Yamm pizzaaa

Emme vieläkään ole aivan tervehtyneet, sillä Jamielle nousi torstain ja perjantain välisenä yönä kuume. Vapaapäivä siis hoidosta ja minulle vapaapäivä salista. Treenailin kyllä kotoa käsin. 

Jamie kuumeili lauantainkin, mutta sunnuntaina kuume oli onneksi laskenut pois ja poju pääsi maanantaina taas hoitoon. Edelleenkin nenä vuotaa ja yskää on, mutta muuten onneksi kunnossa. Mie yritän kovasti taistella nuhaa vastaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut.

Maanantaina kävin neurolla ja olin heppailemassa. Menin taas Saaralla. Harjoittelimme taivutuksia ja se on meidän ryhmän ensi kuun projekti. 

Tankoilin tiistaina kunnolla ja huomasin suurta edistymistä. Takanojakin onnistui ilman käsiä. Aivan alkeistasolla sitä vielä ollaan, mutta mukava huomata että nyt osaa tehdäkin jo jotain :D.

Eilen kävin kaverin kanssa syömässä Kattilassa (oli muuten sairaan hyvä pizza!) ja tänään kävin toisen kaverin kanssa kahvilla. Olin hänen seurana shoppailemassa ennen kuin lähdin kotia tekemään koulujuttuja.

Viikonloppuna ei tapahdu mitään. Huomenna ajattelin hakea kaupasta munkkeja vapun kunniaksi. Siinä on meidän vapun viettäminen tältä vuodelta :D. Ensi viikolla Jamie viettää torstain ja perjantain vapaata hoidosta. Perjantaina olisi tarkoituksena mennä äidin kanssa syömään äitienpäivän kunniaksi. 

Palamisiin!

And then I was the poor one

Viime viikko ei ihan mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä. Kun kävelin tallia kohti, vatsassa alkoi kiertää. Mietin että nytkö se tauti iski minulle ja pitäisikö palata kotiin. Menin kuitenkin tallille ja ratsastin kiukkutamma Saaralla. Tunti oli mukava, menimme paljon perusistunnassa, teimme kiemurauria ja laukkasimme pitkää sivua. Kaikki meni hyvin ja olo oli ratsastuksen ajan hyvä. Autoon päästyä olo oli taas heikko, mutta ajattelin sen johtuvan nälästä. Kotia päästyä söin vähän siemeniä, mutta en pystynyt syömään kuin pari teelusikallista, kun vatsa kipeytyi kunnolla. Käperryin sohvalle, hain sankon viereen ja aloin nukkumaan. Nukuin pinnallista ja levotonta unta, heräilin kipuun jatkuvasti. Lopulta kahden aikaan yöllä oksensin. Siirryin omaan huoneeseen nukkumaan ja en onneksi oksentanut sen jälkeen enää kertaakaan.

Tiistaini tauti jatkui vatsakramppeina, joita tuli aaltoina. En siis päässyt neurolle enkä mammatapaamiseen. Keskiviikkona olo oli tarpeeksi hyvä ja menimme kuvauksiin. Kuvaus meni mielestäni hyvin ja odottelen kuvia innolla. Loppupäivän vietimme pojun kanssa kotosalla.

Vatsatauti ei onneksi ollut sen pahempi ja torstaina olin jo salilla vetämässä kevyttä käsipäivää. Loppuviikko meni normaaleissa kuvioissa.

Pojulla oli viikonloppuna ilmeisesti tekemisen puutetta. Hän halusi lauantaina itse nukkumaan jo ennen lounasta. Kävimme ulkoilemassa lauantaina, mutta sunnuntaina sateen takia emme menneet ulos.

Tämän viikon maanantaina kävin ratsastamassa ja kiukkutamma Saara oli taas ratsuna. Menimme kiemurauria ilman jalustimia ja käynti- ravi siirtymisiä. Saara kulki mukavan reippaasti ja rennosti.

Heppa iloisesti sateessa

Loppuviikosta ei ole ohjelmassa mitään erikoista. Äiti tulee varmaan käymään huomenna kylässä. Olen aloittanut biologian 4 kurssin läpikäymisen. sillä sitä kurssia en koulussa pysty käymään ennen kirjoituksia. Käyn sen nyt itse huolella läpi ja teen tehtäviä, niin eiköhän se riitä.

Palaamisiin!

Love this story

Minulta kerran toivottiin ns. tiivistelmää raskausajalta. Ajattelin nyt kirjoitella sellaisen. Onhan tämän asian muisteleminen aina yhtä ihanaa <3.

Raskaus oli toivottu ja halusin exän kanssa antaa lapselle mahdollisuuden, joten ei mennyt kauaa kun jo plussasin. Ennen plussausta oireina oli pysyvä lämmönnousu, tiheä pissalla ravaaminen ja lievä väsymys. Lämmönnousu sai minut miettimään asiaa, etenkin kun googlettelemalla löysin tietoa, että se voi liittyä raskauteen. Mittailin päivittäin lämpöä, useammankin kerran ja pohdin, että voisiko se olla totta. Epäilin asiaa suuresti, mutta silti koko ajan mietin että mitä jos. Ja olihan se niin.

Oireita minulle ei raskauden aikana ollut paljoa. Himoitsin alussa lihapiirakoita cheddarjuustolla, mutta kohta se olikin sellainen ruoka, joka ällötti minua suunnattomasti. Oli hetki, jolloin minua ällötti kaikki lämminruoka. Salaatti minulla ei mennyt alas koko raskauden aikana. Väsymystä oli ja silloin tällöin selkä-/kohtukipuja. Muistan ne pari yötä raskauden puolivälissä, kun heräsin aivan järjettömään kipuun. Se kesti jonkin aikaa, kävelin vain joka paikkaan ja mietin milloin se loppuu. Sen enempää kovia kipuja ei tainnutkaan olla. Pahoinvointia ei ollut ollenkaan enkä oksentanut kertaakaan. Helppo raskaus!

Vatsa kasvoi hyvää tahtia ja neuvolassa kehuttiin miten kauniisti se kasvaa suoraa eteenpäin. Omaan kokooni nähden vatsa oli tosi suuri, ainakin minusta. Lapsivettä oli hieman reilummin. Paino ei kuitenkaan noussut raskauden aikana kuin noin 9kg. Painon nouseminen hieman pelotti minua ja pienensin ruoka- annosten kokoja loppua kohti mennessä, mutta pidin huolen, ettei paino lähtenyt silti laskuun.

Eron tullessa hieman ennen puoltaväliä oli kova paikka. Silloin en tiennyt miten selviän, minne menen tai mitä teen jatkossa. Asiat ja ajatukset alkoivat hiljalleen järjestyä ja suunta oli vain eteenpäin. Tietenkin minua pelotti, että miten tulen selviämään lapsen kanssa yksin, mutta koska minulla oli niin turvallinen ja lämmin tukiverkosto ympärillä, tiesin että selviän siitä. Ja on vieläkin!

Raskauden aikana minulla oli aikaa miettiä tulevaisuutta, luoda meille oma koti ja odottaa pienen poikani syntymistä. Sukulaiset auttoivat kaikkien tarpeellisten tavaroiden hankkimissa. Proteesin kanssa ei onneksi ollut niin paljon ongelmia mitä kuvittelin, ja raskausajasta selvittiin hyvin kaikkia liukastumisia lukuunottamatta. Kaikki järjestyi pala palalta, kun vain jaksoi odottaa, huolehtia tärkeistä asioista ja pyytä apua sekä neuvoja.

Reilu 2 viikkoa synnyttämisestä

Niin koitti se yö rv 40+5, lapsivedet menivät ja kaverin kanssa matkamme johti synnytyssaliin. Semmoinen reilu 5h ja poika oli sylissä. Synnytys ei minua pelottanut, sillä tiesin sen olevan aivan luonnollinen asia ja kaikkihan sen ovat kestäneet. Onhan kipua kestetty jo muutenkin, niin mikäpä tuossa olisi ollut ero. Synnytys oli nopea, mikä oli ensikertalaiselle hyvä. Ponnistusvaihe oli ehkä se tuskaisin ja aika liikkui hitaasti. Se oli ihani hetki, kun pojun sai oman paidan alle. Se ihmetyksen ja ihastelun määrä <3.

Love you my son <3

Poor little boy

Viime viikon aikana ei hirveästi erikoisia tapahtunut. Ulkoilua, salia ja kotihommia.

 

Jamie istui tyytyväisenä lauantaina sohvatuolilla, kun yhtäkkiä alkoi kuulumaan kakomista. Pieni reppana oksensi siihen. Kiikutin lapsen äkkiä vessaa ja hän oksensi matolle. Vessanpöntölle päästyä ei enää oksettanutkaan. Pidin pojua loppuillan silmällä ja sangon koko ajan lähettyvillä. Sohvatuolin päällisen raahasin suihkuun ja olen saanut hinkata ja puhdistaa, valkoinen kun se on. Nyt se näyttäisi olevan puhdas. Matto lensi pyykkikoneeseen ja se ainakin puhdistui.

Jamie ei reagoinut oksennukseen mitenkään, se vain juoksi ja leikki loppuillan tyytyväisenä. Ajattelin että se voisi syödä vähän pilttiä ja lapsella olikin kova nälkä, mutta ruoka lensi jo ruokapöydässä ulos. Vaatteet säilyi puhtaana ruokalapun ansiosta. Ajattelin kovan yön olevan luvassa, mutta olin väärässä. Jamie heräsi vain kerran kolmelta yöllä. Menin huoneeseen odottaen sängyn olevan oksennusta täynnä, mutta poju vain makoili ja kitisi. Hän alkoi vain jatkamaan unia kun saavuin huoneeseen. Hetken seisoin vieressä ja seurailin tilannetta, sammutin valot ja menin itsekin nukkumaan. Heräsin itse aikaisin aamulla, mutta Jamie nukkui sikeästi yhdeksään saakka. Lähin silloin pois kotoa ja mummi jäi hoitamaan pojua.

Menin juna- asemalle ja lähdin kohti Oulua.Minulla oli siellä asioita hoidettavana ja shoppailin pojulle uusia vaatteita. Mukava päivä ja illalla saavuin takaisin kotia. Poju ei ollut enää onneksi oksentanut ja kaikki oli hyvin. 

Tänään minun pitää mennä tallille illalla, huomenna neurolle ja mammatapaamiseen ja keskiviikkona Jamien 2v kuvauksiin. Niitä jännityksellä odotellessa!

Palaamisiin!

 

A little more time with my friends

Ollut hieman kiirettä tässä jonkin aikaa, etten ole ehtinyt kirjoittamaan. Nyt tuli kuitenkin hyvä hetki, joten laitetaan kuulumisia tulemaan!

Kaverini lähti pois tiistaina (22.3) ja sain pari päivää olla rauhallisesti arjen keskellä. Tankoilin ja kävin salilla, leikin Jamien kanssa ja siivoilin kotona. 

Kävimme kaverin kanssa Martinassa syömässä

Perjantaina (25.3) lähdimme Leviä kohti. Matka sujui tuttuun tapaan mainiosti ja nukuimme melkein koko matkan. Jamien kummitäti oli meitä vastassa Levillä ja hän heitti meidät kaupan kautta isän tykö. Isä tuli kotiin myöhemmin ja oleskelimme hänen seurassaan sen illan. Jamie meni nukkumaan ja minä jatkoin iltaa isän tykönä mukavasti lököillessä.

Kaveri värjäsi maanantaina (28.3) juurikasvun

Lauantaina lähdin ystäväni tykö juhlimaan. Aloittelimme kavereiden kanssa ja sen jälkeen menimme Ihkuun. Ihkussa oli huono esiintyjä, jonka vuoksi siirryimme Wanhalle. Tanssimme siellä koko yön ja kellojen siirron takia baari- ilta loppui jo tuntia aikaisemmin. Yöksi menin isälle.

Illan asu oli tämä mekko

Palasimme takaisin kotia maanantaina. Jo tiistaina sain kaverini kylään ja hän oli luonani lauantaihin saakka. Sekin viikko meni siis kaverin kanssa oleskellessa, mutta sain käytyä salilla. Kävin myös äidin kanssa shoppailemassa ja neuropsykologilla.

Torstaina minulla oli taas lehtihaastattelu. Hymy- lehteen tehdään jatko edellisestä jutusta minun nykykuulumisia koskien ja elämästi äitiyden ja opiskelun keskellä. Lupasi lähettää minulle kuvat ennen julkaisua, jotta saan mieluisat kuvat lehteen. Lehti ilmestyy joskus ennen äitienpäivää.

Perjantaina kävin koululla kysymässä kirjoitusten tuloksia. Sain kuulla päässeeni kemiasta läpi! Mikä onni! En olisi uskonut, mutta totta se on! Eilen sain kuulla myös päässeeni enkusta läpi. Koe oli vaikea ja sen näin pisteistänikin, jonka vuoksi taidan uusia enkun kirjoituksen syksyllä. 

Tankoilu on sujunut hyvin. Istumisen kanssa olen päässyt paljon eteenpäin, mutta kestävyysvoimaa on vielä treenattava. Pikkuhiljaa koko ajan kehittyy :). On se kivaa puuhaa!

Ratsastuksessa ei ole tapahtunut mitään erikoista. Olen viimeisimmät pari tuntia mennyt Vallulla. Olemme harjoitelleet asetuksia ja temmonvaihteluita.

Salilla hommat ovat sujuneet hyvin ja voimaa on selvästi tullut lisää. Käsien kanssa välissä unohtuu katselemaan vain peiliä, vaikka pitäisi keskittyä enemmän siihen että tuntee oikean lihaksen työskentelevän.:p

Jamie on voinut hyvin. Sen kanssa pystyy keskustelemaan ja se osaa vaikka ja mitä. Alkanut kovasti matkimaan ja haluaa tehdä asioita itse. Ulkoillessa itsepäisyyttä löytyy, mutta kuuntelee viimeistään kun sen ottaa puhutteluun. Ihanasti vieläkin tukkansa kieputtelee kikkaroille nukkuessaan ja tukka on aina kunnon pehko. Mustasukkainenkin osaa olla ja huomionkipeä se on melkein koko ajan :3. Uukeike eli Puuha- Pete on sen lemppari ohjelma :D.

Sunnuntaina menen käymään Oulussa, mutta muuten viikolle ei ole suunnitelmia. Ensi viikolla minulla on neurolle aika ja Jamiella on 2v kuvaukset. :3

Uusi paita

Kiireessä nopeaa keksitty lounas :D

Sain kukkia <3

Palaamisiin!