Happy birthday Jamie!

Heipä hei ystäväisenä, aika on taas lentänyt ja elämä edennyt. Vuosi ei ole alkanut kovin vahvasti, siitä pian lisää.

Kerrotaanpas meidän joululomasta. Menimme luonnollisesti Lappiin viettämään sitä. Aluksi olimme äidin tykönä Rovaniemellä, missä näin tuttuja ja nautin kylmyydestä. Aaton aattona oli huikeat -29 astetta pakkasta.

Joululahja vaimolta <3 :D

Rovaniemeltä matkasimme isän tykö Könkäälle. Aatto ei ollut sellainen tyypillinen mihin olen tottunut, sillä pukki kävi jo aikaisin päivällä ja ruoka syötiin vasta sen jälkeen, eikä sitäkään yhdessä. Isän kanssa otimme hieman yhteen ja he olivat hellunsa kanssa illalla pois useamman tunnin ajan. Jäi sellainen fiilis, että olisin mielummin ollut kotona, koska siitä aatosta puuttui se ihana aika sukulaisten kanssa. Ehkä on aika muuttaa perinteitä?

Lapsi oli kyllä onnessaan kaikista lahjoista. Itsekkin sain yllättävän paljon ja jokaisesti olen kiitollinen <3

Emme olleet montaa päivää Könkäällä. Näin ystäviäni ja lähdimme takaisin Rovaniemelle vielä muutamaksi päiväksi. Eipä me sielläkhän mitään erikoista tehty, mutta tarpeeksi jotta näin kaikkia läheisiä ihmisiä.

Kaiken sen jälkeen olikin jo aika palata takaisin kotia. Tonttu oli käynyt kotosallakin, mikä lapselle tietenkin oli positiivinen yllätys. Tai en tiedä oliko se yllätys, vime vuoden perusteella poju oli aivan varma, että tonttu käy myös kotona :D

Uutta vuotta juhlittiin kotosalla oleskellessa. Kotitreeniä piti tehdä, kun sali ei ollut auki, mutta eipä tuo haitannut laisinkaan. Loppulomasta pääsi taas salille ja aika menikin vauhdilla.

Mun tammikuu meni salilla, lukiessa ja Respectalla ravatessa. Poju oli hoidossa ja salilla mukana, välissä Respectallekkin sen raahasin.

Mitään erikoista ei tainnut tapahtua sen kuukauden aikana.

Helmikuun alussa oli se kauan odotettu Helsingin reissu. Lapsi raukka, kun sängystä piti nousta jo 03:45, koska juna lähti puoli viideltä. Hyvin sen sain ylös ja pääsimme matkaan.

Perillä haimme vähän syötävää kaupasta ja matkasimme Töölön sairaalalle. Jamieta jännitti sairaalassa oleminen, mutta röntgeniä hoitavat naiset pitivät pojusta niin hyvää huolta sillä välin, kun itse olin röntgenissä, että kyllä se jännityskin helpotti :D.

Kävin vielä valokuvissa ja sen jälkeen päästiin itse asiaan. Minulla oli eri plastiikkakirurgi, kuin mitä aikaisemmin. ja hän katsoi asioita hieman eri tavalla, sekä suun kohdalla suunitelmaa oli muutettu, joten minulle jäi paljon mietittävää siltä reissulta.

Tiedossa on siis poskiluiden hiontaa, leuan irroittaminen ja siirto, luunsiirteitä, hampaiden poistoa, hammasimplantteja ja viimeisenä nenän suoristaminen. 

Ajattelin nenän olevan helpoin juttu, mutta kovia kokeneiden seinämien takia nenän suoristaminen voi vaikuttaa hengittämiseen, jonka vuoksi se on suunniteltava huolella ja täten se hoidetaan viimeisenä.

Aluksi suunniteltiin kaikkien puuttuvien hampaiden tilalle implantteja, mutta totuus mun nivelien liikeradasta piti ottaa huomioon ja tällöin huomattiin riski, etten välttämättä saisi enää edes lusikkaa suuhuni, jos ne implantit laitettaisiin. Uuden suunnitelman mukaan puruhampaat korvataan implanteilla, mutta etuhampaiden tilalla pidetään proteesia.

Aloin itse tutkiskelemaan asioita ja soitin proteetikolle, koska en ymmärtänyt miksei nivelille voisi tehdä jotain. Hän selitti, että nivelpäät ovat murtuneet onnettomuudessa ja ne leikattiin, jonka jälkeen ovat asettuneet tällaisiksi. Käytännössä ainoa korjaus olisi proteesit, mutta näin nuorelle se ei olisi kannattavaa, koska niiden ikä on noin 10- 15 vuotta ja lisäksi ne eivät välttämättä kasvata suun liikerataa, mutta pyynnöstäni lupasi kysellä muidenkin mielipiteitä, että jos lähdettäisiin kokeilemaan jotain. Olisihan se kiva, jos suu aukeaisi taas normaalisti, mutta kuten proteetikko sanoi, tilanteen voi piirtää paperille ja se korjaus toimisi siinä, mutta sitä ei tiedetä miten se toimisi käytännössä. 

Eka leikkaus olisi tarkoituksena olla kevään/ kesän aikana, odottelen kovasti informaatiota siitä.

Sairaalan jälkeen menimme kaupungille pyörimään pojun kummitädin kanssa, kävimme syömässä ja seku vain oleskelimme. Lopulta koitti kotiinlähdön aika ja poju simahti heti junassa :')

Helmikuu meni samalla kaavalla kuin tammikuu.

Oon ravannu Respectalla melkein viikottain, koska mun jalka on oireillut todella pahasti. Ensin turposi polvi ulkoreunasta, sitten tuo pohjeluun pala ja viime keskiviikosta sunnunaihin saakka jalka oli turvoksissa tuosta polven alapuolelta ulkoreunasta. Se oli todella arka, sellaista inhottavaa paineen aiheuttamaa kipua aivan reiteen saakka. Kävely ei ollut paha, mutta paikallaan seisominen/ istuminen tuntui sietämättömältä. Tällä hetkellä se oireilee taas pohjeluun palan takaa, mutta pitää seurailla tilannetta.

Siitäpä voi päätellä, että salitreenit ovat kärsineet. Useammalta viikolta jäänyt yksi päivä pois ja salitreenin lisäksi en ole tehnyt mitään muuta useaan viikkoon. Tän turpoamisen kanssa ei ole leikkiminen, en halua joutua taas sairaalaan tiputukseen :S

Pojulle kuuluu hyvää, mitä nyt viime viikolla oli yskää ja käheää ääntä, sekä hieman kuumetta parina iltana.

Poju pääsi viime kuussa kaverin synttärijuhliin ja ai että sillä oli kivaa. Pari kertaa se on kavereiden tykönä käynyt kyläilemässä ja kerran kaveri oli meidän tykönä kylässä.

Saatiin kuntosalilta :3

Poju on taas innostunut hieman enemmän junista, mutta lentokoneilla on myös kiva leikkiä.
Juuri tänään on ihana päivä, koska pojulla on synttärit! Jamie on nyt 5- vuotias mussukka <3. Sunnuntaina pidetään juhlat. Sinne on kutsuttu 5 kaveria, joiden kanssa minun pitäisi selvitä. Olen yrittänyt kehitellä kivaa tekemistä, ettei homma menisi aivan villiksi :D. Toivottavasti juhlat onnistuu toivotulla tavalla!

Mun sänky näytti samalta, ku olin lapsi :')

Kutsukortit 

Poju sai minulta änään kolme lahjaa, uuden junan, rekka-autolelun ja lentokoneen, jota oon saanu tänään kasailla... Kaduttaa jo, että hankin sen :'D.

Milla pysyy edelleenkin pirteänä matkassa mukana, se täytti tammikuussa jo 13 <3.

Pääsykokeisiin lukeminen jatkuu ja hakukin jo lähestyy. En ole vielä ihan varma, että mihin kaikkialle aijon hakea, mutta onneksi mulla on vielä aikaa. Sais tän jalan kuntoon, niin jaksais panostaa kunnolla siihen hommaan. Mielenkiinto ailahtelee kipujen mukana, koska onhan tää todella stressaavaa, kun ei tiedä missä vika on  :/. Ongelmat vaan jatkuu ja jatkuu...

Ensi viikolla mummi tulee ja tänne ja itse karkaan Turkuun. Mennään naisten kans kattoon Hunkseja laivalle ;)

Palaamisiin!