Real me

Moissan!

Aloittakaamme viime viikonlopusta, joka meni täysin rauhallisin merkein kämpällä. Viime maanantaina sitten kävin silmälääkärillä. Hän sanoi niidenkin olevan kuivat ja sain niille hoito-ohjeet. Näköni tarkastettiin samalla ja vasen silmä oli pysynyt samana, mutta oikeaan silmään oli tullut hajataittoa. Siispä uusi linssi tulossa. Koulun jälkeen menin Ypäjällä kampaajalle ja otin pidennykset pois. Hiukseni ovat kasvaneet yllättävän paljon! Lyhensimme alla olevia hiuksia ja siistimme kampausta. Nyt se näyttää yllättävän kivalta.

Keskiviikkoon saakka päivät olivat hyvin normaaleja. Keskiviikkona kävin neuropsykologin luona ja juttelimme asioistani ja pohdimme suunnitelmia kaiken varalle. Minulle on neuropsykologi käyntejä laitettu vuoden loppuun saakka, mutta hän ei ole varma, pitäisikö meidän jatkaa pidemmälle. Hänestä ainakin kielellistä ongelmaani pitäisi ehkäpä yrittää saada hoidettua, mutta nyt hän ei halua minua oikein arvioida raskaana olon takia. Se kuitenkin saa mieltä myllertämään ja olemaan todella väsynyt.

Torstaina menin sitten Respectalle ja kävelykouluun. Sain Respectalta kokeilujalan, jossa on nyt taipuva nilkka. Sen pitäisi taipua n. 5cm verran. Jalassa on myös testiholvi uusien mittojeni mukaan. Kuitenkin kämpälle mennessäni tajusin, että nilkkaa ei saa taivutettua. Respectalla me jo mietimme sitä, mutta koska minulla ei ollut korkkareita mukanani, emme sen enempää tehneet asialle mitään. Noh todellisuus on ettei se yksinkertaisesti taivu kuten se kuuluisi. Joko siinä on jokin vika tai sille pitää ennen käytön aloitusta tehdä joku nipsautus. En tiedä, mutta harmitti kamalasti, kun en päässytkään kokeilemaan korkoja jalkaani. Kaiken tämän lisäksi kokeilujalkani holvi nasahti rikki kävellessäni ylämäkeä pitkin. Liika sulattelu kai ollut sille liikaa... Onneksi minulla on tämä oma proteesini kuitenkin koko ajan käden ulottuvissa.

Kävelykoulu sujui ihan hyvin. Paljon on vikoja, mitä pitäisi korjata ja jotenkin se tuntuu mahdottomalta. Oman kävelyn muuttaminen tässä vaiheessa tuntuu todella vaikealta. Oikea kylkeni ja pakarani olivat aivan jumissa ja fysioterapeutti sanoi niiden rasittuvan paljon kävelyssäni. 

Taas kerran myös huomattiin sekin, että akselin jalassani pitäisi olla ulompana. Silloin alkuaikoina sitä kans mietittiin ja minulla oli siirtoakseli jalassani, jotta akselin paikkaa saatiin siirreltyä. En vain oikein muista tai ehken tiedäkkään, miksi se otettiin pois. Nyt he kuitenkin aikovat taas laittaa siirtoakselin jalkaan.

Eilen menin luokkalaisteni kanssa käymään Forssassa juhlimassa. Tai no siis itsehän en mitään juonut, mutta tanssin heidän kanssaan koko yön. Oli mukavaa piristystä viettää aikaa tyttöjen kesken.

Pienten selkkausten takia ymmärsin tänään jotain todella tärkeää. Nimittäin sen, millainen ihminen minä todella olen. Olen miettinyt elämäni läpi ja nyt sain kasattua kaiken kasaan, miksi minä olen tehnyt tiettyjä asioita ja millaisessakin tilanteessa. Olen tiennyt tämän varmasti koko ajan, mutta nyt minä vasta todella sisäistin asian. En oikein tiedä miten minun kuuluisi suhtautua siihen. En voi enää olla sellainen ihminen, kun olen ollut. En enää, koska näytän nyt tältä. Olenkin nyt hieman hämilläni.

Vielä raskaudesta hieman. Se on sujunut edelleenkin hyvin, vaikka lämpimän ruoan syöminen onkin todella haastavaa. Painoni onkin hieman laskenut varmaan sen takia ja yritän nyt saada itseni syömään taas kunnolla. .

Ensi viikolla menen kuitenkin taas Respectalle ja kävelykouluun ja ilmeisesti myös hevosopiston kanssa jutteleminenkin odottaa. Palaillaan sitten!

<3:llä Lala

Juhliminen kutsuu

New little star

Hello!

Nyt haluan kertoa teille ensimmäisestä kävelytunnista. Olin siis Turun Ortonin tiloissa ja Helsingin Ortonista tuttu fysioterapeutti, joka on minua opettanut kävelemään proteesilla, oli mukana katsomassa ja antamassa vinkkejä mitä kanssani pitää tehdä. Kävelyssäni osoittautui olevan paljonkin vikoja, joista kuitenkin suurimman osan oletetaan johtuvan proteesini holvin liiallisesta väljäydestä. Respctalla minulta otettiinkin uudet mitat ja he tekevät ensi viikolle uuden holvin, jonka saan jalkaani juuri ennen kävelytuntia. Pitääkin sitten katsoa, jos kävelyni alkaisi näyttää paremmalta uuden holvin kera ja linjaukset korjattua.

Nyt kuitenkin on tullut aika kertoa teille elämästäni uusi asia. Jotain todella suurta on tapahtunut ja elämäni tulee muuttumaan täysin. En ole laisinkaan harmissani, vaan innoissani ja odotusta täynä. Nyt kyseessä on kuitenkin täysin uusi elämä.
 Tämä kaikki siispä alkoi nyt kesällä, kun eräänä kauniina päivänä sain tällaisen vastauksen tekemääni testiin:

Se ei ollut vahinko. Uskon teidän olevan nyt hämillänne ja ihmeissänne kaiken tämän jälkeen, mitä olen joutunut kokemaan. Asiahan kuitenkin tulee keskeyttämään opiskeluni ja operaatiot, mitä minulle on vasta saatu alkuun. Itse en ota sitä pahana asiana, sillä uskon tämän tuovan elämääni vain uuden vaiheen. Elämäni on jo joutunut muuttumaan täysin ilman tahtoani, joten ehkäpä minun tehtävä onkin nyt muuttaa se kokonaan. Operaatioita voidaan jatkaa koko ajan sen verran kun on mahdollista. Koulun kanssa tulen tekemään suuren muutoksen, mutta se on omasta mielestäni vain omaa tahtoani. Tulin tälle alalle halutessani eläinlääkäriksi, mutta sen haaveen jouduttua rikkomaan en oikein enää ole ollut täysin varma tästä koulusta. Siksi voikin olla vain hyvä lähteä täältä pois. Jalkani kanssa tämä ala on muutenkin nyt vielä haastavaa, joten ehkä tämä ei tähän hetkeen ole hyvä vaihtoehto.

Tulemme muuttamaan poikaystäväni kanssa yhteen ja aloittamaan yhteisen elämän. Olemmehan me tosiaan olleet vasta suhteellisen vähän aikaa yhdessä, mutta en näe siinä mitään pahaa. Olen nähnyt niin paljon eroja, että olen oppinut, ettei suhteen kestäminen siihen vaikuta juuri mitenkään. On vain luotettava kaiken menevän hyvin ja asteltava eteenpäin. Elämä opettaa. Pääasiahan kuitenkin on, että minä ja mieheni olemme onnellisia tilanteesta ja aijomme tehdä kaikkemme, jotta tulevalle pienokaiselle saadaan mahdollisimman hyvät oltavat. Tiedän ainakin itse ystävieni ja sukulaisteni olevan tukena, joten apua on aina tarjolla. Emme ole koskaan yksin.

Tänään sitten minulle tehtiin ensimmäinen ultraus ja niskaturvotuksessa ei ollut mitään häikkää. Lääkäri sanoi pienen vaikuttavan täysin terveeltä ja sydän löi hyvin.

Sitten jatkossa tulen kertomaan teille raskauden etenemisestä ja muutenkin elämästäni kuten ennenkin. Toivon itse kaiken vain sujuvan jatkossakin hyvin.

<3:llä Lala

Now I can say I'm fortunate

School and other things

Heippa!

Kuulumisia ei ole taas aikoihin kuulunut, joten nyt niitä annan teille taas.

Viimeinen viikko kotona meni sujuvan nopeaa. Järjestin tavarat ja kävin mustikassa. Torstaina menin isälleni ja perjantaina lähdimme aamulla kohti Ypäjää. Ajomatkan aikana kävimme veljeni luona Oulussa, Tupoksella ABC:llä syömässä ja Tuurissa shoppailemassa. Lopulta olimme illalla Ypäjällä ja sanoin heipat isälleni. Tavaroita järjestelin viikonlopun, pidin tyttöjen kanssa kivaa ja valmistauduin koulua varten.

Keskiviikkona sitten oli ensimmäinen koulupäivä. Se sujui kuten koulussa aina. Keskiviikkona kävin illalla myös neuropsykologin luona juttusilla. Juttelimme kuulumisistani ja kaikesta muusta elämässäni. Puhuimme siitä, mihin jatkossa aijomme keskittyä ja mitä jatkossa aijomme tehdä. Teimme myös yhden testin ja sitten palasin Ypäjälle.

Torstaina en mennyt aamusta kouluun, sillä kävin lääkärin luona juttelemassa ihostani. Hän sanoi kaikkeen kutinaan olevan syyllisenä vain kuiva ihoni. Aika kummaa, että se on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni päättänyt kesällä alkaa kutiamaan kuin helvetti ja samalla myös nenäni ja silmäni ovat vuotaneet ahkerana. Epäilen vahvasti tuota pelkkää kuivaa ihoa. Pitää nyt vain taas seurailla tilannetta ja katsoa, auttaako määrätty hoito mitään. Lääkärin jälkeen menin kouluun.

Perjantaina en ollut lainkaan koulussa, sillä Weekend festivaalit kutsuivat. Kävin katsomassa Far East Movementin ja sitten palasin Ypäjälle. Palatessani minua odotti ihana ihminen Ypäjällä. Kulta olikin koko viikonlopun luonani. Lauantaina menin illaksi taas Weekend festivaalille. Katsoin David Guetan ja lähdin taas takaisin Ypäjälle. Weekend oli mukava, vaikka maanpohja oli kyllä huonoin ikinä... VIP puoli oli hyvä ja siellä oli todella mukavaa oleskella.

Tämä viikko on jatkunut koulun parissa ja huomenna on ensimmäisen kävelytuntini aika! Respectalta ollaan hommassa mukana seuraamassa. Perjantaina olen myös pois koulusta ja silloin palailenkin taas kuulumisiin.

Kuullaan pian!

<3:llä Lala


Viimeiset kuvat kotoa:

 

Life is full of everything

Heipsun!

Loma on vierähtänyt eteenpäin sujuvasti. Kävin raksun kanssa isäni luona pari kertaa ja hän viihtyi siellä todella kovasti. Hän tykkäsi hengata naapuruston kanssa ja nauttia ajasta. Näimme yhtenä päivänä paria kaveriani käyden syömässä, minigolfaamassa sekä baareissa. Näimme myös muita ystäviäni ja aikamme yhdessä eteni lentäen.

Tulikin sitten viime tiistai ja menimme rolloon bussilla. Bussi rikkoutui matkalla, mutta saatiin pelittämään matkan loppuun asti. Shoppailimme rollossa ja kävimme syömässä, jonka jälkeen menimme tätini luo. Olimme siellä yötä ja keskiviikkona heräsimme aamulla valmiina lähtemään juna-asemalle. Heitimmekin kultani sinne ja itse lähdin vielä kiertämään kaupoissa, ennen kuin hyppäsin bussiin kohti takaisin Leviä.

Loppuviikko on sujunut rauhallisin merkein. Viime yön olin kaverini synttäribileissä ja porukka oli pääasiassa teinejä, joten olin maailman onnellisin ihminen päästessäni baariin. Olimme siellä valomerkkiin saakka ja siellä meillä oli kivaa. Takaisin tullessa en nukkunut kuin pari tuntia, kun ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että musiikkiahan voi rimputtaa lujalla toisten yrittäessä nukkua...

Sain lääkäriltä silmätulehdukseen tippoja ja silmäni rauhoittuivatkin sen ansiosta. Ihoni kutiaa kuin helvetti, mutta sille ei ilmeisesti ole oikein mitään apua.  Jalkani haava on jo pienentynyt ja on ollut jo paljon kivuttomampi. Respectalta minulle soitettiin tässä yksi päivä ja juttelimme jalastani. Hän suositteli lääkärille menoa ja jalan kuvauttamista, koska samasta kohtaa aukeaminen ei ole kovin yleistä. Hän haluaisi että tarkistaisin luun muodon, koska jos luu on muodoltansa kovin terävä, se saattaa olla syyllinen siihen. Nyt syksyllä olisi myös tarkoitus aloittaa toisen proteesijalan tekeminen. Kyseessä siispä on taipuvanilkkainen proteesi, jolla voisin alkaa opettelemaan taas korkkareilla kävelyä. Hui miten kovasti kaipaankin niitä korkeimpia ihanuuksiani! Hänhän ei usko, että niin korkeilla koroilla pystyy tilanteessani vielä kävelemään. Itse olen eri mieltä ja aijon opetella niin kauan aikaa, kunnes kävelen ne korkkarit jalassa. Minä en tule antamaan periksi sen asian kanssa!

Olen myös miettinyt paljon elämää. Se on jännää, miten elämä muuttuu niin nopeaa. Miten nopeasti elämässänsä menettää ja saa uusia asioita. Itse haluan tällä hetkellä elämässäni niin paljon asioita, että en voi edes ymmärtää sen suuruutta. Eniten nyt haluan kasvojani takaisin. Olen niin monesti jo itkenyt kameran äärellä yrittäessä ottaa uusia kuvia, että se tuntuu todella pahalta. Ennen rakastin ottaa uusia kuvia, katsoa niihin kivoja vaatteita sekä meikit mitä laitan naamaani. Nyt en sitä halua tehdä, sillä en ikinä pidä yhdestäkään kuvasta minkä otan. Naamani näyttää niin kummalliselta, ettei se ole missään kuvassa hyvännäköinen. Kaipaankin elämääni jotain uutta, mihin voisin kuluttaa aikaani. En vain tiedä mitä.

Ensi perjantaina kuitenkin lähtö takaisin Ypäjälle koittaa. Sitä odotellessamme! Hejsan!

<3:llä Lala

You are a shining star

Lovely litte ones <3

Different summer