torstai 20. kesäkuuta 2013

Working hard

Heipsan!

Nyt on taas jo aikaa kulunut viime kirjoituksestani, joten annankin teille uusia kuulumisiani.  Toissa viikon torstai ja perjantai suijuivat hyvin ja viikonlopun vietin rakkaani kanssa Porissa ystäväni lainaamassa kämpässä. Kiertelimme kaupungilla ja pidimme mukavan viikonlopun.

Viime viikko puolestaam oli ensimmäinen täysi viiden päivän viikkoni. Viikko myös oli todella raskas, sillä hevoset olivat tarhoissa laitumen sijaan ja heinää joutui sisältä raahaamaan tarhoihin ulos, sillä melkein kaikkien heinäpaalien laatu oli todella huono. Onneksi tallille tuli jo uutta, hyvää heinää! Viikko kuitenkin sujui täysin ongelmitta ja toki tynkä on kipuillut joka päivä, mutta se todennäköisesti johtuu vain yhtäkkiä tulevan raskaan työn määrästä. Olin joka päivä aamuvuorossa ja ahersin akerana. Viikonlopun olin taas Porissa kultani kanssa nauttimassa rauhallisesta, yhteisestä ajasta.

Tänään torstaina oli viimeinen työpäivänä tältä viikolta, sillä huomenna on pyhäinpäivä. Olen ollut taas joka päivä aamuvuorossa ja viikko on ollut suhteellisen mukava. Minun piti mennä maanantaina tunnilla, mutta se jäi pois, sillä ratsastuskenkäni eivät menneet soljista yläosasta kiinni. Respectalla tehty uusi kosmetiikka on nimittäin leveämpi ja soljen nahkaan ei oltu annettu yhtään liikaa pituutta, joten eihän sitä enään saanut kiinni...  Siksipä suutarille meno odottaa.

Keskiviikkona olin taas neuropsykologin luona juttusilla. Me juttelimme asiat läpi ja teimme taas pari testiä, jotta hän saisi tarkennettua ongelmaani. Myös hän antoi minulle neuvoja, mitä kannattaa tehdä opiskellessa. Me myös lopuksi juttelimme parisuhteestani, sillä olin huomaamattani jättänyt kertomatta asiasta. Hän sanoi kirjottavansa asiasta ylös ja kyselevän lisää asioita poikaystävästäni kesän jälkeen.

Niin ja tärkeä seikka, sillä sain vihdoin ja viimein maksusitoomukseni itselleni fyrioterapeutista ja plastiikkakirurgista. Korvalääkäristä ei siinä mainittu, joten siitä pitää vielä keskustella. Myös TYKS on saanut vakuutusyhtiöni kanssa hammashoitoni asiat sovittua ja sieltäkin suunnalta minulle toivon mukaan pian soitetaan ja laitetaan sekin pitkä prosessi käyntiin!

Nyt voisin vielä lopuksi antaa vähän tallista infoa. Talli on vanha rakennus, mutta itse olen ainakin siitä tykännyt. Se on erinlainen kuin muut tallit missä olen käynyt ja antaa hienon vaikutelman, ainakin itselleni. Tallissa asuu yksärit mukaan lukien hiukan vajaa 20 hevosta. Hevosia on pieneistä poneista isoihin hevosiin. Tallissa on kaksi puolta, joista toisessa on vain hiukan karsinoita ja toisella puolella suurin osa karsinoista sekä satulahuone,rehari yms. Tallilla on myös ratsastuskenttä ja maneesi. Tallin henkilökunta on todella mukava ja tallista löytyy kaikkea tarvittavaa. Tallin vieressä sijaitsee yksityistalli.

Mukavaa juhannuksen viettoa kaikille ja nauttikaa kesästä!

<3: llä Lala

Kenttä ja taustalla maneesista osa.
Tallikisu
Kesälaidun.


Rakkaani lahja minulle <3




6 kommenttia:

  1. haluaisitko joskus tehdä postauksen, miten tapasitte poikaystäväsi kanssa ja kuinka päädyitte yhteen? rakkauskertomukset on aina yhtä mielenkiintoisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää miettiä asiaa :). Ehkäpä jossain vaiheessa :)!

      Poista
  2. Eksyin hötönetin kautta blogiis, aika hyvää aikaan! Olin meinaan just yks päivä ennen koulujen tuloksia miettiny, et miten sille tytölle kävi, jonka ambulanssi löysi vahingossa. Hienoo lukee, että sä jaksat. :) Ja hienoo kans, että jaksat jatkaa hevosten parissa, aika moni ois varmaan luovuttanu jo noilla kivuilla.
    Mua kiinnostaiski nähdä, minkä näkönen se sun tynkä on. Ja olis kiva lukee, miten se proteesi toimii ratsastuksessa. :) Tietysti ellei aiheet oo sulle liian vaikeita kirjottaa. Mut tsemppiä jatkoon! Sä oot kaunis. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia :). Tyngästä on yksi kuva "Never again"- kirjoituksessani, mutta ehkäpä jossain vaiheessa laitan uuden :). Ratsastamassa en vielä ole ollut, mutta kun menen niin kerron siitä :).

    VastaaPoista
  4. Sun tarinaasi on hieno lukea. Olet niin vahva ja todella kaunis vieläkin. Miten sulle kerrottiin amputaatiosta vai tajusitko sen itse? Ei ole tietenkään pakko vastata, jos kysymys on liian arkaluontoinen. Kiva, että pääsit tapaamaan myös pelastajiasi. Se oli varmaan heillekkin terapeuttista. Hienoa myös, että olet päässyt työssäoppimaan ja tekemään kaikenlaisia normaaleja juttuja. Mahtavaa! Olen varma, että pääset elämässäsi vielä hirmu pitkälle. Olet niin sisukkaan oloinen tyttö, että ei voi kuin ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän paljon! Jossain välissä hoitajien hoitaessa jalkaani huomasin osan puuttuvan ja heti kyselinkin vanhemmiltani, että missä jalkani oikein on :).

      Poista