Party weekend!

Heippa!

Elikkäs nyt on synttärit juhlittu ja meno oli mitä mahtavin!

Perjantaina pirskeet aloiteltiin ja melkein kaikki luokkalaiseni tytöt olivat siellä. Tanssin melkein koko ajan ja juhlimme, sekä nautimme musiikista. Vieraita oli paljon ja meno oli hupaisaa. Aamulla sitten lähdimme Ypäjälle ja olimme siellä yötä.

Lauantaina menimme taas mökille, siivoilimme sitä hieman ja valmistauduimme iltaa varten. Sain myös koko yöksi veljeni, sekä hyvän ystäväni paikalle. Meno oli taas mahtava ja tanssin taas ystävien kanssa kuin hullu. Aamulla nukuin mökillä jonkin aikaa ja sitten siivosin sen loppuun ja lähdin sieltä pois.

Olen todella iloinen, sillä viikonlopulta sain kaikkea, mitä halusinkin! Elämäni sai taas valoa matkaansa ja tuntuu siltä, että parempaan suuntaan olen päässyt ja vauhdilla!

Kiitän mukana olleita kovasta!

<3:llä Lala

Tässä perjantaina!

Veljeni kanssa lauantaina.

Lauantain menoa!

This day will be awesome

Heippa!

Elikkäs lisää kuulumisiani antelen teille.

Viikko on mennyt hurjan nopeaa. Maanatai ja tiistai sujuivat mukavan normaalisti. Keskiviikkona lähdin ennen viimeistä oppituntia Turkua kohden. Siellä menin taas Respectalle, sillä jalkani kanssa on taas ollut hiukan ongelmia. Ongelmalleni ei voi tehdä toistaiseksi mitään, sillä koko akseli pitäisi siirtää ja se tehdään vasta ensi kuun alussa. Joudun siis nyt vain jaksamaan ja yrittämään olla ilman jatkuvaa ongelmaa. Respectan jälkeen kävelin parin kilsan matkan neuropsykologin luokse juttelemaan. Juttelimme puolitoista tuntia kuulumisistani ja olen kuulemma ollut ihmeellisenkin reipas, sillä hänen mielestänsä viikkojärjestyksenin näyttää todella raskaalta. Noh, itse siihen tottuu helposti.

Eilen oli sitten se hieno päivä, sillä täytin 18! Sitä päivää on vuosia odoteltu ja nyt se saapui. Elämä ei sinänsä ole muuttunut, mutta tuntuu ihmeelliseltä, kun se odotus on nyt ohi. Eilen sain luokkalaisiltani ihanan lahjan, kävin kaupoissa, söimme kakkua ja käväisin baarissa pienen mutkan. Oli ihana päivä ja juuri sopiva synttäreitä ajatellen.

Tänään sitten on tiedossa synttärien juhlintaa! Saas nähdä miten viikonloppu sujuu, mutta laitan sunnuntaina siitä informaatiota tänne. Tätä päivää on jo viikkoja odoteltu ja kyllä hiukan jännittää! Noh, eiköhän kaikki suju kuten pitääkin.

Kuulumisiin siispä!


<3:llä Lala

Yksi ihanista synttärilahjoistani

Tässä 17-vuotis synttäreistäni kuva.

Finally!

Heippa!

En ole kirjoitellut vähään aikaan. Elämässäni ei hirveästi erikoisia nyt ole tapahtunut, mutta paljon olen saanut aikaan. Kouluhommat edenneet hyvin, vaikka olenkin ollut koulusta joitakin päiviä poissa.

Tällä viikolla olin torstain ja perjantain poissa koulusta. Tämä siksi, koska oikea polveni oli hieman turvoksissa välillä ja iho todella ärtynyt. Huutavan punainen läiskä, joka kävellessä ärsyyntyi. Eilen meninkin sitten Respectalle ja pyysin heitä hoitamaan ongelman pois. Proteesi saatinkin muokattua tarpeeksi hyvin ja nyt pystyn kävelemään ilman liikoja kipuja. Tietenkin vie aikaa, että polveni rauhoittuu täysin kivuistansa.

 Nyt olen tosin kokenut kipua, joka yltää polvesta koko reiden läpi pakaraan asti. Se on ollut jo muutaman päivän ajan, mutta sain sen nyt hieman rauhoittumaan. Sitä pitää nyt seurailla ja jos se ei ala asettumaan, on aika tehdä sillekkin asialle jotain.

Niin ja myös vihdoinkin sain suihkuproteesin! Eipä tarvitse enään kietoa jalan ympärille muovipussia, kun suihkuun menee.

Ensi viikosta on tulossa erityinen, sillä ensi torstaina täytän kahdeksantoista! Sitä odottelen jo malttamattomana. Olkaamme kuulumisissa ja katsotaan, miten ensi viikkoa menee!

<3:llä Lala

More and more!

Alkuviikko mennyt koulussa ihan normaalisti ja tänään en sinne mennyt laisinkaan, koska aamulla oli tunnin ajan sähköt poissa. Se tunti vain oli juuri siinä välissä, kun olisi pitänyt pystyä laittamaan itsensä kuntoon, mutta ei niin ei.


Mutta eilen tosiaan olin Turussa Respectalla käymässä. Lähdin taksilla aamupäivästä kahdentoista pintaan lukiolta sinne. Menin suoraan Respectalle ja siellä sitten hetken odotettuani tuli nykyinen proteesintekijäni minut pyytämään mukaansa. Hetken juteltuamme tuli Helsingin Ortonissakin minun kävelystäni huolehtinut fysioterapeutti luoksemme ja jokin toinenkin henkilö proteesihommia varten. Siinäpäs sitten kävelin heidän katsoessansa ja kertoivat, mitä pitäisi muuttaa. Kuulemma polvi muljauttaa väärällä lailla sivukautta astuessani. Proteesin siirtoanturia taas muokkailtiin ongelman ratkaisemista keksiessä. Ei siitä kuitenkaan parempaa enään saatu, joten se laitettiin samanlaiseksi kuin alussakin. Arvioivat, että nyt on vielä liian aikaista yrittää korjata sitä. Ensin lihaskuntoa lisää ja tyngän pitäisi vielä supistua. Lisäksi juttelimme proteeseista, joita haluaisin. Minä tulen saamaan taipuvanilkkaisen proteesin korkkareita ajatellen, sekä suihkuproteesin. Ensi viikon perjantaina menen alustavasti sinne seuraavan kerran. Silloin hyvällä tuurilla saan jo molemmat proteesit itselleni!

Loppuviikolle ei ole vielä ainakaan mitään suunnitelmia tai ohjelmaa tiedossa. Palaamiisiin kuitenkin!

<3: llä Lala

Ikävöin nuita kasvonpiirteitä.

Ensimmäinen tatuointini v.2011

Tässä raviohjelmaa ihanan suokki ruunan kanssa v.2009

First week

Nyt on mennyt viikko, kun olen saanut olla normaalin elämän parissa. Keskiviikkona tosin minulla oli lämpöä ja siksi olin kämpällä koko päivän lepäämässä. Koulussa oli mukavaa, vaikka lukio on rankkaa.

Koko viikonloppu onkin sitten mennyt pääasiassa kouluhommia ahertaessa. Kyllä olen itsekkin nyt huomannut, ettei aivoni ole enään niin "terävät" kuin ennen. Väsyn todella helposti ja en ymmärrä asioita niin hyvin kuin ennen. Nämä ovat näitä diffuusisen aivovammani aiheuttamia oireita. Tilanne ei tosin ole pahakaan ja aijon lukiossa jaksaa ahertaa tämän jakson loppuun saakka. Psykologithan eivät olisi halunneet minun menevän kouluun ennen syksyä, mutta minä ilmaisin mielipiteeni asiaan ja he eivät voi minua estää. En näe tässä mitään niin pahaa, ettenkö voisi tehdä kouluhommia niin kuin ennenkin. Toisaalta alku on muutenkin vaikeampaa minulle, kun olen jo useamman kuukauden ollut lähestulkoon tekemättä yhtään mitään ja yhtäkkiä pitääkin jaksaa olla koulussa 5 päivää viikossa monta tuntia putkeen. 

Aina kannattaa ensin kokeilla, eikä vain saman tien tehdä helpoimman kautta! Itse kun olen itsepäinen ja kokeilunhaluinen ihminen, ei tällaisessa tilanteessa minulle kannata tingata vastaan. Ystävät ovat myös minulle elämässä erityisen tärkeitä ja haluan olla heidän parissaan mahdollisimman paljon. He kun ymmärtävät parhaiten ja osaavat auttaa. Asun tärkeiden ystävien parissa ja olen onnellinen, kun saan taas olla heidän luonansa. Tätä olen niin kovasti kaivannut! Ystävät ovat saaneet minut jaksamaan eteenpäin etenemisessä koko parantumiseni ajan ja siksi en ole antanut itseni edes ajatella luovuttamista. Olenkin erityisen tyytyväinen, kun olen lääkäreiden mukaan parantunut hyvin nopeasti. 

Pahoillani olen kaikille ihmisille, jotka ovat joutuneet onnettomuudestani kuullessaan kokemaan surua tai muita ikäviä tuntemuksia. En halua aiheuttaa ihmisille turhaan ikäviä tuntemuksia, ja siksi minua itseäni todella harmittaa, että jotkut ihmiset ovat surreet. Haluan korvata sen heille jotenkin ja halusinkin osoittaa heille, että olen kunnossa. 

Ensi viikon tiistaina menen käymään Turussa Respectalla uusien proteesien tekemisen alkuun pääsemiseksi ja näyttämässä fysioterapeutille, kuinka kävelen. 

Kuulumisiin siis!

<3: llä Lala

Huomenna on kyynärpäistä tikkien poisto tiedossa!

Vuonna 2010 minulla oli jonkin aikaa pinkit hiukset.