keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Toothache

Hellouta! Tällä viikolla en käynyt ratsastamassa, mutta kaikkea muuta mukavaa tuli tehtyä. Torstaina äiti hoisi Jamieta päivän ajan, kun taas minä kävin salilla, luin hetken kotona kokeeseen ja lähdin tekemään sen. Koe meni ainakin läpi, muuta en osaa sanoa.


Perjantaina ulkona oli niin ihana sää että ulkoilemaan oli päästävä. Mehän kävimmekin sitten vähän aikaa jaloittelemassa ja nautimme päivästä. Illalla kuitenkin se alkoi. Niin mikä, no hammaskipu. Vasemmalla ylhäällä taaimmainen hammas päätti ettei tämä homma ole enää kivaa ja alkoi särkeä. Ei se onneksi vielä sinä iltana yltynyt kovaksi.Lisäksi yö ei ollut kovin nautinnollinen, sillä Jamiella oli levottomampi yö juuri silloin ja hän heräili useamman kerran yön aikana.




Lauantaina kipu yltyi. Vedin kipulääkkeitä nassuun, mutta eivät ne pystyneet kokonaan sitä poistamaan. Kävimme ulkoilemassa ja yritin keksiä tekemistä jotten huomaisi kipua. Nukuin yöni sohvalla ja yö sujui Jamien osalta hyvin, sillä hän nukkui yön putkeen. Minä taas heräsin yöllä ulkokellon rimputukseen ja taskulampun valon vilkkumiseen ikkunassa. Unenpöpperössä näin kaikenlaiset kamalat mielikuvat mielessäni kuinka yläkerran hullu juoppo on aikeissa hyökätä asuntooni. Näin sitten hetken kuluttua poliisiauton tien toisella puolella ja rauhallisin mielin aloin jatkamaan nukkumista. Poliisi ilmeisesti halusi minut avaamaan ulko- oven jotta hän pääsisi sen juopon luokse yläkertaan. Ilmeisesti joku toinen avasi sen.

Jamien nykyinen lempijuttu on imetystyyny! Se repii sen aina alas tuolilta, halii sitä ja liikkuu sen kanssa eteenpäin. Välissä tyyny jätetään onneksi rauhaan.


Sunnuntaina oli mukava herätä, sillä kipu oli poissa. Silloin oli taas normaali päivä ulkoilun ja touhuilun keskellä.




Maanantaina oli mukava herätä 8h putkeen nukutuilla yöunilla. Hieman myöhemmin lapsenhoitaja tuli paikalle ja minä menin neuropsykologin luo juttusille. Asianhoitajani eli kuntoutusohjaaja tuli myös paikalle ja juttelimme asioitani eteenpäin. Paljon on vielä avoimia kysymyksiä, mutta kyllä asiat hiljalleen etenee. Neuropsykologi teetti minulle jonkinlaisen testin ja sen jälkeen lähdin kaupan kautta kotia. Loppupäivä meni sitten siellä.




Tiistaina lähdimme perhekerhoon Jamien kanssa ja sen jälkeen menimme tätini luokse hänen työpaikalle. Äiti tuli sieltä noutamaan Jamien ja minä menin salille. Salilta menin tekemään toisen kokeen ja se tuntui menevän oikein hyvin. En nyt oleta suuria, mutta uskon silti saavani hyvän numeron siitä. Palasin sieltä kotia ja iltarutiinit Jamien kanssa alkoivat.



Tänään olemme olleet rennosti kotosalla. Kävimme kävelyllä kaupassa ja hieman pulkkailemassa. Minulla on ollut 2.2 alkaen herkkulakko menossa ja ainakin vielä en ole herkkuihin sortunut. Yritän pysyä loppukuun ajan lakossa. Saas nähdä onnistuuko tämmöinen herkkusuu siinä!

Jamie löysi jostakin jonkin läpyskän jota vuorostaan kanteli joka paikassa mukanansa kuin kalleinta aarrettansa.

Huomenna alkaa iltalukio ja luvassa on ruotsia sekä matiikkaa. Viikonloppuna ei ole mitään suunnitelmissa, mutta ensi maanantaista alkaen alkaa minun vakiotuntini ratsastuskoulussa.

Palaamisiin!

4 kommenttia:

  1. Anteeks vaan, mut tää blogi on mennyt hieman tylsäksi. Ennen olit sinä ja operaatiosi, jonka vuoksi blogissasi tuli vierailtua viikottain. Nyt on vain Jamie sitä ja Jamie tätä, ja hirvä kuvatulva pojasta. Ei sillä, Jamie on tosi suloinen, mutta blogi tuntuu menevän enemmän ja enemmän sinne tavalliset vauvablogien suuntaan. Olisi mielenkiintoisempaa lueskella sinun kuulumisista ja operaatiosta :) Sinuun ja operaatioosi liittyvien postausten toivossa täällä tulee toisinaan käytyä, mutta aina saa pettyä, kun on pelkkiä vauvajuttuja. Millastakin toivoisin enemmän asiaa, se kun on aivan ihana ja koiraihminen kun olen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä eroa tässä on edelliseen? Minähän vain kerron arjestani ja lapsen myötä arkeni pyörii hänen ympärillä, joten onhan se ihan ymmärrettävää että laitan paljon asioita hänestä :). Napsin Jamiesta eniten kuvia ja sen takia niitä laittelenkin. Kerronhan minä samalla tavalla operaatioistani ja omista kuulumisistani kuten ennekin. Operaatiot vain etenevät hitaasti ja niitä tulee harvoin, enkä itse asialle voi mitään. Omista asioistani, kuten koulusta, harrastuksista, juhlimisesta yms tulee mainitaa postaukseen mukaan aina kun tapahtuu jotain erikoista. Ymmärrän kyllä palautteesi, mutta tällaista arkeni on lapsen kanssa.
      Kiitoksia ideasta, voisin tosiaan kertoa enemmän Millasta :).

      Poista
  2. Nää vauva sitä vauva tätä postaukset tappaa mut tylsyyteen. Ennen oli kiva lukea sinusta ja operoistasi, mutta nyt tämä on muuttunut vauvablogiksi, joita on 100 tusinassa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten edelliselle vastasin, mutta tosiaan kerron blogiin arjestani ja se pyörii lapsen ympärillä, joten luonnollisesti kerron hänestä paljon :). Kyllä kerron operaatioista, harrastuksista ja muusta kun vain niissä tapahtuu jotain. Niitä vain sattuu olemaan harvoin, mutta en minä sille voi mitään.

      Poista