Middleman

Viikon kertaus taas vuorossa. Viime torstaina oli nätti sää päivällä, mutta illemmalla tuli ukkonen ja sade oli todella kova. Hiljainen ukkonen se kuitenkin onneksi oli.

Poju myös täytti virallisesti 3kk. Niin se aika rientää ja poju kasvaa kuukausi kuukaudelta vain isommaksi. Toisaalta se olisi kyllä ihanaa, jos se pysyisi näin pienenä.

Perjantaina oli hyvinkin normaali. Se sisälsi vain ulkoilua, Jamien kanssa touhuilua ja reenailua.

Lauantaina oli myös aivan normaali päivä.

Totta kai myö sunnuntai oli aivan normaali päivä! Mielenkiintoisia nämä viikonloput :'). Koko viikonlopun ajan oli aika harmaa sää.

Maanantaina kävimme aamupäivästä pidemmän lenkin vaunuilemassa. Hiljalleen olen uskaltanut/pystynyt aloittamaan taas pidempien kävelymatkojen kulkemisen.

Pian kotiin saavuttua äiti tuli luoksemme. Kävimme cittarissa ruokaostoksilla ja kotosalla mummo vietti Jamien kanssa aikaa. Illalla hän lähti käymään tädin tykönä kylässä ja sillä välin minä nukutin Jamien. Poju oleskelee tissillä 1-2 tuntia, kunnes on nukahtanut ja hänet saa kantaa pinnasänkyyn.

Tiistaina piti herätä aikaisin aamusta, sillä asianhoitajani tuli kotikäynnille. Juttelimme seuraavan päivän tapaamisesta omanlääkärini kanssa, joka alkaa välikäeksi asioitteni kanssa. Kävimme läpi mitä kaikkea onnettomuudestani, leikkauksista, vammoistani sekä tyngästäni pitää hänelle puhua. Juttelimme myös Ortoniin lähtemisestä ja sinne ehkä voin päästä heinäkuussa. Se tuntuu vain olevan niin kaukana ja holvi on taas alkanut kettuilemaan, joten saa nähdä mitä tässä käy... Puhuimme vielä kaikki operaationi läpi ja hän varmistaa kaikilta, että aikoja on tulossa minulle syksyllä. Sitten vielä lopuksi puhuimme kaikki muut kuulumiseni, vauvasta ja elämästäni sen kanssa. Äidiltänikin hän kyseli kuulumiset ja jutteli mukavia. Keskutelumme oli pitkä ja aikaa meni melkein pari tuntia.

Tämän jälkeen laitoin Jamien ja itseni lähtökuntoon ja menimme mummon kanssa taas cittariin. Siellä oli vaatteissa paljon alennuksia, joten tarttui pojulle sekä itselleni muutama vaate matkaan. Kun pääsimme takaisin kotiin, oli mummon aika lähteä pois kohti Kittilää.

Ilta meni vauvan kanssa kotosalla leikkiessä ja seurustellessa. Nukahdimme pojun kanssa sohvalle vahingossa, sillä imettäessä ei ilmeisesti kestä ottaa mukavaa nojaa sohvaa vasten, saatika sulkea silmiänsä :D. Nukuimme päikkärit aika myöhään ja siksi Jamie nukahtikin tuntia myöhemmin yöunille.

Tänään heräsin aamulla aikaisin, sillä minulla oli se lääkirrä käynti. Ennen tapaamista kävin jaloittelemassa pojun kanssa lähialueella, sillä siellä suunnalla en ennen ole ollut. Lähellä olikin puisto ja tietenkin sitä piti vähän tutkailla tarkemmin.

Käpyttelin takaisin ja menin sairaalalle odottelemaan. Asianhoitajani saapui piakkoin ja lääkäri kutsui meidät sisään. Selitimme kaiken tärkeän hänelle onnettomuuteen ja elämääni liittyen ja selvittelimme ajanvaraus asioita ja miten niiden kanssa tulee toimia. Homma kesti reilun puoli tuntia ja sitten kävelin takaisin keskustaan. Kävin ostamassa parit rennot kotishortsit ja lähdin kotia. Eräs ystäväni tuli käymään kylässä ja oli ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa! Hän on ollut kauan aikaa ulkomailla ja olemmekin voineet vaihtaa kuulumisia vain netin kautta.

Loppupäivä meni kotosalla hieman siivoillessa ja pojun kanssa touhutessa.

Itse olen alkanut taas treenailemaan vatsalihaksia ja jalkoja ahkerammin. Kävelykoulusta saan lisää inspiraatiota ja muutenkin on mukava taas saada kotosalla tehtyä reeniä joka virkistää ja piristää mieltä. Haluan pitää kropastani huolta, jotta edes johonkin voin olla tyytyväinen.

Jamie on aikaistanut rytminsä ja nukahtaa pääsääntöisesti yöunille 20.30-21.00. Jamie on myös pidentänyt yhtenäistä untansa ja pisin pätkä on ollut 10h. Ainakin tähän mennessä poju on yleensä herännyt syömään ensimmäinen kerran 04.00-06.00 ja toisen kerran 07.00-09.00. Sitten me heräämme ja aloitamme aamumme. Poju on myös antanut äitille pyykkiä pariin otteeseen mukavasti, sillä hän on pidätellyt kakkaa pari päivää ja rykässyt löysät satsit kerralla vaippaan. Johtunee kai taas rota- rokotteesta. Sitterikin onnistuttu jo kerran sotkemaan, mutta minkäpäs sille tekee. Onneksi kaiken voi pestä.

Jamie kauheasti tunkee nyrkkejänsä ja sormiansa suuhun. Onhan se hyvä, että kädet kiinnostavat niin kovasti. Hän myös saa tartuttua kiinni esineistä ja pidettyä lelua kädessä jos häntä auttaa, mutta itsenäisesti ei vielä osaa sitä. Jamie myös vierastaa jo hieman. Ei pahasti, mutta välissä saattaa kitistä säälittävästi jonkun toisen sylissä ollessa. Olemme niin paljon kahdestaan, että ei se kyllä ihme ole vaikka vierastaakin jo nyt.

Isäni tulee käymään lähipäivinä kylässä ja ensi keskiviikkona on kävelykoulu. Muuten ei suunnitelmia vielä ole kehiteltyinä.

Palaamisiin!