Life is full of everything

Heipsun!

Loma on vierähtänyt eteenpäin sujuvasti. Kävin raksun kanssa isäni luona pari kertaa ja hän viihtyi siellä todella kovasti. Hän tykkäsi hengata naapuruston kanssa ja nauttia ajasta. Näimme yhtenä päivänä paria kaveriani käyden syömässä, minigolfaamassa sekä baareissa. Näimme myös muita ystäviäni ja aikamme yhdessä eteni lentäen.

Tulikin sitten viime tiistai ja menimme rolloon bussilla. Bussi rikkoutui matkalla, mutta saatiin pelittämään matkan loppuun asti. Shoppailimme rollossa ja kävimme syömässä, jonka jälkeen menimme tätini luo. Olimme siellä yötä ja keskiviikkona heräsimme aamulla valmiina lähtemään juna-asemalle. Heitimmekin kultani sinne ja itse lähdin vielä kiertämään kaupoissa, ennen kuin hyppäsin bussiin kohti takaisin Leviä.

Loppuviikko on sujunut rauhallisin merkein. Viime yön olin kaverini synttäribileissä ja porukka oli pääasiassa teinejä, joten olin maailman onnellisin ihminen päästessäni baariin. Olimme siellä valomerkkiin saakka ja siellä meillä oli kivaa. Takaisin tullessa en nukkunut kuin pari tuntia, kun ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että musiikkiahan voi rimputtaa lujalla toisten yrittäessä nukkua...

Sain lääkäriltä silmätulehdukseen tippoja ja silmäni rauhoittuivatkin sen ansiosta. Ihoni kutiaa kuin helvetti, mutta sille ei ilmeisesti ole oikein mitään apua.  Jalkani haava on jo pienentynyt ja on ollut jo paljon kivuttomampi. Respectalta minulle soitettiin tässä yksi päivä ja juttelimme jalastani. Hän suositteli lääkärille menoa ja jalan kuvauttamista, koska samasta kohtaa aukeaminen ei ole kovin yleistä. Hän haluaisi että tarkistaisin luun muodon, koska jos luu on muodoltansa kovin terävä, se saattaa olla syyllinen siihen. Nyt syksyllä olisi myös tarkoitus aloittaa toisen proteesijalan tekeminen. Kyseessä siispä on taipuvanilkkainen proteesi, jolla voisin alkaa opettelemaan taas korkkareilla kävelyä. Hui miten kovasti kaipaankin niitä korkeimpia ihanuuksiani! Hänhän ei usko, että niin korkeilla koroilla pystyy tilanteessani vielä kävelemään. Itse olen eri mieltä ja aijon opetella niin kauan aikaa, kunnes kävelen ne korkkarit jalassa. Minä en tule antamaan periksi sen asian kanssa!

Olen myös miettinyt paljon elämää. Se on jännää, miten elämä muuttuu niin nopeaa. Miten nopeasti elämässänsä menettää ja saa uusia asioita. Itse haluan tällä hetkellä elämässäni niin paljon asioita, että en voi edes ymmärtää sen suuruutta. Eniten nyt haluan kasvojani takaisin. Olen niin monesti jo itkenyt kameran äärellä yrittäessä ottaa uusia kuvia, että se tuntuu todella pahalta. Ennen rakastin ottaa uusia kuvia, katsoa niihin kivoja vaatteita sekä meikit mitä laitan naamaani. Nyt en sitä halua tehdä, sillä en ikinä pidä yhdestäkään kuvasta minkä otan. Naamani näyttää niin kummalliselta, ettei se ole missään kuvassa hyvännäköinen. Kaipaankin elämääni jotain uutta, mihin voisin kuluttaa aikaani. En vain tiedä mitä.

Ensi perjantaina kuitenkin lähtö takaisin Ypäjälle koittaa. Sitä odotellessamme! Hejsan!

<3:llä Lala

You are a shining star

Lovely litte ones <3

Different summer