New trick

Viikko viikolta mennään. Viime torstaina oli aivan normaali päivä. Kävimme kaupassa ostamassa viikonlopuksi ruoat ja muuten olimme vain kotosalla.

Perjantaina oltiin normaalisti kotosalla. Reenailua, Jamien kanssa touhuilua ja muita mukavia kotihommia.

Lauantainakin kotipäivä. Tässä tämä meidän juhannus sitten meni :D.

Sunnuntainakin oli hyvin normaali päivä. Ero siinä, että Jamien sylikummi tuli illalla meidän luokse yökylään.

Maanantaina pojun sylikummi lähti iltasella pois. Kävimme kimpassa kaupassa ja vietimme mukavasti aikaa yhdessä. Oli todella mukavaa saada jutella taas asioita läpi keskenämme ja nauttia toistemme seurasta.

Tiistaina oli taas hyvinkin normaali päivä. Kävimme pojun kanssa kävelemässä vähän pidemmän matkan ja nautin leppoisasta säästä.

Keskiviikkona aikaisin herätys ja kävelykoulu kutsui. Tätini lähti matkaan lapsenvahdiksi. Pääsin tosiaan altaaseen polskimaan tällä kertaa ja voi että se oli mukavaa! Vesijuoksua ja kaikenlaisia jumppaliikkeitä tehtiin ja lopuksi sain uiskennella siellä vapaasti. Proteesin kanssa homma sujui paremmin kuin olisin uskonut. Uiminen onnistui normaalisti, mutta proteesi hörppäsi paljon vettä ja siitä piti tyhjentää vesimäärää kun nousi ylös altaasta.

Täti heitti minua ja Jamien kotiin. Myöhemmin päivästä hän tuli hakemaan meidät uusiksi ja käväisin Prismassa ruokaostoksilla. Palattuamme takaisin tätini jäi hetkeksi vielä rupattelemaan. Loppu ilta meni kotona normaaliin illan tavoin.

Jamielle on tullut nyt nukahtamisen kanssa vaikeuksia. Nukuttaminen on yhtä itkua ja kitinää, kunnes lopulta se luovuttaa, rauhoittuu tissille ja nukahtaa. Kaikenlaisia vaihtoehtoja kitinään olen käynyt läpi, mutta ei siihen ole löytynyt syytä. Ilmeisesti tämä on vain vaihe tässä pojun kehityksessä.

Jamie alkoi viime sunnuntaina harjoittelemaan ympäri kääntymistä. Todella lähellä se jo oli, mutta aivan ei onnistunut.

Maanantaina Jamie minun ja sylikummin edessä päätti sitten kääntyä ympäri! Äitin tomera poika ei paljoa harjottelua siihen tarvinnut.

Nyt poju ei enää maltakkaan juuri ollenkaan pysyä selällänsä, vaan kääntyy heti ympäri ja yrittää päästä eteenpäin. Kauaa ei hermot kuitenkaan riitä ja pitää päästä pois. Voi tavaton miten nopeaa nuo vauvatkin kasvavat isommiksi.

Äiti tulee huomenna kylään ja ensi viikon maanantaina minulla on neuropsykologinentestaus. Saas nähdä miten se menee tällä kertaa...

Palaamisiin!

Stronger than I thought

Heipsan ja viikon muistelu taas vuorossa. Eli viime torstaina isäni tuli kylään luoksemme. Pappa touhusi Jamien kanssa ja minä sain taas kotihommia hieman tehytä siinä ohella. Päivälliseksi söimme pizzaa ja illan puolella isä lähti takaisin Kittilään. 

Perjantaina ja lauantaina taas normaalit päivät. Reenailua, ulkoilua ja kotosalla oleskelua.

Sunnuntaina päätin olla sporttinen ja asetin tavoitteeni korkealle. Me vaunuilimme kävellen pojun kanssa keskustaan ja takaisin! Keskustassa ostin jätskin matkaan, pyörähdimme kaupassa ja kävelimme takaisin kotiin. Kävelimme siis putkeen ilman istumataukoja vähintään 7km! Olen aliarvioinut jalkaani rankasti, mutta nyt uskallankin alkaa asettelemaan tavoitteita ylemmäs. Se on paljon kestävämpi ja vahvempi kuin olisin uskonut! Toki holvi ei edelleenkään ole täysin sopiva ja tynkä onkin ollut pari päivää kipeänä siitä kohdasta mistä se tuntuu jalassa epäsopivalta. 

Maanantaina kävimme vuorostaan bussilla keskustassa. Ostelin tarvittava kotijuttuja, sekä yhdet kengät. 

Katselin niitä kenkiä jo aikasemmin, mutta hinnan vuoksi en niitä raskinut ostaa. Nyt ne olivat kuitekin -50% alennuksessa, joten pakko tilaisuus oli käyttää hyödyksi.

Tiistaina oli taas erikoinen päivä. Keskipäivällä sain vierailijan, sillä minulle tehtiin taas lehtihaastattelu. Tällä kertaa naamani näkee Lapin Kansan nuorisoliite Vasassa. Lehti ilmestyy ensi viikon perjantaina. Aiheena on taas tunnetusti onnettomuus ja sen jälkeinen elämä. 

Tänään oli taas kävelykoulu. Reenasimme kuntosalin puolella koko kropasta lihaksia. Ensi kerralla menen altaaseen polskimaan ja siellä sitten jonkinlaista puuhastelua. 

Loppupäivä on mennyt normaalisti kotosalla Jamien kanssa.

Juhannuksen olemme pojun kanssa kotosalla, ensi keskiviikkona kävelykoulu ja äitini tulee kylään.

Palaamisiin!

Middleman

Viikon kertaus taas vuorossa. Viime torstaina oli nätti sää päivällä, mutta illemmalla tuli ukkonen ja sade oli todella kova. Hiljainen ukkonen se kuitenkin onneksi oli.

Poju myös täytti virallisesti 3kk. Niin se aika rientää ja poju kasvaa kuukausi kuukaudelta vain isommaksi. Toisaalta se olisi kyllä ihanaa, jos se pysyisi näin pienenä.

Perjantaina oli hyvinkin normaali. Se sisälsi vain ulkoilua, Jamien kanssa touhuilua ja reenailua.

Lauantaina oli myös aivan normaali päivä.

Totta kai myö sunnuntai oli aivan normaali päivä! Mielenkiintoisia nämä viikonloput :'). Koko viikonlopun ajan oli aika harmaa sää.

Maanantaina kävimme aamupäivästä pidemmän lenkin vaunuilemassa. Hiljalleen olen uskaltanut/pystynyt aloittamaan taas pidempien kävelymatkojen kulkemisen.

Pian kotiin saavuttua äiti tuli luoksemme. Kävimme cittarissa ruokaostoksilla ja kotosalla mummo vietti Jamien kanssa aikaa. Illalla hän lähti käymään tädin tykönä kylässä ja sillä välin minä nukutin Jamien. Poju oleskelee tissillä 1-2 tuntia, kunnes on nukahtanut ja hänet saa kantaa pinnasänkyyn.

Tiistaina piti herätä aikaisin aamusta, sillä asianhoitajani tuli kotikäynnille. Juttelimme seuraavan päivän tapaamisesta omanlääkärini kanssa, joka alkaa välikäeksi asioitteni kanssa. Kävimme läpi mitä kaikkea onnettomuudestani, leikkauksista, vammoistani sekä tyngästäni pitää hänelle puhua. Juttelimme myös Ortoniin lähtemisestä ja sinne ehkä voin päästä heinäkuussa. Se tuntuu vain olevan niin kaukana ja holvi on taas alkanut kettuilemaan, joten saa nähdä mitä tässä käy... Puhuimme vielä kaikki operaationi läpi ja hän varmistaa kaikilta, että aikoja on tulossa minulle syksyllä. Sitten vielä lopuksi puhuimme kaikki muut kuulumiseni, vauvasta ja elämästäni sen kanssa. Äidiltänikin hän kyseli kuulumiset ja jutteli mukavia. Keskutelumme oli pitkä ja aikaa meni melkein pari tuntia.

Tämän jälkeen laitoin Jamien ja itseni lähtökuntoon ja menimme mummon kanssa taas cittariin. Siellä oli vaatteissa paljon alennuksia, joten tarttui pojulle sekä itselleni muutama vaate matkaan. Kun pääsimme takaisin kotiin, oli mummon aika lähteä pois kohti Kittilää.

Ilta meni vauvan kanssa kotosalla leikkiessä ja seurustellessa. Nukahdimme pojun kanssa sohvalle vahingossa, sillä imettäessä ei ilmeisesti kestä ottaa mukavaa nojaa sohvaa vasten, saatika sulkea silmiänsä :D. Nukuimme päikkärit aika myöhään ja siksi Jamie nukahtikin tuntia myöhemmin yöunille.

Tänään heräsin aamulla aikaisin, sillä minulla oli se lääkirrä käynti. Ennen tapaamista kävin jaloittelemassa pojun kanssa lähialueella, sillä siellä suunnalla en ennen ole ollut. Lähellä olikin puisto ja tietenkin sitä piti vähän tutkailla tarkemmin.

Käpyttelin takaisin ja menin sairaalalle odottelemaan. Asianhoitajani saapui piakkoin ja lääkäri kutsui meidät sisään. Selitimme kaiken tärkeän hänelle onnettomuuteen ja elämääni liittyen ja selvittelimme ajanvaraus asioita ja miten niiden kanssa tulee toimia. Homma kesti reilun puoli tuntia ja sitten kävelin takaisin keskustaan. Kävin ostamassa parit rennot kotishortsit ja lähdin kotia. Eräs ystäväni tuli käymään kylässä ja oli ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa! Hän on ollut kauan aikaa ulkomailla ja olemmekin voineet vaihtaa kuulumisia vain netin kautta.

Loppupäivä meni kotosalla hieman siivoillessa ja pojun kanssa touhutessa.

Itse olen alkanut taas treenailemaan vatsalihaksia ja jalkoja ahkerammin. Kävelykoulusta saan lisää inspiraatiota ja muutenkin on mukava taas saada kotosalla tehtyä reeniä joka virkistää ja piristää mieltä. Haluan pitää kropastani huolta, jotta edes johonkin voin olla tyytyväinen.

Jamie on aikaistanut rytminsä ja nukahtaa pääsääntöisesti yöunille 20.30-21.00. Jamie on myös pidentänyt yhtenäistä untansa ja pisin pätkä on ollut 10h. Ainakin tähän mennessä poju on yleensä herännyt syömään ensimmäinen kerran 04.00-06.00 ja toisen kerran 07.00-09.00. Sitten me heräämme ja aloitamme aamumme. Poju on myös antanut äitille pyykkiä pariin otteeseen mukavasti, sillä hän on pidätellyt kakkaa pari päivää ja rykässyt löysät satsit kerralla vaippaan. Johtunee kai taas rota- rokotteesta. Sitterikin onnistuttu jo kerran sotkemaan, mutta minkäpäs sille tekee. Onneksi kaiken voi pestä.

Jamie kauheasti tunkee nyrkkejänsä ja sormiansa suuhun. Onhan se hyvä, että kädet kiinnostavat niin kovasti. Hän myös saa tartuttua kiinni esineistä ja pidettyä lelua kädessä jos häntä auttaa, mutta itsenäisesti ei vielä osaa sitä. Jamie myös vierastaa jo hieman. Ei pahasti, mutta välissä saattaa kitistä säälittävästi jonkun toisen sylissä ollessa. Olemme niin paljon kahdestaan, että ei se kyllä ihme ole vaikka vierastaakin jo nyt.

Isäni tulee käymään lähipäivinä kylässä ja ensi keskiviikkona on kävelykoulu. Muuten ei suunnitelmia vielä ole kehiteltyinä.

Palaamisiin!