Last hope is gone

Helloutan!

Viikko on taas kulunut ja nyt onkin kaikenlaisia uutisia kerrottavana. Aloitan maanantaista, jolloin kävin rakenneultrassa. Tilanne oli jännittävä, koska en pienokaista ole vähään aikaan ultrassa nähnytkään. Pieni liikuskeli paljon kuvassa ja lämmitti sydäntä nähdä se näytöllä. Lääkäri katsoi ensin pitkään sydäntä monesta suunnasta ja se oli täysin kunnossa. Sitten hän katsoi aivot ja nekin olivat normaalit. Hän otti mitat pienestä ja kertoi niiden olevan normaalit ja pienokainen sijottui keskikäyrälle. Kaikki siispä oli hyvin ja se oli todella ihanaa kuulla. Sukupuolikin nähtiin kuvasta hyvin selvästi. Mukaani sainkin hieman kuvia ja onnellisen, odottavan mielen.

Tiistaina oli vuorossa Respecta ja kävelykoulu. Respectalla sain viimeinkin uuden holvin käyttöproteesiini. Suihkuproteesiin teknikko oli vahingossa tehnyt holviin vääränlaiset asetukset ja tekeekin nyt ensi viikoksi uuden. Testijalkani jäi Respectalle ja siihen tilataan uusi nilkka koeajolle. Kuitenkin Respectalla myös suuret odotukseni ja suurin haaveeni murskattiin. Hän sanoi, etten voikaan millään tavallakaan saada jalkaani laitettua yli 5cm korkeita korkoja. Aikaisemmin hän on sanonut sen mahdolliseksi, mutta nyt hän sanoi ettei se vain onnistu. Olo oli petetty ja masentunut. Olenko koko tämän ajan odottanut turhaan sitä korkojalkaa? Ei minulla ole ehkä kuin 2 korkkarit, jotka menevät 5cm alapuolelle. Elämä on vain niin julmaa... Näin rikotaan se suurinkin odotus ja toive, mikä on antanut voimia tämän jalkani kanssa. Nyt en enää näe siinä pienintäkään hyvää asiaa. En vain voi ymmärtää miksi kaikkien on alusta saakka pitänyt valehdella ja uskotella minulla pelkkää paskaa tuosta jalasta! Eikö olisi ollut helppoa vain sanoa, että siitä tulee tuskallinen operaatio eikä se koskaan tule näyttämään luonnolliselta ja korkkarit saat unohtaa loppuelämäksesi.  

Kävelykoulussa fysioterapeutti katsoi kävelyäni ja harjoittelimme korjaamaan virheitä. Hän myös laittoi hieman matalia esteitä, joiden yli minun piti kävellä. Harjoittelimme tällä jalan nostotyyliä ja yritimme saada minua luottamaan paremmin jalkaani. Harjoittelimme sen lisäksi myös tasapainoa ja treenasimme pakaralihasta. Hieman edistyksiä on taas saatu joissakin asioissa.

Keskiviikkona oli taas neuropsykologilla käynti. Se olikin viimeinen kerta hänen juttusillansa, mikä tuntui hieman haikealta. Juttelimme suunnitelmistani ja siitä, miten ja milloin neuropsykologista seurantaa pitäisi jatkaa. Se nyt jää tauolle, mutta sitten kun aijon palata kouluun sitä varmaan jatketaan.

Torstaina taas menin kaverini kanssa käymään Ideaparkissa hieman shoppailemassa. Ostelin sieltä vauvanvaatteita ja vaatteita myös itselleni. Päivä menikin todella nopeaa ja pääsimme lähtemään vasta puoli yhdeksän seutuun pois.

Viikonloppu on mennyt todella rauhallisesti. Viime yönä kävin Hämeenlinnassa kaverin kanssa katselemassa meininkiä ja se oli tälle viikonlopulle riittävää.

Ensi viikolla on vuorossa plastiikkakirurgi, Respecta ja kävelykoulu sekä hammashoitoa. Ilmoittelen taas niistä lähemmin! Ps. Lisäilin itsestäni esittelysivun, jossa on tietoa minusta ja sieltä voikin saada tietoon millainen tausta minulla on ollut ennen onnettomuutta.

<3:llä Lala

Respectalla testijalkani kanssa

Värimaailmasta voikin heti arvata kumpi on tulossa :3

Vertauskuvaa. Vasemmalla rv19+1 ja oikealla 21+1.