Delicate but still so tenacious: Summer, autumn and winter

Mua kieltämättä aivan hävettää tämä useamman kuukauden mittainen tauko. En oikein edes tiedä, että miksi en oo saanut yhtä postausta tehtyä. Kerran mun piti tehdä, katoin kaikki kuvatki jo valmiiksi, mut en sit tehny tekstiä. Aika ei vaan riittäny siihen ja en löytänyt toista yhtä otollista hetkeä. Pitäis varmaan vähentää puhelimen käyttöä ja sen sijaan käynnistää tää tietokone useammin :)

Joulu juuri meni ja joululoma on menossa, tästä reissusta teen oman postauksen (jos vaikka onnistuisin siinä). Palaillaan sen sijaan kauas tuonne ihanan kesän loppuun, mikä tuntuu lohduttavalta näin -29 pakkaselukeman jälkeen :')

Loppukesästä valmistauduin tulevaan lomareissuun (teen siitä oman postauksen) käyden salilla ja nauttien vielä vihreistä maisemista. Ostin viime vuonna Alicantesta sellaisen leivontapaketin, missä oli 2 tummasuklaalevyä ja kondensoitu maito. Mukana oli myös piirakkaohje espanjaksi. Noh minähän reippaana käänsin sen googlen avulla ja sain tehtyä kyseisen piirakan. Siitä tuli hyvä! :D

Reissun jälkeen oli paluu arkeen normaaleine kuvioineen. Tältä ajalta ei ole mitään erityistä mainittavaa.

Syyskuun puolessa välissä menimme Lappiin, sillä ystäväni heinäkuussa syntyneellä vauvalla oli ristiäiset. Juhlat juhlittiin ja illalla menimme katsomaan Arttu Wiskarin keikkaa ja sen jälkeen Ihkuun loppuyöksi.

Lapista takaisin kotiin ja arki jatkui aina lokakuun alkuun saakka, jolloin Jamie ja Milla pääsivät Ouluun ja itse matkasin Turkuun.

Heppatyttöjen kanssa oli miittinki luvassa ja vietimme yön Turun yössä riehuen. Olin siellä vielä toisenki yön ja muutaman tytön voimin jaksoimme käydä juhlimassa. Tutustuin samalla reissulla erääseen ihanaan naiseen, josta tuli mun uus bilekaveri :D <3

Turusta matkasin takaisin Ouluun, hain miniperheeni matkaan ja palasimme Kuopioon.

Lokaakuussa saimme nauttia vielä huikeasta +18 kelistä yhden päivän ajan <3. Voi kun aina olisi lämmintä.

Sitten hypätään marraskuun alkuun, jolloin matkasimme Ouluun. Serkkuni, pojun kummisedän, tyttö Venla täytti 1 vuoden. Totta kai meidänkin piti käydä siellä juhlimassa tuota ihanaa pientä tyttöä <3

Joulukuun alussa oli taas jotain erilaista luvassa, kun mummi matkusti meidän luokse kyläilemään. Minä kävin bailaamassa Kuopion yössä ystäväni kanssa ja matkustin toiseksi yöksi Turkuun. Vietimme muutaman ystävän kanssa pikkujouluja ja juhlimme Turun yössä.

Turusta takaisin selvittyä pääsin minäkin viettämään äidin kanssa aikaa, koristelimme kuusen ja kävimme Matkuksessa kiertelemässä.

Kun äiti lähti pois, ei jouluun ollut enää kuin 14 päivää. Nämä 2 viikkoa menivät tehokkaasti vähillä yöunilla.

Kävimme myös katsomassa Coca- Cola rekkaa ;)

Salilla treenit ovat sujuneet hyvin ja tankoilu on taas jäänyt aika vähälle, ensi vuonna olisi tarkoituksena lisätä tankoilua.

Takanani on myös toisaalta hyvin uuvuttavat kuukaudet. Elokuisen lomareissun jälkeen tyngässä oli hankauma, joka osottautui suureksi ongelmaksi. Tilanne parani aina välissä, mutta rankat ryhmäliikuntatunnit oli pakko jättää pois, koska se rasitus olisi ollut liikaa jo valmiiksi rikkinäiselle iholle. Homma eteni siihen, että proteesi hankasi tynkää kahdesta kohdasta, ulko- ja sisäpuolelta. Välissä sattui enemmän, välissä vähemmän. Marraskuussa tilanne meni niin pahaksi, etten pystynyt kunnolla kävelemään. Teknikko teki tällöin minun esittämän muokkauksen ja tilanne parani. Uusi yläosa oli tällöin tekeillä, jotta saisin sen pian käyttöön. Sovitus meni kuitenkin huonosti, sillä kiinnitys oli liian edessä ja proteesi tällöin kippasi minua taaksepäin kumoon. Vanha siis takaisin ja uutta taas tekemään. Sain tämän nykyisen yläosan viime viikolla (!!!) ja taas tuli ongelmia, sillä tämä tuntui liian isolta. Otettiin uudet mitat ja eroa edelliseen kertaan oli 1,5- 2cm. Tynkä siis oli supistunut, jonka takia tehdään vielä kerran uusi yläosa. Mutta ajatelkaa, tämä tilanne on elänyt 4 kuukautta. 4 kuukautta ilman raskaita aerobisia, ei juoksua, ei mitään sellaista. Kipua, jonka olisi voinut hoitaa nopeamminkin pois. 1/3 vuodesta rikkinäisen ihon kanssa kuulostaa paljolta... Sama kaava vaan jatkuu, että loppukesästä ongelmat ilmenee. Olisiko ensi vuosi parempi, kivuttomampi?

Poju senkun kasvaa. Hän on oppinut kirjoittamaan oman nimensä ja välissä harjoittelee muitakin sanoja. Kyselee kirjaimien perään, haluaa tietää vaikeita lukuja, missä on monta ykköstä ja kymmenen nollaa ja osaa avustuksella laskea sataan. Hän piirtää paljon, tekee monimutkaisia junaratoja huoneeseensa ja on ihastunut lentokoneisiin, kiitos Lentoturmatukinta. Hän on päättänyt, että hänestä tulee isona lentäjä!

Ihana halipusupoika kuten aina, ei voi olla rakastamatta <3.

Poju sai tämän "miekan" taikurilta

Milla puolestaan on samanlainen virkeä vanhus kuin mitä aikaisemmin. Viimeisin junamatka oli hyvin rauhallinen, sillä hän nukkui koko matkan, vaikka pari kertaa vähän ärähti lähellä olevalle koiralle. On ilmeisesti tottunut tähän hommaan.