikään mies ei minulle sanonut, että rintani olisivat olleet liian pienet. Kaikki miehet sanoivat, että ne ovat sellaisinaan hyvät ja jotkut olivat jyrkästi vastaan ajatustani rintojen suurentamisesta. Suurimmalta osalta kuulin, että rintani ovat hyvät, mutta hyväksyivät rintojen suurentamisen jos itse sitä tahdon. Tein rintojen suurentamisen täysin itseni takia. Sen takia, että osaisin arvostaa ja rakastaa itseäni. Tuntisin hyvältä olla omassa kropassani.  

Jos te tahdotte kuulla tarinan konsultaatiosta ja leikkauksesta, voin sellaisen tehdä. Voin myös laittaa muutoksesta jonkinlaista kuvamateriaalia, jos jotakuta kiinnostaa J. En tosiaankaan kirjoittele silareista paljoa tämän enempää, jos kukaan ei tahdo kuulla.

Palaamisiin!