The story about my silicones

Rintaleikkaus oli suuri päätös ja siihen päätyminen oli pitkän harkinnan lopputulos. Tie konsultaatiosta leikkaukseen oli täynä jännitystä ja monenlaisia ajatuksia, mutta tiesin tahtovani sitä, joten en epäröinyt päätöstäni hetkeäkään.

Kaikki alkoi helmikuussa, kun laittelin sähköpostia Fin- Estille konsultaation perään. Heillä oli käynti tulossa helmikuun lopussa Ouluun ja olisin halunnut jo silloin konsultaatioon ajan. Harmikseni heillä ei ollut aikoja muuta kuin sunnuntaille, jolloin minä en olisi sinnet päässyt, jonka vuoksia konsultaatio meni huhtikuulle, jolloin he tulisivat seuraavan kerran käymään Oulussa. Päivät kuluivat ja lopulta oli aika mennä konsultaatioon. Sinne meneminen jännitti hirmuisesti. Ensiksi lääkäri näytti tietokoneelta diaesityksen ja kertoi minulle samalla kaiken oleellisen rintaleikkauksesta. Kyselin jos oli kysyttävää, eikä siinä oikeastaan jäänyt mitään epäselväksi. Sen jälkeen oli aika riisua paidat pois ja lääkäri otti rinnoista mitat ja kuvat, jotka laitettaisiin leikkaavalle kirurgille. Hän sanoi minulla olevan harvinaisen symmetrset rinnat kaikkien mittojen osalta. Hyvä lähtökohta siis :D. Lääkäri kysyi millaista lopputulosta haluaisin. Kerroin hakevani noin C- kupin lopputulosta ja minun mitoillani lääkäri suositteli 295g implanttia. Puin liivit päälle, joiden sisään laitettiin nahkaläpyskät, jotka vastasivat tuota lääkärin mainitsemaa kokoa. Puin vielä ihonvärisen topin päälle, joiden kanssa sain peilistä katsella millainen lopputulos tulisi olemaan. Minun silmiin näytti juuri sopivalta ja sain pukea omat paidat takaisin päälleni. Täyttelin lapun, johon laitoin omat tietoni, toivomani implantin ja implantin laittoa koskevat toiveeni. Lääkäri suositteli, jos implantti laitettaisiin lihaksen tai lihaskalvon alle. Itse esitin toiveen, jos se laitettaisiin lihaskalvon alle tai osittain lihaksen alle. 

Annoin lapun lääkärille ja sain lähteä. Sain mukaan vihkosen, jossa luki oleelliset tiedot rintaleikkauksesta, siihen valmistautumisesta ja jälkihoidosta. Konsultaatio tapahtui niin sujuvasti, että olin hieman hämilläni. Mietin, että olisiko pitänyt miettiä enemmän erilaisia vaihtoehtoja, mutta uskoin kuulevani kirurgilta, jos olisi jotain muita hyviä vaihtoehtoja.

Muutaman päivän kuluttua minulle soitettiin Helsingistä ja kerrottiin kirurgin mielipide. Leikkaava kirurgini Jyri Kullamaa oli ollut täysin samaa mieltä kuin lääkäri. Lähtökohtana siis oli, että minulle laitettaisiin Nagorin pyöreä 300cc implantti lihaskalvon alle. Huhti- toukokuussa oli ruuhkaista, joten leikkaukseni meni neljän viikon päähän puhelusta. Odottelin noin viikon, että sain kirjekuoren Fin- Estiltä, jossa oli kaikki oleelliset laput. Varasin ajat tutkimuksiin, jotka piti tehdä ennen leikkausta, eli PVK- näytteenottoon ja ultraääneen rinnoista. 

Tutkimukset tehtiin noin viikko ennen leikkausta. Tein ne Terveystalolla. Verikoe oli nopea ja sain tulokset tutkimuksen jälkeen. Ultraäänessä ultrattiin rinnat ja kainalot. Sain hakea sen tuloksesta paperit parin päivän kuluttua. Kuulin kyllä heti ultrauksessa kaiken olevan kunnossa.

Lopulta koitti leikkauksen aika. Menin yöjunalla Helsinkiin. Menin istumapaikalla, enkä saanut paljoa nukuttua, mutta eipä tuo haitannut minua. Saavuin aamulla perille ja jäin juna- asemalle istuskelemaan joksikin aikaa, ennen kuin lähdin kävelemään satamaan. Satamassa tein ilmoittautumisen ja menin odottelemaan laivan saapumista. Kulkeminen tapahtui Tallinkin laivalla. Matka oli hieman tuskainen, kun en ollut edellisen illan jälkeen syönyt/juonut mitään, aurinko oli paistanut koko aamun ja olin väsynyt. Ennen leikkausta pitää olla vähintään 6h syömättä. 

Ostelin tuliaisia ja kiertelin laivassa. Sain matkan kulumaan nopeampaa kun oli tekemistä, enkä keskittynyt niin paljoa jännitykseen.  

Saavuin laivalla Tallinnaan. Sataman aulassa minua oli kuski vastassa lappu kädessä, jossa luki sukunimeni. Kuskina oli mukava nainen, osasi hieman suomea, mutta pääasiassa puhuimme englantia. Juttelimme niitä näitä ajomatkan ajan. Saavuimme perille, menimme rakennuksen toiseen kerrokseen ja annoin hänelle passin sekä anestesiapaperin. Sen jälkeen hän vei minut huoneeseeni. Huoneessa oli toinen nainen, jolla oli ilmeisesti ollut leikkaus jo edellisenä päivänä.

Vaihdoin sairaalavaatteet päälle, eli löysän vihreän kaavuun, punaisen saunatakin ja valkoiset tossut. Pukeutumisen jälkeen olin juuri menossa vessaan, kun kirurgi saapui paikalle. Hän jututti ensiksi huonetoveriani ja sen jälkeen tuli juttelemaan minun kanssani. Piirsi rintakehään kaiken tarpeellisen ja kyseli vielä, että oliko implantin koko minulle okei. Meinasi, että laitetaan se osittain lihaksen alle, koska olen hoikka, mutta aloin empimään asiaa treenin puolesta. Sovimme että laitetaan lihaskalvon alle, niin kuin oli aikaisemmin sovittu. Kirurgin lähdettyä paikalle saapui hoitaja ja otti verenpaineen. Hän pyysi minua käymään vessa ja sanoi tulevansa kohta takaisin. Kävin vessassa ja olin juuri ottamassa rintakehän piirrustuksesta kuvaa, kun hän saapui takaisin. Puin nopsaa vaatteet takaisin päälle ja tulin pois vessasta. Hoitaja halusi minut matkaan ja hän vei minut leikkaussaliin. Kaikki tapahtui niin nopesti, etten edes ymmärtänyt että pääsin jo leikattavaksi. Minut pyydettiin leikkauspöydälle makoilemaan ja minut kiinnitettiin käsistä ja jaloista kiinni. Siinä vaiheessa alkoi hillitön jännitys. Aloin miettimään, että olenko aivan tyhmä kun teen tämän, pitäisikö nyt lähteä karkuun ja ei voi olla totta, että kohta nukahdan ja herään kun olen saanut tissit. Minulle laitettiin kanyyli oikeaan käteen ja jokin tarra sen yläpuolelle. Kohta sain nukutusaineen ja olosta tuli todella höpö. Minulle laitettiin happinaamari ja pyydettiin hengittelemään rauhallisesti. Suljin silmät ja mietin, että nyt se on menoa.

Heräsin ja katselin ympärille. Ajattelin heränneeni kesken leikkauksen, mutta koska ketään ei ollut ympärillä, eikä huone ollut enää sama, aloin pohtimaan, että jospa se kuitenkin on jo tehty. Liikuttelin vähän käsiä ja rintakehä tuntui oudolta, joten päättelin siitä homman olevan valmis. Nostin käden ylemmäksi ja tunsin tukiliivit päälläni. Nostin peittoa ja katsoin mustia liivejä ja hämmennyin, sillä tissit eivät näyttäneet yhtään isommilta. Mietin, että tulikohan niistä aivan liian pienet.

Katselin ympärilleni ja odottelin, että pääsisin pois. Olin vielä uuvuksissa silloin, mutta en enää niin paljoa että nukahtaisin. Lepäilin, pidin silmiä kiinni ja odottelin josko joku tulisi. Kello oli silloin noin kolme. Sanoin eräälle hoitajalle huomenta ja hän tuli kysymään, että onko kaikki hyvin. Sanoin reippaasti, että on, ja hän haki minulle juotavaa. Vaihdettiin uusi tiputuspussi ja minun piti odotella sen tyhjenemistä noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen sain kipupiikin pakaraan ja hoitaja tuli avaamaan tukiliivit ja tarkastamaan rinnat. Katsoin silmät pyöreänä, että herranjumala mitkä tykit mulle on oikein asennettu. Hoitajaa mietitytti jokin asia ja kysyi toiselta hoitajalta jotain, mutta ilmeisesti ei ollut mitään erikoista. Nousin pyörätuoliin ja pääsin huoneeni sänkyyn makoilemaan. Katsoin puhelinta ja kello oli silloin noin puoli viisi. Aloin lukemaan kirjaa ja sen jälkeen torkahdin hetken, kunnes meille tuotiin ruoka. Se oli jotain lihapastaa, jonka päällä oli keitettyä porkkanaa ja parsa- sekä kukkakaalia. Lisäksi oli salaattia tomaateilla. Jälkkäriksi oli kaksi lettua hillolla. Tarjottiin myös tee ja join sen ihan vain siksi, että jospa se estäisi turvotusta. Laadultaan perus sairaalaruokaa, että kesti syödä, vaikkei mitään maailman parasta ollutkaan.

Ruuan jälkeen lueskelin taas ja huonetoverini lähti pois. Luin kirjan loppuun ja kuuntelin musiikkia. Pakkailin kamat fiksusti laukkuun, värkkäsin puhelimella ja käytin liivit auki ja katselin peilistä uusia turvonneita pallojani. 

Illan kuuntelin musiikkia, katselin hetken telkkaria ja söin hieman suklaata. Hoitaja tuli käymään yhdeksän jälkeen luonani. Hän toi minulle antibiotit, jotka piti aloittaa seuraavana aamuna, kipulääkkeet kotia, joita piti syödä vain jos sattui, sekä Voltaren geelin jota hieroa rintojen yläosaan sekä kainaloiden puolille. Hän pisti vielä kipupiikin pakaraan. Ensimmäinen ei onnistunut, joten hän joutui pistämään uuden. Toinen sitten onnistui ja hoitaja antoi minulle vielä kaksi pilleriä, jotka saisin ottaa, jos minuun sattuu. En kuitenkaan kokenut tarvitsevani niitä, joten jätin ne ottamatta.

Hoitaja toivotti hyvät yöt ja sanoi tulevansa aamulla taas luokseni. Kävin vessassa pesemässä hampaat ja naaman, suljin verhot ja menin sänkyyn lukemaan uutta kirjaa. Jossain välissä lopetin ja aloin nukkumaan.

Heräsin yöllä muutaman kerran, mutta muuten nukuin hyvin. Aamulla heräilin vähän ennen kuutta, mutta ajattelin yrittää nukahtaa vielä hetkeksi. Nukahdin joksikin aikaa, mutta varttia vaille seitsemän hoitaja saapui huoneeseen. Hän kyseli vointini ja sanoi minun voivan ottaa aamupalalla yöksi määrätyt lääkkeet, kun en niitä kerta illalla ollut vielä tarvinnut. Hän avasi minulta liivit, otti meporet haavojen päältä pois ja puhdisti haavojen ympärystän. Sen jälkeen hän laittoi uudet meporet paikoille ja tahtoi minun laittavan itse liivit kiinni. Laitoin ne oikealla tavalla ja hän selitti miten tärkeää on, että se on kaikkialta oikeissa kohdissa. Sen jälkeen hän lähti pois. Minä menin vessaan pesemään naaman ja hampaat. Sen jälkeen kuuntelin musiikkia ja oleskelin rauhassa, kunnes päädyin ottamaan kirjan käteeni. Luin puoli yhdeksään saakka, kunnes minulle tuotiin aamiainen ja Kullamaa tuli käymään. Hän kokeili rintoja päältä ja kysyi oloa. Sanoi kaiken menneen hyvin, kertoi jatkohoito- ohjeet ja kättelimme, jonka jälkeen hän lähti.

Söin aamiaisen ja otin ensimmäisen antibiotin ja kipulääkkeet. Pakkasin kamat, vaihdoin vaatteet ja kuski saapui huoneeseen. Menin ulos huoneesta odottelemaan kuskin seuraksi kahta muuta suomalaista naista. Hän kuskasi meidät satamaan, kertoi ohjeet ja hyvästeli. Juttelimme naisten kanssa ja menimme odottomaan laivan saapumista. Tällä matkalla oli hytti, mikä oli kyllä tarpeen. Sai lepäillä rauhassa, sillä parin tunnin kuluttua minua odotti taas junaan nouseminen.

Olimme aikataulussa perillä ja sain istua junassa 13:06- 22:50. Matka oli kieltämättä aika tuskainen, kun minulle nousi vähän lämpöä ja joka lihasta särki. Onneksi istuin melkein koko matkan yksin ja sain vaihdella asentoa. Torkuin Seinäjoelle saakka, jonka jälkeen vietin matkaa lukien ja puhelimella värkäten.

Äiti haki minut juna- asemalta ja pääsin kotia lepäämään. Antibiottikuuri kesti 5 päivää ja kipulääkettä söin vielä perjantaina ja lauantaina varmuuden vuoksi, vaikkei oloni ollut kipeä.

Minulle siis tosiaan laitettiin Nagorin 300cc pyöreät implantit lihaskalvojen alle. Vielä ne eivät ole semmoiset miltä ne lopulta tulevat näyttämään, mutta olen silti todella tyytyväinen näihin.

Palaamisiin!

e

Pink flowers and black base

Sairasteleminen ei vieläkään loppunut tämän kevään osalta, sillä täällä ollaan taas nuhan kourissa. Pojulta se on onneksi menossa ohi, mutta itselläni on ne pahimmat päivät meneillään. Kaverikin sai sen lahjaksi, kun oli minua täällä auttelemassa. 

Viikko on muuten mennyt oikein mukavasti. Kaveri jeesaili minua viikon verran kotona askareissa ja sain lepäillä paljon. Ruuanlaitosta ja keittiön siivoamisesta huolehdin kyllä täysin itse. Kaveri hoisi kyllä salaatin tekemisen :). Kävimme shoppailemassa parina päivänä, mutta ei pitkiä jaksoja, sillä itse en vielä hirveästi uskalla kävellä pidemmän aikaa putkeen.

Uusi toppi

Rinnat ovat parantuneet hyvin. Päivä päivältä kiristämisen tunne on alkanut helpottamaan ja on mukavempi olo. Kävin eilen terveysasemalla poistattamassa tikeistä solmut. Tukiliivit painavat hieman haavoja, jonka vuoksi ne ovat välissä vähän ärtyneitä. Ostin toisetkin tukiliivit sairaalasta saatujen rinnalle, jotta saan välissä peseyttää niitä. Nämä uudet ovat beiget ja ne eivät yllä niin ylös.

Haavojen hoitoon kuuluu jokapäiväinen suihkuttelu ja sen jälkeen ilmahoitoa 10-15 minuuttia, jonka jölkeen tukiliivit takaisin päälle. Haavojen päälle piti vaihattaa päivittäin haavalaput tikkien poistoon saakka. Haavojen päällä oli myös tikkien poistoon saakka samat teipit. Terveysasemalla laittoivat uudet teipit ja jatkossa teippejä pitää vaihdella 3-5 päivän välein. Teippejä pitää käyttää pidemmän aikaa, jottei arpi pääse kasvamaan turhan suureksi.  

Jamie on nyt mummin kanssa puistossa. Poju on nuhasta huolimatta voinut hyvin. Meillä on jonkin aikaa ollut tapana, että poju valitsee aina yhden pehmelelun korista nukkumaan mennessä. Välissä se on hieman hankalaa, mutta yleensä sujuu hyvin. Pojusta on mukava mennä nukkumaan valitsemansa pehmon kanssa. Yhden pehmolelun olemme nimenneet Kaapoksi. Poju nimittää sitä aina Kaapo- hauvaksi :D. 

Syöttötuoli on myös jäänyt pois, sillä poju istuu nykyään aina ruokapöydän tuolilla. Joskus se haluaa syöttötuoliin istumaan, mutta sitä tapahtuu harva se päivä. Sen saisi jo viedä varastoon. Pitää katsoa ensi viikolla jos sen saisi aikaan, kun saan taas nostella painaviakin tavaroita.

Jamie lähtee maanantaina papan tykö hoitoon muutamaksi päiväksi. Tulee takaisin keskiviikkona tai torstaina. Minulla on maanantaina neuro, mutta muuten viikko menee kotona lepäillessä. 

Palaamisiin!

Something very special

Tästä aiheesta ihmiset ovat ilmaisseet omat mielipiteensä eri palstoilla, blogeissa ja monenlaisissa keskusteluissa. Monesti olen miettinyt, että pitäisikö minunkin kirjoittaa asiasta oma kantani. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt olemaan kirjoittamatta, mutta nyt on tullut minun aikani. Me naiset olemme erilaisia vartalotyypeiltä ja yksityiskohdilta. Me olemme jokainen omanlainen persoona, jolle geenit ovat suoneet erilaiset piirteet hyvine ja huonoine puolineen. Kaikki eivät ole tyytyväisiä suotuihin asioihin itsessään ja jotkut lähtevät muokkaamaan näitä virheitä saadakseen itsestään enemmän omaa ihannetta vastaavan. Toiset puolestaan ovat tyytyväisiä itseensä ja kantavat omaa kehoansa kunnialla, eivätkä tuhlaa turhan paljon aikaa negatiivisille ajatuksille omasta kehostaan. Minä olen aina kantanut kehoani itsevarmana, mutta en tyytyväisenä. Minussa on ne tietyt virheet, joista en tykkää, mutta olen tottunut elämään niiden kanssa. On kuitenkin yksi asia, jota en koskaan ole pystynyt hyväksymään.

Se on minun rintavarustukseni.

Olen aina omistanut pienet tissit. Pienet ja huomaamattomat, joille ei kaupasta löydy hienoja ja mieleeni olevia rintsikoita. Olen käyttänyt jo pitkään liian isoja rintaliivejä saadakseni pitää päälläni mieluisia liivejä.  Ne ovat hyvät päällä, vaikka rinnat eivät kuppeja aivan täysin täytäkään. Asia on aina mietityttänyt minua, jopa ahdistanut. Miksei minun koolleni tehdä sellaisia rintsikoita, mitkä ovat hienoja ja miksi juuri minulle piti suoda nämä pienet kohoumat kehossa?

Pienissä rinnoissa ei ole mitään pahaa, jos niitä pystyy kannattelemaan ylpeänä. Minua ei kiinnosta onko ihmisillä pienet vai isot, se on heidän oma asiansa. Jos ihmiset haluavat tehdä asialle jotain, se on minusta okei. On aina parempi, että ihminen on itsevarma ja iloinen, kuin tyytymätön ja varovainen. Siinä vaiheessa menee yli rajan, kun yliammutaan koko homma. Minusta pitäisi aina tähdätä luonnolliseen lopputulokseen ja muistaa ne rajat joka asiassa.  

Minä en ole pystynyt kantamaan rintojani ylpeänä. Olen aina tahtonut isommat rinnat ja katsellut kaikkia kateellisina, sillä hyvin harvoin törmään minun kokoisiin naisiin joilla on yhtä pienet rinnat kuin minulla. En koskaan ole kauheasti uskaltanut käyttää paljastavia kaula- aukkoja, sillä ei siinä ole mitään hienoa esitellä paljasta rintakehää. Ei siinä ole mitään nähtävää. Isot rinnat ovat todella näyttävät ja seksikkäät ja niitä katselee mielellään. Tuovat esiin sitä naisellista puolta kehossa.

On myös ahdistavaa, kun tuntuu, että vatsa on melkein isompi kuin rintamus. Urheilurintsikat päällä näytän aivan pikkutytöltä tasapaksun kehoni kanssa. Minulla on myös leveä ja lyhyt selkä, joka ei auta asian kanssa yhtään.

Onnettomuuden myötä olen saanut itsekriittisyyden helpottumaan, mutta vammat kehossani ovat korostaneet aina minua vaivanneita huonoja puolia. Vaikka en pelkää kävellä shortsit jalassa tai ilman meikkiä ihmisten edessä, en silti toivo, että ihmisten huomio kiinnittyy heti ensimmäisenä niihin virheisiin minussa. Tahdon saada korostettua hyvä puolia itsessäni, jotta tuntisin olevani edelleen ”normaali” ja ”virheetön”. Jotta hyvien ja huonojen asioiden yhtälö olisi enemmän tasapainossa kehossani ja voisin kantaa koko kehoa ylpeänä.

Lapsen saaminen myös vaikutti asiaan, kun imetyksen myötä rinnat kasvoivat. Se oli ihanaa aikaa katsella ja ihastella, miten isoilta rintani näyttivät. Imetyksen loputtua rintani pienenivät, pienemmiksi kuin mitä ne ennen olivat olleet. Palautuivat kyllä treenailun ja ajan myötä takaisin siihen pisteeseen, mitä ne olivat olleet ennen raskautta.  

Mutta en ole tyytyväinen.

Enkä halua ”kärsiä” enää tästä puutteesta. Haluan olla sellainen mitä olen aina toivonut olevani.

Siispä tahdon suurentaa rintojani.

Ja niinhän minä teinkin.

Minulla oli konsultaatio Fin- Estillä Oulussa huhtikuun alussa ja teimme siellä kaikki alustavat suunnitelmat. Viime viikolla minulla oli leikkaus Virossa. Kaikki sujui hyvin ja kipuja ei ole ollut pahemmin. Olen tyytyväinen.

Ymmärrän, että tämä asia varmasti herättää paljon mielipiteitä. Tällaiset asiat aina herättävät.

Oli siinä mielessä tyhmää hankkia silarit näin nuorena, koska silarien elinikä ei todennäköisesti tule kestämään lopunelämääni, ja aionhan hankkia vielä lapsen jos toisenkin joskus vuosien kuluttua. En kuitenkaan tahtonut enää odottaa, koska elän nuoruuttani nyt. Haluan nauttia elämästä ja omistaa sellaisen rintavarustuksen, mitä olen aina tahtonut. Tällä tavoin saada itseni arvostamaan omaa itseäni. Jos tietäisin, että lapsi olisi tulossa lähivuosina, en olisi tätä tehnyt. Koska olen sinkku, enkä juuri nyt etsi parisuhdetta, tiedän, ettei niin tule tapahtumaan vielä vuosiin. Tahdon todella nyt nauttia siitä mitä minulla on, käydä koulut ja kasvattaa lastani. Joudun varmasti joskus tekemään vielä uusintaleikkauksen jos toisenkin, mutta olen varautunut siihen. Aina silarit voin poistaakin, jos ne ovat vaivaksi. Kyseessä ei siis ole nopea päähänpisto, vaan vuosia harkinnassa ollut asia, joten olen käynyt huolella läpi kaiken mitä leikkauksesta voi seurata.

Naamaleikkaus ei ole luvassa ainakaan ennen syksyä, joten minulla on tässä hyvin aikaa palautua. Nyt on hyvä hetki viettää sairaslomaa ja ottaa lepoa, sillä saan hyvin aikaa lukea syksyllä tuleviin kirjoituksiin. Kaikki on siis otettu huomioon!

Eikä missään nimessä pidä ajatella, että tein tämän leikkauksen miesten takia. Yksikään mies ei minulle sanonut, että rintani olisivat olleet liian pienet. Kaikki miehet sanoivat, että ne ovat sellaisinaan hyvät ja jotkut olivat jyrkästi vastaan ajatustani rintojen suurentamisesta. Suurimmalta osalta kuulin, että rintani ovat hyvät, mutta hyväksyivät rintojen suurentamisen jos itse sitä tahdon. Tein rintojen suurentamisen täysin itseni takia. Sen takia, että osaisin arvostaa ja rakastaa itseäni. Tuntisin hyvältä olla omassa kropassani.  

Jos te tahdotte kuulla tarinan konsultaatiosta ja leikkauksesta, voin sellaisen tehdä. Voin myös laittaa muutoksesta jonkinlaista kuvamateriaalia, jos jotakuta kiinnostaa J. En tosiaankaan kirjoittele silareista paljoa tämän enempää, jos kukaan ei tahdo kuulla.

Palaamisiin!

Sun makes me happy

Vihdoinkin ollaan oltu terveitä jo jonkin aikaa ja kelit ovat olleet aivan uskomattomat! Aurinko paistaa ja hellettä on ollut jopa niin paljon, että olen shortsit uskaltanut pukea jalkaan. Makiaa!

Kämpässä on lämpötilan kanssa ollut hiukan ongelmia. Patterit eivät ole hetkeen toimineet ja lämpötila on koko ajan noin 19,5 pinnassa. Talonmiesten piti käydä keskiviikkona avaamassa patterit, mutta eipä heitä ole näkynyt. Huomenna pitää taas soitella päivystykseen ja kysellä milloin he ovat tulossa. Kotosalla ei huvita tehdä mitään, kun heti tulee kylmä jos istuu alas ja sitten sitä kyhjöttää viltin sisällä turvassa, eikä sieltä enää helpolla suostu tulemaan pois :d. 

Kesä tulee...

Jamie on voinut oikein hyvin ja lämpimien säiden vuoksi olemme olleet paljon ulkosalla. Poju viihtyy siellä ja minäkin viihdyn. Olen huomannut, että olen koko ajan iloisella tuulella, kun sää on mitä mainioin ja aurinko vain paistaa. Olisin aina hyvällä tuulella, jos olisi tällaista :D.

Viikko meni normaalisti salilla käydessä ja pojun kanssa kotosalla. Eilen poju pääsi mummin kanssa ulkoilemaan yli pariksi tunniksi. Itse kävin salilla siinä välissä, Jamie kun ei eilen eikä tänään ole ollut hoidossa.

Tänään kävimme myös äidin kanssa syömässä äitienpäivän kunniaksi. Tarkoituksena oli mennä jonnekin hienoon ravintolaan, mutta päädyimmekin menemään Kattilaan syömään buffetin. Ruoka oli minusta ja äidistä hyvää, mutta pojulle ei kauheasti maistunut. Maitoa hän innostui juomaan, ilmeisesti pahvimukista oli niin hauskaa juoda.  

Hyvää äitienpäivää kaikille! Äiti on niin rakas ihminen, etten kyllä pystyisi ajattelemaan elämää ilman häntä. Rakastan sinua äiti <3.

Ensi viikolla lähden käymään reissussa. Kerron siitä sitten lisää kun olet selvinnyt takaisin kotia :3. 

Päivä alkaa hyvin hyvällä aamupalalla

Palaamisiin!