Alkuviikko mennyt koulussa ihan normaalisti ja tänään en sinne mennyt laisinkaan, koska aamulla oli tunnin ajan sähköt poissa. Se tunti vain oli juuri siinä välissä, kun olisi pitänyt pystyä laittamaan itsensä kuntoon, mutta ei niin ei.
Mutta eilen tosiaan olin Turussa Respectalla käymässä. Lähdin taksilla aamupäivästä kahdentoista pintaan lukiolta sinne. Menin suoraan Respectalle ja siellä sitten hetken odotettuani tuli nykyinen proteesintekijäni minut pyytämään mukaansa. Hetken juteltuamme tuli Helsingin Ortonissakin minun kävelystäni huolehtinut fysioterapeutti luoksemme ja jokin toinenkin henkilö proteesihommia varten. Siinäpäs sitten kävelin heidän katsoessansa ja kertoivat, mitä pitäisi muuttaa. Kuulemma polvi muljauttaa väärällä lailla sivukautta astuessani. Proteesin siirtoanturia taas muokkailtiin ongelman ratkaisemista keksiessä. Ei siitä kuitenkaan parempaa enään saatu, joten se laitettiin samanlaiseksi kuin alussakin. Arvioivat, että nyt on vielä liian aikaista yrittää korjata sitä. Ensin lihaskuntoa lisää ja tyngän pitäisi vielä supistua. Lisäksi juttelimme proteeseista, joita haluaisin. Minä tulen saamaan taipuvanilkkaisen proteesin korkkareita ajatellen, sekä suihkuproteesin. Ensi viikon perjantaina menen alustavasti sinne seuraavan kerran. Silloin hyvällä tuurilla saan jo molemmat proteesit itselleni!
Loppuviikolle ei ole vielä ainakaan mitään suunnitelmia tai ohjelmaa tiedossa. Palaamiisiin kuitenkin!
<3: llä Lala
 |
| Ikävöin nuita kasvonpiirteitä. |
 |
| Ensimmäinen tatuointini v.2011 |
 |
| Tässä raviohjelmaa ihanan suokki ruunan kanssa v.2009 |
ihana tatuointi : )ja kiva ulkoasu!
VastaaPoistahttp://lifeisjustabigjourney.blogspot.fi/
Kiitoksia :))!
VastaaPoistaKiitos kun jaat tätä kanssamme.
VastaaPoistaOlen sinua yli puolet vanhempi. Koin sinun iässäsi myös samansuuntaisia asioita, ja näin kokemuksesta voisin sanoa, että sinä tulet pääsemään elämässäsi pitkälle tuolla asenteella. Pidä se, pahimpina päivinä ja hetkinä sure hetki, mutta nouse aina uudestaan!
Itse upposin syvään itsesääliin moneksi vuodeksi ja mikä pahinta, pidin tapahtumasta tulleita seurauksia tekosyynä kaikelle. Jälkiviisaana sanoisin hukanneeni hirveän monta vuotta kallisarvoista kuntoutus- ja toipumisaikaa. Ja juuri kuntoutukseen (fyysiseen ja ennen kaikkea psyykkiseen) kannattaa varata paljon aikaa, ja haalia kaikki mahdollinen tuki mitä saat. Ota yhteyttä esim. yhdistyksiin, joista saa paljon puskaradiotietoa. Läheskään kaikkia mahdollisuuksia ei viranomaiset kerro!
Ja nouse hevosen selkään pian uudestaan, ellet jo ole tehnyt sitä?
Aurinkoista kevättä sinulle :)
Oi kiitoksia, mukava kuulla tuollaista :)! En vielä ole hevosenselkään päässyt, mutta kyllä sinne menen kun vain ehdin :)!
VastaaPoista