Smiling, trying and dreaming

Heijsan!

Tämän viikon kuulumisia aika antaa.

Maanantai meni normaalin päivän kuvioiden mukaan. Tiistaina taas oli Respectan ja kävelykoulun vuoro. Respectalla minun testijalkaani vaihdettiin toinen taipuvanilkkainen jalka, jota saan nyt vuorostaan testata. Holvista myös otettiin kopiot ja ensi viikon tiistaina suihku- ja käyttöproteesiin vaihdetaan nämä uudet holvit. Jalkaani tulikin viime viikonloppuna taas uusia hiertymiä, joten uusille holveille todella on tarvetta ja pian. Respectan jälkeen oli kävelykoulua. Fysioterapeutti sanoi huomaavansa pakaralihaksen tekevän enemmän töitä ja selän kuormituksen vähentyneen. Kävely onkin parantunut hieman, mutta vielä sen kanssa on hommaa tiedossa. Tärkeintä on saada pakaralihas ja reisi tekemään enemmän töitä. Yritämme myös treenata tasapainoani ja fysioterapeutti meinasi jo minun pystyvän seisomaan oikealla jalallani jouluun menneessä. Itse en kyllä usko että niin pian jo seisoisin pitempäänkin kuin sen kaksi sekunttia sen päällä, mutta katsotaan.

Keskiviikkona kävin neuropsykologin luona ja juttelimme kuulumisistani. Hän oli hieman hämillään tilanteestani ja taas ihmetteli minun reipasta olemusta. Hän kyselikin minun voimavarojen lähdettä ja juttelimme muistakin keinoista, miten saan surun ja paineen purettua itsestäni. Kirjoittelimme lappuun siitä, mitä olen nähnyt rooleiksini ja mitä tulen näkemään tulevaisuudessa. Hän oli myös iloinen, kun kerrankin pidän ystävieni ja sukulaisteni antamaa avustusta todella tärkeänä. Neuropsykologin mielestä olen ollut hieman liian itsenäinen ihminen avun suhteen.

Juttelin myös muutostani kaikkien kanssa. Respectalta etsitään minulle yhteystietoja Oulun Respectalta ja he yrittävät selvittää, kuka siellä alkaa asioitani hoitamaan. Fysioteapeutti yrittää myös katsella hieman Rovaniemeltä fysioterapeuttia opettamaan kävelykoulua. Neuropsykologi taas ottaa yhteyttä Rovaniemellä aikaisemmin minua auttaneeseen neuropsykologiin ja juttelee asiasta hänelle. Suunhoito on jo saatu siirrettyä Rovaniemelle, joten ainakin yksi asia on kokonaan hoidossa.

Mutta sitten jatketaan torstaille. Kävin silloin TYKSissä näkemässä erikoislääkäriä, joka hoisi minun hoidosta tyngän tulehtuessa. Hän kyselikin vointiani ja tyngän kuntoa. Hän sanoi, että nyt kroppani osalta leikkaukset ovat tehty. Loput metallit, mitä siellä on, saa myös jäädä. Juttelin myös hänen kanssa raskaudestani ja epäilystä lonkkani kestävyydestä. Hoitaja, joka avusti, sanoi masuani ihmeellisen pieneksi viikkoihin nähden. Joka tapauksessa katsoimme kuvia lonkastani ja lääkäri sanoi, ettei sen kanssa tule olemaan mitään ongelmia. Se on kunnossa ja levenevät alueet korjautuneet täysin oikein. Kyselin myös, jos voisin nähdä naamastani röntgenkuvia, ihan vain korjausta ajatellen. Katselimmekin niitä ja titaania tosiaan oli joka puolella. Lääkäri sanoi, etteivät ne tule olemaan korjausten tiellä ja uskotteli, että plastiikkakirurgi ja korvalääkäri pystyvät tekemään kasvoille vielä ihmeitä ja niistä saadaan juuri sellaiset kun haluan. Aijonkin laittaa pienokaisen synnyttyä projekteistani naamankorjauksen etusijalle ja saada sen hoidettua ensimmäisenä alta pois. Se on minulla tärkein asia näistä tulevista toimenpiteistä.

Perjantaina näin kaveriani ja kävimme kaupassa ostamassa minulle viikon ruoat. Illalla lähdimme käymään Tampereella juhlimassa. Oli ihan mukava yö, mutta enemmän menoa olisi kaivattu. Lauantain ja tämän päivän olen vietellyt ihan kämpällä ja hoidellut asioitani, mitä vielä pitää hoitaa.

Todella iloinen asia on tapahtunut, sillä minulla on nyt asunto Rovaniemeltä! Vuokra alkaa marraskuun ekana päivänä ja tämän kuun lopussa äitini tulee hakemaan minut ja tavarani pois Ypäjältä. Asunto on myös samalla suunnalla, missä eräs ystävistäni asuu, joten siitä tulee todella mukavaa. Sukulaiseni ovat todella iloisia saadessaan minut sinne ja ystävänikin todella odottavat minun paluuta Lappiin. Toivon itse, että Lappiin palaaminen saa taas elämäni palautumaan ja rauhoittumaan enemmän entiselleen. Kuka tietää, mitä elämästäni tulee, mutta se jääkin nähtäväksi.

Raskaudesta vielä päivitystä. Masu on soman pyöreä ja raskaus on sujunut hyvin. Pieni liikuskelee paljon ja on aina mukava seurailla sen liikkeitä. Masun kasvaminen ei vielä ole onneksi kävelyyn vaikuttanut, mutta kävelykoulua olisikin todella tärkeä pitää mahdollisimman pitkälle raskautta, jotta kävelyni saataisiin myös pysymään kunnollisena. Huomenna on ultraus ja jännittää, mitä sieltä paljastuukaan. Ihanaa nähdä taas pienokainen ultrassa ja katsoa, paljonko se on kasvanut.

Ensi viikolla on tosiaan ultraus, Respecta&kävelukoulu ja neuropsykologin aika. Ilmoittelen niistä taas!

<3:llä Lala

Rv 20+1

  

:)