Love this story

Minulta kerran toivottiin ns. tiivistelmää raskausajalta. Ajattelin nyt kirjoitella sellaisen. Onhan tämän asian muisteleminen aina yhtä ihanaa <3.

Raskaus oli toivottu ja halusin exän kanssa antaa lapselle mahdollisuuden, joten ei mennyt kauaa kun jo plussasin. Ennen plussausta oireina oli pysyvä lämmönnousu, tiheä pissalla ravaaminen ja lievä väsymys. Lämmönnousu sai minut miettimään asiaa, etenkin kun googlettelemalla löysin tietoa, että se voi liittyä raskauteen. Mittailin päivittäin lämpöä, useammankin kerran ja pohdin, että voisiko se olla totta. Epäilin asiaa suuresti, mutta silti koko ajan mietin että mitä jos. Ja olihan se niin.

Oireita minulle ei raskauden aikana ollut paljoa. Himoitsin alussa lihapiirakoita cheddarjuustolla, mutta kohta se olikin sellainen ruoka, joka ällötti minua suunnattomasti. Oli hetki, jolloin minua ällötti kaikki lämminruoka. Salaatti minulla ei mennyt alas koko raskauden aikana. Väsymystä oli ja silloin tällöin selkä-/kohtukipuja. Muistan ne pari yötä raskauden puolivälissä, kun heräsin aivan järjettömään kipuun. Se kesti jonkin aikaa, kävelin vain joka paikkaan ja mietin milloin se loppuu. Sen enempää kovia kipuja ei tainnutkaan olla. Pahoinvointia ei ollut ollenkaan enkä oksentanut kertaakaan. Helppo raskaus!

Vatsa kasvoi hyvää tahtia ja neuvolassa kehuttiin miten kauniisti se kasvaa suoraa eteenpäin. Omaan kokooni nähden vatsa oli tosi suuri, ainakin minusta. Lapsivettä oli hieman reilummin. Paino ei kuitenkaan noussut raskauden aikana kuin noin 9kg. Painon nouseminen hieman pelotti minua ja pienensin ruoka- annosten kokoja loppua kohti mennessä, mutta pidin huolen, ettei paino lähtenyt silti laskuun.

Eron tullessa hieman ennen puoltaväliä oli kova paikka. Silloin en tiennyt miten selviän, minne menen tai mitä teen jatkossa. Asiat ja ajatukset alkoivat hiljalleen järjestyä ja suunta oli vain eteenpäin. Tietenkin minua pelotti, että miten tulen selviämään lapsen kanssa yksin, mutta koska minulla oli niin turvallinen ja lämmin tukiverkosto ympärillä, tiesin että selviän siitä. Ja on vieläkin!

Raskauden aikana minulla oli aikaa miettiä tulevaisuutta, luoda meille oma koti ja odottaa pienen poikani syntymistä. Sukulaiset auttoivat kaikkien tarpeellisten tavaroiden hankkimissa. Proteesin kanssa ei onneksi ollut niin paljon ongelmia mitä kuvittelin, ja raskausajasta selvittiin hyvin kaikkia liukastumisia lukuunottamatta. Kaikki järjestyi pala palalta, kun vain jaksoi odottaa, huolehtia tärkeistä asioista ja pyytä apua sekä neuvoja.

Reilu 2 viikkoa synnyttämisestä

Niin koitti se yö rv 40+5, lapsivedet menivät ja kaverin kanssa matkamme johti synnytyssaliin. Semmoinen reilu 5h ja poika oli sylissä. Synnytys ei minua pelottanut, sillä tiesin sen olevan aivan luonnollinen asia ja kaikkihan sen ovat kestäneet. Onhan kipua kestetty jo muutenkin, niin mikäpä tuossa olisi ollut ero. Synnytys oli nopea, mikä oli ensikertalaiselle hyvä. Ponnistusvaihe oli ehkä se tuskaisin ja aika liikkui hitaasti. Se oli ihani hetki, kun pojun sai oman paidan alle. Se ihmetyksen ja ihastelun määrä <3.

Love you my son <3