Wonderful time in Helsinki

Moikkarallaa! Kirjoittelen taas normaalisti viikostani. Keskiviikkona oli viimeinen kävelykoulu näin toistaiseksi. Fysioterapeuttini kanssa oli brittiläinen nainen, joka oli siellä opiskelujen takia. Lämmittelin hänen kanssa aluksi sulkapallolla ja sitten menimme salin puolelle fysioterapeuttini luokse. Siellä reenailtiin selkä, vatsa, sisä- ja ulkoreidet ja rintalihakset. Sen jälkeen brittiläinen venytteli jalkani ja homma oli ohi. Menin sitten bussipysäkille ja kotia. Loppupäivä meni normaalisti kotosalla, paitsi luonani kävi taloyhtiön väkeä lukemassa vesimittarin lukemia. Niin ja Jamie täytti virallisesti 8kk! Iso poika <3.

Torstaina oli vuorossa pakkailua ja valmistautumista lähtöön. Aamupäivästä kävin mutkan salilla ja kaupassa. Palattuani äiti lähti pois, mutta tuli parin tunnin päästä takaisin ja vietti loppuillan aikaa kanssamme, kunnes hän vei meidät juna-asemalle. Hyppäsimme junaan ja lähdimme kohti Helsinkiä. Matka ei mennyt ihan niin hyvin kun aijemmin, sillä Jamie ei meinannut asettua nukkumaan ja yöllä herätessänsä ei meinannut saada uusiksi unenpäästä kiinni.

Plus Jamie oppi istumaan!

Perjantaina saavuimme aamulla perille ja menimme suoraan taksilla sairaalalle. Kävin pienen kävelylenkin, sillä poju näytti aika väsyneeltä. Hän ei kuitenkaan nukahtanut vielä silloin, vaan vasta kun olimme odottamassa lääkärille pääsyä. Jamie nukkuikin melkein koko ajan kun lääkärin kanssa rupattelimme. Lääkäri kasoi vanhoja kuviani ja lateli kaikkea mitä hän näkee muuttuneen. Luomien korjaaminen olisi yksi asia, hän ajatteli että kasvoja kohotettaisiin silmien ja nenän liitoskohdasta, poskiluita kavennettaisiin, nenää meinasi muistaakseni vetää alaspäin ja ylä- sekä alaleukaa alettaisiin korjaamaan. Kuulemma tähän hommaan ei menisi kuin n. pari vuotta ja minä olin varautunut että siinä menisi kauemmin :D. Mutta hyvä jos noin nopeasti saavat asian hoidettua! Lääkäri soittaa minulle 5.12 ja kertoo toisen lääkärin kanssa tekemästänsä suunnitelmasta ja kuka tietää, ehkä tammikkuussa olisi jo ensimmäinen leikkaus!

Lääkärin jälkeen kävin valokuvauksissa ja jossain magneettikuvauksen tapaisessa kuvauksessa. Sitten hoisin Jamien ja olimme valmiita lähtemään treffamaan muita mammoja. Menimme keskustaan ja tapasin Burger Kingissä kaksi saman ikäistä äitiä joilla molemmilla on alle vuoden ikäiset lapset. Toinen vauvoista on Jamieta vanhempi ja toinen nuorempi. Jamie nukkui sillä välin kun minä söin ja juttelimme pöydän ääressä. Lähdimme syötyäni Snadi Stadiin ja Jamie heräsi vasta sinne päästyämme. Leikimme siellä jonkin aikaa, kunnes toinen mammoista lähti pois. Pian mekin lähdimme sieltä ja erkaannuimme toisenkin mamman kanssa hänen saateltua minut kampille. Kampilla minua odotti Osku ja me lähdimme Espooseen. Tapasin hänen vanhempansa ensimmäistä kertaa ja kyllä jännitti. He osottautuivat mukaviksi ja tulivat Jamien kanssa hyvin toimeen. He tekivät päivälliseksi minua varten tortilloja herkullisilla täytteillä. Namnam! Oskun ystävä tuli vielä illalla moikkaamaan, mutta minä aloitin melkein heti nukuttamaan Jamieta ja siinä nukuttamisessa kesti, joten sen takia en ehtinyt hirveästi sanoja hänen kanssaan vaihtaa. Oskun vanhemmatkin lähtivät mökkeilemään, joten me jäimme Oskun kanssa kahdestaan. Katsoimme leffaa telkusta ja nautimme ajasta yhdessä.

Lauantaina heräsimme silloin kun Jamiekin heräsi. Aamun touhuilimme pojun kanssa ja päiväunille hän nukahti syliini. Toisille päiväunille lähdimme käymääm ulkoilemassa. Kävimme apteekissa ja näimme edellisenä iltana tapaamaani Oskun kaveria siellä. Vaihdoimme pari sanaa ja lähdimme kaupan kautta takaisin Oskun tykö. Oskun pikkuveli oli tullut kotia, joten tapasin hänetkin. Jamie nukkui pitkät päikkärit ja mekin nukahdimme Oskun kanssa. Jamien herättyä loppupäivä meni normaalisti pojun kanssa touhutessa, pakkailessa ja lopulta lähdimme Helsingin rautatieasemalle. Hyppäsin junaan Jamien kanssa ja matka takaisin pohjoista kohden alkoi. Jamie nukkui tämän yön paremmin.

Sunnuntaina pääsimme Rovaniemelle turvallisesti ja äiti tuli hakemaan meidät asemalta. Törmäsin Jamien sylikummiin asemalla ja tajusimme tulleemme samalla junalla Helsingistä Rovaniemelle. Hups! Sitten käpyttelin itsekin äitin autolle, laitoin tavarat sinne ja äiti vei minut kotia. Äitillä alkoi työt myöhemmin, joten hän ei kauaa meidän seurana ollut. Loppupäivä meni kotona rauhassa ja isänpäivän kunniaksi laitoin myös omalle isälleni viestiä.

Maanantaina minulla oli neuropsykologilla käynti. Juttelimme taas kuulumisista ja hän pyysi minua kirjoittamaan ylös, millaiseksi ajattelen elämäni 2019 vuonna. Kahden viikon päästä on seuraava käynti. Jamiella oli uusi lastenhoitaja ja tämä muuttuu minun vakkariksi, sillä nykyinen lopettaa työnsä tämän kuun loputtua.

Palattuani kotiin äiti tuli kylään ja minä menin salille. Sen jälkeen tulin kaupan kautta kotia ja loppupäivä meni normaaleissa kuvioissa. Ilta tosin oli normaalia levottomampi, sillä Jamie heräsi yhdeksältä ja valvoi yhteentoista saakka ennen kuin suostui alkaa nukkumaan taas.

Tänään minulla ei ole ollut menoa minnekään. Kävin kaupassa hakemassa paketin. Siellä oli Liberolta tullut paketti reklamaatiosta, sillä lähetin heille virheellisen puhdituspyyhepaketin. Ulkona satoi ja sää oli todella syksyinen, Jos nyt lauhtuu, tulee kyllä todella liukasta. Jamie nukahti lenkin aikana ja jätin sen ulos vaunuihin siksi aikaa, kun siivosin kakat Millan aitauksesta. Päivän aikana vielä kahvakuulajumppailin, tein lisää sosetta Jamielle ja nyt illalla kouluhommia.

Ps. Tässä it- lehden haastattelun kirjoitus(jotkut asiat ovat hieman liioteltuja).

Huomenna äiti tulee aamulla ja minä menen salille. Perjantaina menen isän tykö Könkäälle ja menen juhlimaan, sillä on Levin world cup ja se tarkoittaa että on ihmisiä. Lauantaina tulemme takaisin ja ensi viikolla minulla on maanantaina hammaslääkäri.

Palaamisiin!