Stronger than I thought

Heipsan ja viikon muistelu taas vuorossa. Eli viime torstaina isäni tuli kylään luoksemme. Pappa touhusi Jamien kanssa ja minä sain taas kotihommia hieman tehytä siinä ohella. Päivälliseksi söimme pizzaa ja illan puolella isä lähti takaisin Kittilään. 

Perjantaina ja lauantaina taas normaalit päivät. Reenailua, ulkoilua ja kotosalla oleskelua.

Sunnuntaina päätin olla sporttinen ja asetin tavoitteeni korkealle. Me vaunuilimme kävellen pojun kanssa keskustaan ja takaisin! Keskustassa ostin jätskin matkaan, pyörähdimme kaupassa ja kävelimme takaisin kotiin. Kävelimme siis putkeen ilman istumataukoja vähintään 7km! Olen aliarvioinut jalkaani rankasti, mutta nyt uskallankin alkaa asettelemaan tavoitteita ylemmäs. Se on paljon kestävämpi ja vahvempi kuin olisin uskonut! Toki holvi ei edelleenkään ole täysin sopiva ja tynkä onkin ollut pari päivää kipeänä siitä kohdasta mistä se tuntuu jalassa epäsopivalta. 

Maanantaina kävimme vuorostaan bussilla keskustassa. Ostelin tarvittava kotijuttuja, sekä yhdet kengät. 

Katselin niitä kenkiä jo aikasemmin, mutta hinnan vuoksi en niitä raskinut ostaa. Nyt ne olivat kuitekin -50% alennuksessa, joten pakko tilaisuus oli käyttää hyödyksi.

Tiistaina oli taas erikoinen päivä. Keskipäivällä sain vierailijan, sillä minulle tehtiin taas lehtihaastattelu. Tällä kertaa naamani näkee Lapin Kansan nuorisoliite Vasassa. Lehti ilmestyy ensi viikon perjantaina. Aiheena on taas tunnetusti onnettomuus ja sen jälkeinen elämä. 

Tänään oli taas kävelykoulu. Reenasimme kuntosalin puolella koko kropasta lihaksia. Ensi kerralla menen altaaseen polskimaan ja siellä sitten jonkinlaista puuhastelua. 

Loppupäivä on mennyt normaalisti kotosalla Jamien kanssa.

Juhannuksen olemme pojun kanssa kotosalla, ensi keskiviikkona kävelykoulu ja äitini tulee kylään.

Palaamisiin!