tiistai 20. toukokuuta 2014

Why they don't listen me?

Viikon tapahtumat on aika taas koota yhteen. Viime keskiviikkona kävin Jamien ja äidin kanssa kaupungilla. Ostin uuden maton olkkariin, pinnasänkyyn reunapehmusteen ja baden baden- tuolin.




Äitini ja tätini päätti pestä olkkarini ikkunat vielä illalla. Olen todella kiitollinen heille, sillä he auttavat minua niin paljon kaikissa asioissa.

Torstaina äitini oli aamulla pessyt ulkopuoleltakin ikkunat minun ja pojun vielä nukkuessa. Äiti kävi Jamien kanssa lenkillä ja itse lepuuttelin jalkaani. Illalla äiti sitten lähti ja me jäimme pojun kanssa kaksin kotosalle.

Mummon olkapäällä on hyvä nukkua
Perjantaina olimme ihan kotosalla, mutta illasta yksi kaverini kävi kylässä. Lepposa päivä eikä mitään erikoista tapahtunut.

Lauantaina oli taas rauhallinen päivä. Illalla pojun sylikummi tuli kyläilemään, mutta muuten päivän aikana ei tapahtunut mitään erikoista.

Sunnuntaina tätini tytär tuli luokseni kylään. Touhusimme Jamien kanssa ja jutustelimme mukavia. Herttainen tyttö hän on. Vähäisen käväisimme pojun kanssa ulkosallakin, kun sää oli ihanasti lämmennyt. Illalla yksi kaverini kävi vielä pyörähtämässä kylässä. 



Manantaina oli ihana lämmin päivä! Sain hetken otettua aurinkoa ennen kuin Jamie heräsi yöunilta. Päivällä kävimme hieman ulkoilemassa, jotta saisimme nauttia ulkoilmasta. Ihanaa kun kesä tulee.


Tänään sylikummi tuli matkaamme Respectalle. Sää oli aamulla sateinen ja keli viilentynyt. Kauan sitä iloa kesti putkeen...


Niin ja miten Respectalla meni? Fiilis sen jälkeen oli todella v*ttuuntunut. Minulla oli tosiaan tällä kertaa fysioterapeuttikin mukana. Apuvälineteknikkoni oli kirjottanut, että jalkani luu törröttää niin rumasti ulospäin, että siitä olisi parempi leikata palanen pois. Fysioterapeuttikin katsoi sitä ja oli samaa mieltä. He selittivät sen olevan parempi ja ongelmiin ehkä ainoa ratkaisu. Kuulemma myös liikuntaani se estää ja mitkään aerobiset lajit ei minulle ole lainakaan sopivia. Apuvälineteknikko myös selitti miten tyngän luulle tehty tila aiheuttaa painetta sinne ja tänne ja miten on vaikeaa korjata kaikkia vaivoja sen takia.

Noh minä yritin heille selittää, miten pahempia ongelmia ei oikeastaan ole viime kesän jälkeen ole ollut ja muun muassa viime kesän olin tallitöissä ja ne ovat raskaita. Heillä ei kuitenkaan p*skaakaan kiinnostanut mitä minä sanoin ja puhuivat vain siitä leikkauksesta. Hiertymälleni tehtiin tilaa ja fysioterapeutti kauheasti kyseli, aikooko apuvälineteknikko tehdä lausunnon leikkauksen suosituksesta, jolloin asia laitettaisiin eteenpäin ja kirurgi tekisi arvion asiasta. Apuvälineteknikko sanoi, että jos uusia ongelmia ei tule, niin hän ei sitä tee, mutta jos tulee niin syksyllä hän voisi semmoisen tehdä.

H*lvetti kuinka vaikeaa se on käyttää päätänsä ja ymmärtää, että syy on täysin holvin tekijässä eikä minun tyngässä!? Raskausaikanakaan ei mitään ongelmaa ollut, mutta synnytyksen jälkeen se yksi hiertymä paheni ja se johtui vain siitä sukkakokoelmasta. Nyt uuden holvin myötä ongelmia on vaikka muille jakaa. Tynkäni ei ole raskauden jälkeen supistunut vielä laisinkaan, joten he eivät voi vedota muuttuneeseen tynkäänikään. Eihän minulle edes edellinen teknikko puhunut mitään leikkauksesta. Ei myöskään TYKSin kirurgi, eikä kävelykoulun osaava fysioterapeutti. Minä en todellakaan ole menossa minnekään leikkaukseen ennen kun se on ainoa vaihtoehto. Muutenkaan ei se pienen vauvan kanssa onnistuisi, sen he sentään ymmärsivät. Tämä tasan oli viimeinen kerta, kun se mies hoitaa minun proteesin asioita. Nyt en enää huoli kuin sen edellisen teknikon ja jos kävisi niin, ettei hänkään uutta holvia saisi sopivaksi tehtyä, niin sitten voin uskoa että tynkäni on muuttunut. Minua vain sapettaa niin paljon!

Sitten kerrostalosta raporttia.Yläkerrassani asuva pariskunta on mennyt ihan kahjoksi. He ovat koko asumiseni ajan riidelleet känniriitoja ja mies huutaa niin lujaa, että ääni kuuluu selvästi alas. He myös möykkäävät muutenkin lujasti ja huudattavat musiikkia aina välissä. Säikähdin yksi päivä, kun näin sen miehen terassini ovella tölkki kädessä kolkuttelemassa. Juu en mennyt avaamaan, suojeluvaistoa kuitenkin on sen verran poikaani kohtaan. No viikonloppuna tämä mies veti pohjat. Hän meni ulos tappelemaan jonku toisen miehen kanssa ja olkkarini ikkunasta näin tapahtuman alun todella hyvin. Tappelun lopuksi paikalle saapui 3 poliisiautoa ja 2 ambulanssia. Miehet olivat kuulema aika verisiä. Tänään he ovat möykänneet taas pariin otteeseen, mutta poliisiauto on saapunutkin tänne asunnon edustalle ja ilmeisesti käynyt hiljentämässä heidät. Toivottavasti tilanne nyt rauhoittuu tai he lähtevät, tai muuten alan harkita uuden asunnon etsimistä. Hullua väkeä...

Sitten vielä vähän Jamien kuulumisia. Poju on muuttanut äitiyspakkauslaatikosta pinnasänkyyn. Kova poika on nauramaan, hymyilemään ja jokeltelemaan. Sitterin pupuille on todella hauskaa jutella hänen mielestä! Jamie myös seurailee kaikkea paljon. Omia käsiänsäkin seurailee ja ihmettelee käden osuessa sitterin pupuun niin että se heilahtaa. Kovasti vatsallansa ollessa haluaisi päästä eteenpäin, mutta vielä se ei onnistu ja yritys loppuu aina kiukkuhuutoon. Jaloista lähtisi kyllä jo kunnolla potkua, mutta kädet ei vielä hommaa osaa.

Rota- rokotteen jälkeen vatsa on löystynyt ja joinakin päivinä poju vääntää kunnon kakat vaippaan niin että body ja housutkin ovat aivan keltaiset. Isompaa kokoa tai eri merkkisiä vaippoa voisi kokeilla, jos se auttaisi.


Jamie on myös alkanut saamaan ihmeellisiä säikähdyksiä joinakin päivinä. Kaikkialla on ihan rauhallista, mutta yhtäkkiä poju vain heittää kädet sivuun ja alkaa huutamaan täyttä kurkkua. Otan hänet aina syliin ja rauhoittelen ja nopeasti hän rauhoittuukin. Viimeksi kylvyssä ollessa hänelle tuli näitä reaktioita pari kertaa ja kylvetys olikin hyvin nopea, kun hän ei selvästikään nauttinut siitä. Tätä ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Neuvolasta jo kyselin asiasta ja sieltä sanottiin hänen voivan vain säikähtää esim. röyhtäyksiä ja vedessä ollessa aaltoja.

Onko jollain muulla ollut tämmöisiä? Kauan on mennyt ettei niitä ole enää tullut?

Huomenna menen ensimmäistä kertaa kävelykouluun. Viikonloppuna saan tiskikoneen ja näen samalla isääni. Äiti tulee joko sunnuntaina tai maanantaina kylään.

Palaamisiin!

<3:llä Lala



6 kommenttia:

  1. Oot palautunut hyvin synnytyksestä kuvasta päätellen :)

    Hitto, että oot saanut siellä nyt huonomman apuvälineteknikon. Mutta onneks sulla on kuitenkin joskus ollut parempi, niin tiedät, mitä voit odottaa ja millaista sen tason pitäisi olla, muutenhan tulisi varmaan epätoivoinen olo, että ei koko proteesin kanssa pärjää ollenkaan. Mutta muista tosiaan vaatia oikeuksia ja onneksi tiedät jo itse asian, ettei ne voi kävellä sun yli, kun kokemusta on muustakin. Tsemiä ja toivottavasti asiat paranee pian sen suhteen!

    Samoin hullujen naapurien, ne on tosi ikäviä ja etenkin kun sulla on pieni lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan luovuta, sillä en aijo kärsiä turhaan enää yhtään enempää. Minun pisteeni on tullut ja Turkuun lähden seuraavaksi.

      Kiitoksia, eiköhän tämä vielä tästä parane! :)

      Poista
  2. Hei!

    Löysin blogisi vähän aikaa sitten.
    Onnettomuutesi kuullostaa hurjalta ja seurasin ypäjä tv-sarjaa jossa mainittiin jotain lokakuisesta onnettomuudesta jossa tyttö joutui auton alle.
    Voisin linkata sulle pari blogia joita luen jossa yhdellä tytöllä sattui vuosi sitten vaijeriliukurata onnettomuus ja yhden muun tytön blogin jos haluat. Tämä taisi olla seuraava blogi jota alan lukemaan

    VastaaPoista
  3. http://rpakkaus.blogspot.com/?m=1
    http://onlystronger.blogspot.com/?m=1

    Viimeinen linkkaamista blogeista on vaijeriliukuradassa onnettomuuteen joutunut tyttö ja ensimmäinen blogi kertoo vuonna 2010 halvaantuneesta nuoresta naisesta

    VastaaPoista
  4. Lisäksi olen itsekkin heppatyttö ja ratsastanut 8 vuotta

    VastaaPoista