Aloittakaamme viime viikonlopusta, joka meni täysin rauhallisin merkein kämpällä. Viime maanantaina sitten kävin silmälääkärillä. Hän sanoi niidenkin olevan kuivat ja sain niille hoito-ohjeet. Näköni tarkastettiin samalla ja vasen silmä oli pysynyt samana, mutta oikeaan silmään oli tullut hajataittoa. Siispä uusi linssi tulossa. Koulun jälkeen menin Ypäjällä kampaajalle ja otin pidennykset pois. Hiukseni ovat kasvaneet yllättävän paljon! Lyhensimme alla olevia hiuksia ja siistimme kampausta. Nyt se näyttää yllättävän kivalta.
Keskiviikkoon saakka päivät olivat hyvin normaaleja. Keskiviikkona kävin neuropsykologin luona ja juttelimme asioistani ja pohdimme suunnitelmia kaiken varalle. Minulle on neuropsykologi käyntejä laitettu vuoden loppuun saakka, mutta hän ei ole varma, pitäisikö meidän jatkaa pidemmälle. Hänestä ainakin kielellistä ongelmaani pitäisi ehkäpä yrittää saada hoidettua, mutta nyt hän ei halua minua oikein arvioida raskaana olon takia. Se kuitenkin saa mieltä myllertämään ja olemaan todella väsynyt.
Torstaina menin sitten Respectalle ja kävelykouluun. Sain Respectalta kokeilujalan, jossa on nyt taipuva nilkka. Sen pitäisi taipua n. 5cm verran. Jalassa on myös testiholvi uusien mittojeni mukaan. Kuitenkin kämpälle mennessäni tajusin, että nilkkaa ei saa taivutettua. Respectalla me jo mietimme sitä, mutta koska minulla ei ollut korkkareita mukanani, emme sen enempää tehneet asialle mitään. Noh todellisuus on ettei se yksinkertaisesti taivu kuten se kuuluisi. Joko siinä on jokin vika tai sille pitää ennen käytön aloitusta tehdä joku nipsautus. En tiedä, mutta harmitti kamalasti, kun en päässytkään kokeilemaan korkoja jalkaani. Kaiken tämän lisäksi kokeilujalkani holvi nasahti rikki kävellessäni ylämäkeä pitkin. Liika sulattelu kai ollut sille liikaa... Onneksi minulla on tämä oma proteesini kuitenkin koko ajan käden ulottuvissa.
Kävelykoulu sujui ihan hyvin. Paljon on vikoja, mitä pitäisi korjata ja jotenkin se tuntuu mahdottomalta. Oman kävelyn muuttaminen tässä vaiheessa tuntuu todella vaikealta. Oikea kylkeni ja pakarani olivat aivan jumissa ja fysioterapeutti sanoi niiden rasittuvan paljon kävelyssäni.
Taas kerran myös huomattiin sekin, että akselin jalassani pitäisi olla ulompana. Silloin alkuaikoina sitä kans mietittiin ja minulla oli siirtoakseli jalassani, jotta akselin paikkaa saatiin siirreltyä. En vain oikein muista tai ehken tiedäkkään, miksi se otettiin pois. Nyt he kuitenkin aikovat taas laittaa siirtoakselin jalkaan.
Eilen menin luokkalaisteni kanssa käymään Forssassa juhlimassa. Tai no siis itsehän en mitään juonut, mutta tanssin heidän kanssaan koko yön. Oli mukavaa piristystä viettää aikaa tyttöjen kesken.
Pienten selkkausten takia ymmärsin tänään jotain todella tärkeää. Nimittäin sen, millainen ihminen minä todella olen. Olen miettinyt elämäni läpi ja nyt sain kasattua kaiken kasaan, miksi minä olen tehnyt tiettyjä asioita ja millaisessakin tilanteessa. Olen tiennyt tämän varmasti koko ajan, mutta nyt minä vasta todella sisäistin asian. En oikein tiedä miten minun kuuluisi suhtautua siihen. En voi enää olla sellainen ihminen, kun olen ollut. En enää, koska näytän nyt tältä. Olenkin nyt hieman hämilläni.
Vielä raskaudesta hieman. Se on sujunut edelleenkin hyvin, vaikka lämpimän ruoan syöminen onkin todella haastavaa. Painoni onkin hieman laskenut varmaan sen takia ja yritän nyt saada itseni syömään taas kunnolla. .
Ensi viikolla menen kuitenkin taas Respectalle ja kävelykouluun ja ilmeisesti myös hevosopiston kanssa jutteleminenkin odottaa. Palaillaan sitten!
<3:llä Lala
 |
| Juhliminen kutsuu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti