And then I was the poor one

Viime viikko ei ihan mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä. Kun kävelin tallia kohti, vatsassa alkoi kiertää. Mietin että nytkö se tauti iski minulle ja pitäisikö palata kotiin. Menin kuitenkin tallille ja ratsastin kiukkutamma Saaralla. Tunti oli mukava, menimme paljon perusistunnassa, teimme kiemurauria ja laukkasimme pitkää sivua. Kaikki meni hyvin ja olo oli ratsastuksen ajan hyvä. Autoon päästyä olo oli taas heikko, mutta ajattelin sen johtuvan nälästä. Kotia päästyä söin vähän siemeniä, mutta en pystynyt syömään kuin pari teelusikallista, kun vatsa kipeytyi kunnolla. Käperryin sohvalle, hain sankon viereen ja aloin nukkumaan. Nukuin pinnallista ja levotonta unta, heräilin kipuun jatkuvasti. Lopulta kahden aikaan yöllä oksensin. Siirryin omaan huoneeseen nukkumaan ja en onneksi oksentanut sen jälkeen enää kertaakaan.

Tiistaini tauti jatkui vatsakramppeina, joita tuli aaltoina. En siis päässyt neurolle enkä mammatapaamiseen. Keskiviikkona olo oli tarpeeksi hyvä ja menimme kuvauksiin. Kuvaus meni mielestäni hyvin ja odottelen kuvia innolla. Loppupäivän vietimme pojun kanssa kotosalla.

Vatsatauti ei onneksi ollut sen pahempi ja torstaina olin jo salilla vetämässä kevyttä käsipäivää. Loppuviikko meni normaaleissa kuvioissa.

Pojulla oli viikonloppuna ilmeisesti tekemisen puutetta. Hän halusi lauantaina itse nukkumaan jo ennen lounasta. Kävimme ulkoilemassa lauantaina, mutta sunnuntaina sateen takia emme menneet ulos.

Tämän viikon maanantaina kävin ratsastamassa ja kiukkutamma Saara oli taas ratsuna. Menimme kiemurauria ilman jalustimia ja käynti- ravi siirtymisiä. Saara kulki mukavan reippaasti ja rennosti.

Heppa iloisesti sateessa

Loppuviikosta ei ole ohjelmassa mitään erikoista. Äiti tulee varmaan käymään huomenna kylässä. Olen aloittanut biologian 4 kurssin läpikäymisen. sillä sitä kurssia en koulussa pysty käymään ennen kirjoituksia. Käyn sen nyt itse huolella läpi ja teen tehtäviä, niin eiköhän se riitä.

Palaamisiin!