maanantai 14. huhtikuuta 2014

I can't understand

Heii! Viikkoni on sisältynyt tuskaa, rakkautta, juhlintaa ja tunteita. Värikäs viikko siis.

Tiistaina kävin Respectalla ja sain uuden holvin. Sanoin sen olevan epäsopiva, mutta Respecta mieheni käski ottaa koeajalle. Heti kotiin päästyäni menin kävelylle ja heti tunsin, että se painaa juuri tätä ulospäin törröttävää luuta, mitä ei todellakaan saisi painaa... Itku silmässä kävelin takaisin, sillä heti muistot tulehduksesta palasivat mieleeni ja aloin pelkäämään, sillä en halua kokea sitä uusiksi. Loppu viikkona en siispä hirveästi ylimääräisiä liikkunut. Yritin käyttää muitakin proteeseja, mutta koska ne hiertävät, ei niistä ollut apua tilanteeseen.

Tänään sitten kävin isäni kyydillä Oulussa Respectalla hoitamassa holvia kuntoon. Sitä suurenneltiin vähän joka puolelta ja muokkailtiin, mutta itselleni jäi silti paha fiilis holvin sopivuudesta. Tämä apuvälineteknikkoni käski taas ottaa koeajalle sen. Sauvakävelyä hän suositteli, jotta alkaisin kävelemään normaalimmin ja luottamaan paremmin jalkaani, sillä hän vakuutti tilaa olevan nyt sen verta paljon, ettei luu voi olla painautuneena, vaikka tuntuisi siltä. Itselläni oli paljon kysymyksiä, sillä uuden holvin kanssa minusta ei koskaan ole tuntunut tältä. Koskaan ei ole sattunut laisinkaan heti, kun holvi on saatu muokattua kuntoon. Myös aina kun holvi on vaihdettu, proteesi on tuntunut paljon kevyemmältä ilman sukkia. Nyt se tuntui paljon painavammalta, sekä ei kipu tunnu loppuvan. Tynkään joka tapauksessa sattuu, en vain oikein osaa sanoa tarkkaa sijaintia. Olen hämilläni ja tuskastunut. Miten tämä voi olla nyt niin vaikeaa? Minulla on viikko aikaa yrittää löytää painauma kohdat tai saada tynkä tottumaan holviin. Toivottavasti tynkä on vain jotenkin raskauden jäljiltä saanut haamukipua ja huijaa minua, tai jotain sellaista. Toivottavasti tilanne ratkeaisi pian...

Viikonlopun olin tosiaan Hanhimaassa ja ristiäiset vietettiin. Teen ristiäisistä huomenna postauksen ja julkistan pojun nimen siinä ohessa.

<3:llä Lala 










8 kommenttia:

  1. Pojussa on niin sun näköä :)

    Toivotttavasti nyt saisivat holviin kuntoon, eihän tuommoinen ole mistään kotoisin... :(

    VastaaPoista
  2. Luota ittees ja vaadi sopivaa! Sinähän se olet paras asiantuntija sanomaan mikä sopii just sulle ja sun tyngälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minä yritän kovasti, mutta se vain ei käy niin helposti :/.

      Poista
  3. Hei! Haluaisin kysellä vähän sun proteesista, toivottavasti se on sulle ok :) Kiitos tosi mielenkiintoisesta blogista. Aina silloin tällöin käyn lukemassa ja voin sanoa, että sinä jos kuka oot selviytyjä!

    1. Millaisia fiiliksiä sulla oli ensikerran, kun kuulit saavasi proteesin ja kun vierailit proteesipajalla?
    2. Miltä tuntui/millaisia tunteita heräsi, kun ensikertaa sait proteesin kiinni itseesi?
    3. Miltä proteesilla käveleminen tuntuu?
    4. Toivotko koskaan, etteivät ihmiset huomaisi sinun kävelevän proteesilla?
    5. Ovatko kaikki proteesit about samanlaisia, jotka ovat tarkoitettu vain kävelemiseen? Saisiko sinun jalastasi aidomman näköisen?
    6. Millaisia tunteita jalan menettäminen on sinussa herättänyt?
    7. Onko tekoraajat koskaan pelottaneet sinua?
    8. Millaisia ajatuksia sinulla on tällä hetkellä siitä, että käytät jalkaproteesia?

    Kiitos, jos jaksat vastailla näihin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se sopii :). Kiitoksia!

      1. Fiilis oli pelokas ja olin hämilläni ja epävarma tulevasta. Helsingin Respectalla olin toiveikas ja proteesi herätti paljon mielenkiintoa.
      2. En osannut kuvitella pystyväni vielä kävelemään, joten tunne oli ihmeellinen, mutta proteesi tuntui kummalliselta, kuin jalkani jatkeena olisi tukeva ja joustava keppi. Se myös kävi hieman kipeää ja painoi joistakin kohdista.
      3. Tuntuu edelleenkin kuin jalan jatkeena olisi tukeva, joustava kepin kaltainen esine.
      4.Itse asiassa ihmiset harvoin huomaavat minulla olevan proteesi, ellen kävele shortseilla tai minihameella. Ei se minua koskaan haittaa, vaikka se huomataan.
      5. Minulle ei ainakaan ole puhuttu muuta kuin kävelemiseen/juoksemiseen tarkoitetuista proteeseista. Ei ainakaan minun tietääkseni saa luonnollisempaa.
      6. Paljon harmistuneisuutta proteesin rajoitteiden ja ongelmien myötä. Toivon vain saavani jalkani takaisin,
      7. Eivät ne koskaan minua ole pelottaneet. En ole ennen niitä koskaan edes miettinyt.
      8. Turhautunut ja harmistunut. Liikaa rajoitteita ja ylimääräistä kipua aiheuttava kaveri.

      Poista
  4. Se on holkki, ei holvi :)

    VastaaPoista