Never again

Moikka!

Sairaalassa oleskelu saatiin loppuun onnekseni jo perjantaina. Kärsin sairaalassa joka päivä kyyneleet silmissä ja tuskainen olo sisälläni. Tuntui, kuin helvetti olisi taas auki ja valmiina kiduttamaan minut lopullisesti loppuuni. Kanyyli kädessä tuntui aina pahalta ja antibiotti tai keittosuolaliuos pahensi asiaa todella paljon. Hoitajien ainoa lohtu oli vain "Tarvitsetko kipulääkettä?". Ihan tarpeeksi antibiotitkin sai elimistöä sekaisin, joten kipulääkkeet lisäksi ei olisi ollut hyvä vaihtoehto. Onneksi sitä ei tarvinnut monta päivää kärsiä ja keskiviikkona kulta oli luonani koko päivän lohduttamassa ja huomioimassa minua. Yksi luokkalaisistanikin kävi kylässä keskiviikkona ja häntäkin oli kiva nähdä.


Olen taas kämpillä ja tulehdus oli lääkäreiden arvailulla tullut proteesin sopimattomuudesta. Joudunkin olemaan keppien voimin ainakin ensi torstaihin asti. Silloin menen käymään kontrollissa TYKSissä ja katsotaan, saanko proteesin pidon taas aloittaa. Antibiotteja saan popsia kolme päivässä kymmenen päivän ajan. Yksi suuri ongelma minua vain vaivaa, sillä ensi sunnuntaina me lähdemme työssäoppimaan. Minun kohdallani tämän työssäoppimisen aloitus on suuri kysymys, sillä jos saan alkaa kävelemään vasta paria päivää ennen työssäoppimista, en voi aloittaa sitä täysillä. Tallihommat kun ovat raskaita ja heti täyden rasituksen otto olisi vain uuden tulehduksen reipas kutsu. Saa nyt nähdä, miten tämä homma saadaan hoidettua.

Ensi viikolla taas seuraavat kuulumiset!

<3: llä Lala

Mamin ressukka sai piirtelyä.

Näin sitä mentiin!

Ulkona näytti niin ihanalta!