New me part 1

Jännää aikaa eletty viime kuun aikana. Miksi, no tietysti siksi, koska minä pääsin vihdoin ja viimein ensimmäiseen leikkaukseen!

Leikkauksen piti olla alunperin keskiviikkona 7.8, mutta minulle soitettiin sen viikon maanantaina ja ilmoitettiin leikkauksen siirtyvän seuraavalle viikolle. Kaikki onneksi saatiin järjesteltyä niin, että se seuraavakin viikko saatiin onnistumaan.

Maanantaina 12.8 matkasin Helsinkiin. Vietin kivan päivän ostellen pojulle uusia vaatteita ja nähden kavereita. Kiertelin ympäri keskustaa ja lopulta menin potilashotellille nukkumaan ja odottamaan jännityksellä seuraavaa aamua.

Herätys oli aikaisin tiistaina aamulla ja matkasin taksilla Ortoniin, missä leikkaus tehtäisiin. Menin osastolle ja minut vietiin huoneeseen, jossa vaihdoin vaatteet. Minulta otettiin myös verikokeita ja mitattiin verenpaine. Hoitaja ihmetteli, kun verenpaineeni oli jopa hieman alhainen, enkä siis jännittänyt leikkausta laisinkaan. Sain kuitenkin esilääkityksen ja kerkesin nukahtaa ennen kuin kirurgi tuli huoneeseen juttelemaan. Juteltiin hieman suunnitelmasta ja pian sen jälkeen minut vietiin leikkaushuoneeseen.

Leikkaus kesti ehkä 4 tuntia. Minulta poistettiin 2 ylähammasta (joita nyt on siis jäljellä enää 2), levyjä yläleuasta ja iso levy alaleuasta, hiottiin poskiluita kapeammiksi ja niistä siirrettiin luuta yläleukaan. Herätyksen jälkeen oloni oli ihan hyvä, mutta suuta oli vaikea avata. Kipuja ei ollut, mutta olo oli epämukava ja voin todella huonosti, ilmeisesti niellyn veren ja liman takia. Minun ihana elimistöni ei kuitenkaan salli oksentamista kovin helpolla, joten kärsin vain siitä huonosta olosta. Sain lääkettä siihen ja olo onneksi helpottui sillä. Nukuin pitkin päivää ja en oikeastaan syönyt mitään, koska olo ei sitä sallinut. Kylmämaski oli päässä melkein koko päivän ja sen kanssa piti myös nukkua, mikä olotilan takia tuntui mahdottomalta. Koska olin käytännössä nukkunut koko päivä, yhdeksältä illalla ei väsyttänyt enää laisinkaan. Valvoin tunnin tai kaksi levottomasti kiemurrellen, kunnes lopulta nukahdin. Yhdeltä yöllä heräsin ja olotilani oli niin hyvä, että olisin voinut jo lähteä kotia.

Nukuin yön kaikesta huolimatta hyvin ja sain syötyä seuraavana päivänä aivan normaalisti. Lähdinkin seuraavana päivänä kotia, mutta olisi ollut ihan fiksua olla toinenkin yö sairaalassa, koska naama ei välttämättä olisi turvonnut niin paljoa kylmämaskista erkaantuessa. Kotia päästyä naamani oli nimittäin todella turvonnut. Kylmäilin sitä loppuviikon ja olotila oli helpottunut sunnuntaihin mennessä.

Kuntosalille palasin antibioottikuurin loputtua eli seuraavana keskiviikkona. Treenissä toki rauhallinen aloittelu.

Ruokavalio on ollut hieman erilainen, kun kolme viikkoa piti mennä pehmeällä ruualla. Kasvikset esimerkiksi menevät smoothiena alas :'). Kieltämättä ei näillä mun hampailla enää paljoa mitään pureskella, kun jäljellä on enää oikea kulmahammas ja taaimmainen puruhammas, että jatkossakin pehmeä ruoka on varmaan välttämätöntä.

Oli hyvä hetki tehdä kakku :3

Näin se turvotus on laskenut :'). Vasemmalla 18.08 ja oikealla 28.08.

Perjantaina 30.8 menimme pojun kanssa Helsinkiin, sillä oli aika poistaa tikit ja tehdä tarkastus proteetikolla. Proteetikko kertoi, että turvotus laskee ja tuntoaisti palautuu 6kk sisällä. Alaleuassa olevan levyn poiston takia on pitänyt venyttää aistihermoa, jonka takia leuka ja poski ovat tunnottomia vasemmalta puolelta. Poski siis vain tuosta edestä. Luunsiirteen takia joudun odottamaan vielä kuukauden ennen kuin saan hankkia uuden hammasproteesin. Luutumisaika on sen 6kk, jonka jälkeen aletaan suunnittelemaan hampaita. Nivelille ei voida tehdä mitää, mutta hampaiden laiton jälkeen kokeillaan venyttää, jos sillä saataisiin suuta enemmän auki.

Pieni vertailukuva. Huomaan eroa kasvojen profiilissa, mutta toki kasvot ovat edelleen hieman turvoksissa vasemmalta puolelta.

Vasemmalla leikkauksen jälkeen, oikealla ennen

Seuraavan käynti on ensi vuonna helmi/maaliskuussa. Silloin sitten seuraavan leikkauksen suunnittelun pariin :3

Palaamisiin!

Blue hair

Elokuu vaihtui syyskuuksi ja kai se vain on myönnettävä itselle, että kesä on ohi ja nyt on aika alkaa odottelemaan talvea (ja joulua). Meidän elämässä ei näinä kuukausina ole tapahtunut mitään mullistavaa, joten teen aika tiiviin kertailun siitä ajasta. Muutama viikko sitten oli jotain jännittävää, siitä teen oman postauksen!

Jamiella oli synttärijuhlat maaliskuun alussa, jonne saapui muutama kaveri juhlimaan meidän seuraksi. Juhliin sisältyi herkkujen lisäksi aarteenetsintä ja pinjata, ettei lapsille ainakaan tullut tylsää. Oli hauska päivä, josta jäi ihana muisto <3

Itsekin täytin maaliskuussa 24 (jee) ja sen kunniaksi, totta kai, salitreeniä ;). Sain myös rakkaalta ystävältäni ihanan lahja, joka sisälsi paljon herkkuja :')

Sitten oli reissu Turkuun ja laivalle Turun ystävien kanssa. Ihasteltiin Hunksien hienoa esitystä ja juhlittiin kunnolla, mitäs muutakaan. Nämä pienet irtiotot arjesta ovat aina tärkeitä!

Pääsiäistä me juhlittiin kotosalla, minne rakkain ystäväni tuli sitä juhlimaan meidän kanssa. Poju etsiskeli munia ja kävimme tutkimassa Kuopiota :3. 

Kesä meni pitkälti kotosalla ja värjäsin hiukset siniseksi (turkoosi sävy)!

Kesäkuun poju oli hoidossa ja heinäkuussa menimme käymään reissun Lapissa. Mummi oli Albaniassa silloin, kun saavuimme Rovaniemelle, joten saimme viettää aikaa ihan keskenämme mummin asunnolla. 

Jamie jatkoi matkaa pohjoisemmaksi ja itse otin suunnaksi Helsingin. Milla jäi mummon asunnolle, jossa ystäväni kävi sitä hoitamassa. 

Minä vietin ihanan viikonlopun Helsingissä hotellissa ja WKNDn esiintyjiä katsellessa. Ihanaa vapaa- aikaa ja tapasin paljon uusia ihmisiä.

Lauantaina pukeuduin todella rohkeaan asuun ja sain niin paljon huomiota. että aluksi minua alkoi ihan ujostuttaan. Ihmiset kehuivat paljon ja ottivat kuvia kanssani. Se oli todella fantastinen reissu, kiitos kaikille siitä <3

Palasin takaisin Rovaniemelle ja äiti tuli sinne perässä. Menimme yhdessä Hanhimaahan, missä Jamie meitä jo odotteli minun tädin kanssa. Vietimme siellä pari päivää nauttien helteestä (ötököistä) ja kaverit käväisivät kylässä. 

Palasimme takaisin Rovaniemelle pariksi päiväksi. Vielä viimeiset helteet ennen kuin oli aika palata kotiin.

Loppuloma meni kotosalla salin ja ulkoilun parissa, eipä sitä siinä vaiheessa ollut enää kuin viikko jäljellä :').

Poju meni takaisin hoitoon elokuun alussa ja arki jatkui. Poju oppi vasta ottamaan itse keinussa vauhtia ja kiipeilemään sellaisia kiipeilynaruja pitkin. Kovasti alkanut rohkaistumaan ja uskaltaa kokeilla uusia jänniä asioita. Tällä hetkellä Legot ovat pojulle se tärkein juttu ja pari kertaa hän on käynyt kaverin tykönä yökylässä :3

Milla on voinut ihan hyvin. Pari kertaa olemme joutuneet käymään eläinlääkärillä, viimeksi keväällä vestibulaarisyndrooman takia, mikä oli todella hurja, kun Milla yhtäkkiä oksenteli ja teki tarpeitaan sisälle, hoiperteli kuin humalainen, kaatuili toiselle kyljelle sekä nukkui ekat yöt keittiönpöydän alla. Saimme siihen pahoinvointilääkkeet ja muuten ei auttanut kuin aika. Se meni jokusessa viikossa ohi, toivottavasti ei uusiudu. 

Toisen kerran kävimme viime kuun alussa, kun Milla järsi tassunpohjat verille. Mitään syytä ei siihen keksitty, tulehduskipulääkkeet määräsi viikoksi, kevyt liikutus ja käski seurailla tilannetta. Edelleen se järsii tassuja, muttei ne näytä enää niin pahoilta kuin silloin, eivätkä vuoda verta. Pysytään kevyellä liikunnalla ja pitää toivoa, että tilanne rauhottuisi kokonaan. Ymmärrettävää, kun onhan se jo vanha koira. Muuten kyllä iloinen ja virkeä itsensä.

Salitreenit ovat kulkeneet oikein hyvin. Dieetti loppui ja nyt totutellaan taas syömään enemmän. Ruokavalio on ollut vähän erilainen viime viikkoina ja siihen syy selviää seuraavassa postauksessa!

Palaamisiin!