Week 40+0

Heippa! Viime sunnuntaina äitini tuli luokseni kylään. Hän toi minulle uuden lipaston ja sen päälle hoitopöydän osan. Hän oli yötä luonani ja kävimme maanantaina kaupoissa. Hän lähti takaisin kotiin illemmalla ja tulee ilmeisesti taas huomenna yökyläilemään. Tiistaina kävin sitten Respectalla. Rovaniemellä ei ole Respectan omaa toimipistettä, vaan he käyvät Oulusta täällä. Paikassa, missä hommaa hoidetaan, oli paljon vanhuksia kuntoutettavana ja olinkin ainoa nuorempi ihminen siellä asioimassa. Ulos- ja sisäänkäyntikin toimi summerilla, sillä muistihäiriöisten takia sen on oltava lukittuna koko ajan. Joka tapauksessa tapasin siispä Oulun Respectalla työskentelevän miehen. Juttelimme tilanteeni läpi ja näytin hänelle tynkäni sekä sukkanippuni. Hän vähän hämmästeli sukkanippuni kokoa, sillä kuulemma 2-3 sukan kanssa yleensä aletaan miettimään uutta holvia, joten se kuusi oli jo paljon hänenkin mielestä. Hän otti myös mittoja tyngästäni ja sanoi silikonini olevan liian tiukka ulospäin suuntautuneen luun kohdalta. Hän sanoi sen heikentävän verenkiertoa tyngän alaosasta. Minulta vaihdetaankin silikoni pari senttiä isompaan ensi kerralla. Tämän jälkeen hän otti uutta holvia varten kipsillä mallin ja tarkoituksena olisi vaihtaa uusi holvi ensi kerralla, joka on parin viikon päästä. Kun holvi on saatu muokattua sopivaksi, niin tehdään uudet holvit suihku- ja korkkariproteesiinkin. Asiat siispä edistyvät.

Keskiviikkona oli normaali päivä kämpällä. Eilen kävin Kelan toimistossa hoitamassa asioita, koska posti on hukannut kelalle tarkoitetun kirjeeni. Se on jännää, miten postin ja kelan välillä aina asiat hukkuu. Näin myös ystävääni muutaman tunnin ajan. Koska tätini lähtee huomenna etelään reissuun ja palaa vasta ensi viikon lopussa, pyysin ystävääni mukaan synnytykseen, jos se tapahtuu ensi viikolla. Hän lupautui tulemaan ja tuleekin luokseni kyläilemään ensi viikoksi.

Nyt on sitten se odotettu päivä, nimittäin laskettu aika! Vaavi ei ole vielä tehnyt mitään merkittäviä merkkejä tulevansa ulos, mutta ehkä se tässä pian tapahtuisi. Tämä vain tarkoittaa sitä, että maaliskuun vauva tulee joka tapauksessa. Ei se minua haittaa, olemmehan sitten syntyneet pienokaisen kanssa samassa kuussa. Kävin tänään neuvolassa ja kaikki arvot olivat edelleen hyvät ja sydänäänetkin normaalit. Pieni tuntui hoitajan mielestä olevan jo hyvin alhaalla, joten ehkäpä se tulisi pian myös ulos. Seuraava neuvola-aika on tiistaina ja silloin laitetaan lähete äitipolille yliaikaiskontrolliin. Se tehdään täällä kuulemma yleensä 41+3 viikon tienoilla.

Odotusta vain tässä jatkellaan sitten eteenpäin. Kuulumisiin!

<3:llä Lala     

Rv 39+6

Rv 40+0

When it will happen?

Heipsodi! Tämä viikko on kulunut tooodella hitaasti sillä odotus on jo niin suuri, että tuntuu jokaisen minuutin vain matelevan! Päiväni ovat menneet samaan tapaansa: aamupäivästä kävelylle ja kauppaan jos on tarve, päivällisaikaan ruokaa, sitten telkkarin ja tietokoneen ääressä, reenatessa ja siivotessa loppuilta. Torstaina kävin mutkan kaupungilla ruokakaupassa ja kiertelemässä, jotta saisi vähän ihmistenkin seassa olla välissä. Zumbaamisen olen korvannut nyt kävelemisellä, sillä selkälihakset ja niska menevät aina jumiin. Paino on keskittynyt eteenpäin enkä voi tehdä kaikkia liikkeitä kunnolla proteesini takia, joten ymmärrän miksi näin käy. Tosin kun pakkanen nousee lähemmäs -10, alkaa se zumbaaninen joka tapauksessa houkuttamaan enemmän..

Eilen sitten oli neuvola rv 39+0. Ajatella että ensi perjantaina on laskettu aika! Neuvolassa ei mennyt kauaa. Katottiin vain kaikki arvot ja ne olivat hyvät. Vaavin sydänäänet olivat normaalit ja sf- mitta oli 36. Ensi perjantaina on seuraava aika, mutta todella toivon ettei sinne tarvi enää mennä. Pikkuinen voisi syntyä jo vaikka heti, en haluaisi enää odotella hetkeäkään. Synnytys ei minua jännitä tai pelota laisinkaan. Se vain on asia, joka on koettava. Odotan vain sitä hetkeä, kun saan oman pienokaiseni syliini ja alkaa opettelemaan elämään sen kanssa. Joka päivä minun vointiani kysellään ja kaikki vain odottavat synnytyksen käynnistymistä. Limatulppa lähti viime sunnuntaina, yöt ovat muuttuneet paljon levottomammiksi ja muutaman kerran päivässä saan kipeitä supistuksia, mutta sen erikoisempia merkkejä ei ole vielä ilmennyt. Pitää vain odotella ja seurailla tilannetta. Levoton olohan tässä koko ajan on kun haluaisi sen tapahtuvan heti, mutta pieni sen päättää milloin ulos tulee. Odotus vain jatkukoon!

Äitini ja veljeni piti tulla käymään kylässä nyt viikonloppuna, mutta he eivät pääsekkään, joten vietän viikonlopun normaalisti.

Ensi tiistaita tässä myös odottelen, sillä silloin on tosiaan Respecta aikani. Jos pieni päättää vain nyt syntyä ennen sitä, niin siinä tapauksessa en voi sinne mennä. Olisi kuitenkin jo mukava päästä sinne, sillä minulla ärsyttää tämä sukkanippu. Tynkäni ei onneksi ole ainakaan toistaiseksi hiertynyt laisinkaan, mutta en jaksaisi enää lisätä yhtäkään sukkaa lisää, niitä kun on jo kuusi. Tynkä on nyt supistunut hyvin ja luulen nopean painonnousun olleen vaikuttava tekiä asiaan. Painoni ei tosin ole noussut kuin 8kg raskauden aikana, mutta kyllä sen eron huomaa proteesin kanssa. Kun saan uudet holvit, toivon ettei tynkäni enää supistuisi. Vuosi kun on mennyt proteesin käytön aloittamisesta ja sen aikaa supistuminen yleensä kestää. Sen toki näkee sitten, mutta ainahan sitä saa toivoa.

Ensi viikolle ei sunnitelmissa ole Respectan lisäksi mitään, mutta toivottavasti pieni on sylissäni viikon loppuun mennessä!

Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Rv 38+5

Rv 39+1

Valentine's day and good news

Moikka vain! Maanantaina oli normaali päivä. Kävin kävelyllä sekä tein kaikkea muuta normaaliin päivään kuuluvaa. Tiistaina sitten oli neuvolassa käynti. Kaikki näytteet edelleenkin hyvät ja sydänäänet oikeanlaiset. Juttelimme perjantaista ja synnytyksestä vielä lopuksi. Sitten lähdin takaisin kämpälle ja siellä viettelin loppupäivän.

Keskiviikko ja torstai menivät kämpällä. Kävin kävelyllä ja pesin pyykkiä, sekä taas kaikkia normaaleja touhuja. On ihanaa, kun sää on ollut niin lämmin ja on viittinyt uloskin lähteä. Mukavaa saada kunnolla raitista ilmaa ja katsella maisemia.

Perjantaina oli ystävänpäivä ja sen päivän kunniaksi äitipolilla käynti. Aluksi pääsin makoilemaan 20 minuutin ajaksi, jolloin kuunneltiin vaavin sydänääniä ja minun sykettä sekä supistuksia. Pienokainen päätti pitää juuri silloin kunnon jumpan ja pauhasi mahdottoman paljon. Kaikki käyrät ja arvot näyttivät hyviltä ja sen jälkeen menin lääkärin luokse juttelemaan. Hän katsoi ultraamalla kokoa ja se oli arviolta n. 3,3kg. Hän myös katsoi kohdunsuun tilanteen ja se oli lyhyt, pari senttiä auki ja pehmennyt. Lantiossani oli magneettikuvien mukaan kaikki kunnossa ja mitat olivat hyvät. Saisin kuulemma synnyttää, vaikka lapsi olisikin perätilassa. Alateitse siispä tulen synnyttämään ihan normaalisti ja tilanteeni on heidän sanojen mukaan ensisynnyttäjäksi erittäin hyvä. Lääkäri vain sanoi ettei pienen pää ole kiinnittynyt ainakaan vielä, joten jos lapsivedet menevät niin makuulle ja ambulanssilla synnärille. He myös vähän arvelivat, että pieni syntyisi ennen laskettua aikaa. Nyt sitten sukulaisten kanssa odotellaan malttamattomasti pienen syntymää. Saas nähdä milloin se päättää ulos tupsahtaa.

Viikonlopun olen viettänyt kämpällä. Eilen kävin kävelyllä ja takaisin tullessani joku vanhempi mies otti minut koiransa kanssa kiinni ja alkoi kyselemään minun jalastani. Juttelimme sitten omista elämistämme loppumatkan ajan keskenämme. Oli mukavaa saada kävelyseuraa nuin yllättäen.

Ensi viikolla ei ole muita suunnitelmia kuin perjantaina neuvola. Muuten viikko on auki, mutta sen näkee mitä tapahtuu.

Niin ja siivoillessa löysin vanhan hammasproteesini! Laitan siitä vertailukuvaa tuohon alas :). Varasin myös Rovaniemelle ensimmäisen aikani Respectalle. Se on kuun lopussa ja menen siellä käymään, jos vain en juuri ole synnyttänyt. Tarkoituksena on alkaa tekemään uusia holveja proteeseihin, sillä joudun käyttämään jo 6 sukkaa holvin ja silikonin välissä. Tuo tynkä se vain tykkää supistua!

Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Rv 37+4

Rv 38+2

Vasemmalla vanha ja oikealla uusi.

Alhaalta päin.

Denture

Heippa vain! Eli maanantai meni vain kämpällä. Tiistaina kävin hammashoidossa pari kertaa sovittamassa uutta proteesia. Se on paljon parempi mitä edellinen! Se on metallia ja kitalaki ei ole täysin peitossa. Se on myös mukava suussa ja sen kanssa pystyy syömäänkin.

Keskiviikkona kävin aikaisin aamusta lonkan magneettikuvauksessa. Makoilin selälläni meluisan tunnelin muotoisen laitteen sisällä ja masuni päällä oli jonkinlainen suoja. Sen jälkeen kävin neuvolassa. Sf-mitta oli taas keskikäyrillä ja kaikki oli hyvin. Nyt mennään jo rv 37 ja tuntuu niin jännältä, miten viikot vain etenevät eteenpäin. Pian sen suloisen pienokaisen saa jo syliin :). Toivoisin pienen syntyvän helmikuun puolella, mutta sen näkee sitten.

Neuvolan jälkeen kävin vielä hammaslääkärillä ja sain hammasproteesin itselleni. Loppupäivän lepäilin kämpällä. Väsymys on kasvanut niin suureksi, että tuntuu nukuttavan koko ajan. Kovasti yritänkin nyt lepäillä ja nukkua kunnolla, jotta jaksaisi muuten touhuta.

Torstai ja perjantai menivät rauhallisesti kämpällä. Nyt on ollut ihanan lauhat säät, joten olen kävelemässä käynyt. Ei tarvi säikähtää kovaa pakkasta ja on mielellään pihalla haukkaamassa raitista ilmaa. Eikä siellä ole niin liukas, että tarvisi koko ajan pelätä kaatuvansa.

Lauantaina isä tuli naisystävänsä ja tämän lasten kanssa käymään kylässä. Sain vihdoinkin itselleni pakastimen ja vaaville sitterin. Kävimme kaupassa ja syömässä yhdessä ja lopulta he lähtivät takaisin Kittilää kohden. Ilta meni zumbatessa ja lepäillessä.

Tänään sitten minun asianajajani kävi luonani kylässä. Hän asuu Turussa, mutta halusi tulla tapaamaan minua. Juttelimme onnettomuudesta ja korvauksista asiat läpi. Enää ei mene kauaa, kun oikeuskäynti sitten tulee. Itse en sinne mene paikalle, sillä minun läsnäoloa ei siellä tarvita. Asianajaja puhuu asiat minun osaltani läpi. Oikeus vihdoinkin tapahtukoon, vaikka Suomen lakien mukaan ei tekijä kuitenkaan kauaa vankilassa istu.

Ensi viikolla on tiistaina neuvola ja perjantaina äitiyspoli. Äitiyspolilla katsomme magneettikuvat läpi ja tehdään synnytystapa-arvio loppuun.

Kuulumisiin!

<3:llä Lala

Rv 36+5

Tulppaaneja

Pakastin

Sitteri

Hammasproteesi etuhampaille

  

Normal person

Moikka vaan! Hammashoito laitettiinkin keskiviikkona kunnolla käyntiin. Tällä kertaa aloitettiin hampaitteni uusi paikkailu. Vasemman puolen yläpuruhampaisiin laitettiin tarpeellisia paikkoja ja niitä hieman hiottiin. Varasimmekin uusia aikoja ja ensi keskiviikkoon saakka hammashoitoa on paljon. Torstaina minulla oli heti seuraava aika hammaslääkärille ja tämän kerran aikana oli oikean puolen yläpuruhampaiden hionnan ja paikkailun vuoro. Tämän jälkeen suustani otettiin uudet muotit, joiden avulla aletaan tekemään väliaikaista hammasproteesia. Ensi viikolla minulla onkin tiistaina kaksi sovitusaikaa hammaslääkärillä ja keskiviikkona viimeinen aika, jolloin hammasproteesin pitäisi olla valmis. Tiistaina minulla on aikojen välissä neuvolassa käynti ja keskiviikkona aamulla minulla onkin lonkan magneettikuvaus luvassa.

Perjantaina sitten oli neuvola. Kaikki näytteet olivat hyvät ja hemoglobiinikin oli todella hyvä. Paino noussut hieman ja vaavin sydänäänet hyvät. Juttelimme hoitajan kanssa voinnistani ja muista yleisistä asioista. Kaikki on ainakin tähän asti sujunut oikein hyvin. Tiistaina sitten jo uudestaan käynnille.

Viikonloppuna siivosin kämppää ja pesin pyykkiä, eli ihan normaalia kotielämää. Uusi Hymy- lehti oli myös ilmestynyt ja katsoin juttuni läpi. Kuvat olivat suuri pettymys, sillä ne eivät olleet yhtään hyviä ainakaan minun silmään. Paljon enemmänkin kuvia otettiin, joten varmasti parempiakin olisi ollut. Luin jutun jo etukäteen läpi ja epäilinkin vähän että tuo temppu saatetaan tehdä, jotta kasvojeni epätäydellisyys tulisi hyvin esiin, mutta olisivat he voineet paremmin siltikin valita kuvat.

Ulkonäöstä haluan vielä vähän lisäksi puhua, sillä haluan vähän tarkentaa omaa näkökantaani tähän asiaan. En tosiaankaan mene väittämään, että olen ollut maailman kaunein malliprinsessa ennen ja nyt olen kuin mikäkin röllipeikko. Ihan normaali ihminenhän minäkin olen ollut luonnollisena ulkonäölläni, mutta voin silti sanoa että olin nätti. Tiedän paljon kauniita ihmisiä, joten se on ihan yleinen ilmiö. Malliura oli haaveeni ja siksi sen alkuun saaminen oli mahtavaa, mutta sillä alalla ollaan todella kriittisiä, niin en nyt kuulu sinne ihmisten joukkoon. Melkein kuka tahansa voi malliuran aloittaa, jos vain tekee töitä sen eteen. Siksi en menekään sanomaan, että malliura tekisi minusta muita erikoisemman ihmisen. Haaveen menettäminen vain satuttaa, etenkin kun se tapahtuu täysin vasten tahtoa.

En myöskään väitä, että olisin nyt maailman rumin ihminen. Minussa on edelleenkin ne vanhat piirteet olemassa, vaikka ne eivät olekaan täysin samanlaiset kuin ennen. Pidän ulkonäköäni ihan siedettävänä ja omalla tavallansa ihan nättinäkin, mutta en halua tyytyä tähän. Kuvissa poseeraaminen oli minulle ennen niin mukavaa, mutta nyt yhdenkin hyvän kuvan saaminen on vaikeaa. Se johtuu siitä, että en halua kasvoissa olevien vikojeni näkyvän selvästi. Kuitenkin niitä on vaikea saada näkymättömiksikään, joten kuvaaminen ei ole helppoa. Muutenkin on kivempi katsoa peiliin, kun ei tarvitse koko aikaa pohtia niitä vikoja. Siksi haluan plastiikkakirurgin ainakin vähän korjailevan näitä kasvojani, jotta minunkin olisi mukavampi olla.

Minä ymmärrän, etteivät kaikki voi nähdä sitä miltä minusta tuntuu. Helppoa se on elää normaalien kasvojen kanssa, jotka ovat symmetrisen luonnolliset jokaisesta kuvakulmassa läpi elämän. Kyllä minäkin sen muistan, sillä on minunkin kasvoni olleet normaalit. Sen normaalien kasvojen puuttuminen ei kuitenkaan estä minua elämästä normaalisti, sillä en minä peittele kasvojani. Luonnossa ne myös näyttävät paremmilta, mitä kuvissa. Minä olen tällä hetkellä se mikä olen ja sen mukaan elänkin, kuten aina ennenkin.

Mutta ensi viikolla hammashoitoa, neuvolaa ja magneettikuvausta on sitten luvassa. Muuten asiat ovat vielä vähän auki, joten sen näkee mitä tapahtuu.

Heipsan!

<3:llä Lala

Kuten kuvasta näkee, niin kumpikin puoli on erilainen..

Rv 36+2