Merry Christmas 2016

Hyvää joulua kaikille! <3 Viettelemme pojun kanssa nyt joulua isän tykönä ja minullakin on nyt aikaa kirjoitella tänne kuulumisia. Tavallisina päivinä viettelen vähän aikaa tietokoneen äärellä, joinakin päivinä en avaa koko konetta ollenkaan, jonka vuoksi blogi on aivan poissa ajatuksistani. Instagramiin päivittelen kuvia useammin kuin tänne, mutta en sinnekään välttämättä joka viikko.

Kuluneeseen kuukauteen on sisältynyt kaikkea. Kävin tosiaan risteilyllä Tukholmassa erään ihmisen, voin kai paljastaa että miehen, kanssa. Meillä oli ihanaa aikaa yhdessä, nautimme ajasta laivalla, shoppailimme Tukholmassa ja tutustuimme toisiimme. Hän on aivan ihana persoona ja olen hyvin vahvasti ihastunut häneen. Suhde on kuitenkin vielä niin tuore, etten puhu siitä sen enempiä.

Mutta pakko sanoa, että hän osaa niin upealla tavalla ilahduttaa minua. Hän teki tällaisen ihanan ruusun minulle kun tapasimme, sillä hän muisti toiveeni kukasta. Kaiken huipuksi, kun oli kulunut viikko tapaamisen jälkeen, hän vinkkasi katsomaan ruusun varteen ja siellä löytyi runo. Hauska, mutta silti niin ihana! Koko idea kerrassaan niin täydellinen, että tätä en tule kyllä koskaan unohtamaan <3.

Ylioppilasjuhlien järjestely oli mukava työmaa ystävien ja sukulaisten kanssa, mutta tärkeintähän se oli että juhlat tulivat kyseeseen! Juhlat pidettiin Rovaniemellä kotonani ja vieraaksi tulivat vain läheiset ihmiset.

Tilaisuus koululla oli hieno, tuntui upealta olla siellä vastaanottamassa valkolakkia. Numerot eivät olleet mitenkään erikoiset: yksi A, yksi B ja kolme C:tä. Tärkeintä se, että sain lakin, ja nyt haluan vain kesittyä tulevaan yhteishakuun.

Juhlien kunniaksi illalla lähdimme ystävien kanssa juhlimaan. Eräs ranskalainen nuori mies säikähti, kun olin 21 ja muut valmistuneet olivat iältään 19, ainakin kaikki joilta hän oli iän kysynyt. Hän ei millään halunnut uskoa, että olin jo 21 ja säikähti vielä enemmän, kun muut kaverini olivat samanikäisiä ja yksi vielä vuotta vanhempi. Olimmeko juuri jo liian vanhoja baariin? Ainakin sillä hetkellä siltä tuntui :')

Jamiella oli joulujuhlat päiväkodilla tässä kuussa. Saimme leikkiä ja laulaa lasten kanssa, söimme riisipuuron ja lapset saivat vielä leikkiä keskenään ennen kuin juhlat olivat ohi. Oli ihanaa katsella miten oma poika osaa leikit ja miten hän nautti niistä <3.

Kävimme pojun kanssa Oulussa kuun alussa, sillä minulla oli rintojen jälkitarkastus. Poju vietti sillä välin aikaa sedän kanssa. Rinnoissa kaikki kunnossa, eli ei siis uutta leikkausta ainakaan luvassa.

Kävimme Jamien kummisetien kanssa syömässä ja vaihdoimme kuulumisia. Kuljimme pojun kanssa junalla ja matkat sujuivat yllättävän rauhallisesti, vaikka olin varautunut siihen, että matka menee varmaan pitkälti leikkihuoneessa. Poju istui rauhassa paikallaan ja paluumatkalla nukahti hetken.

Pääsin yksin matkaamaan Ouluun 15 ja 20 päivä tätä kuuta. Aivopolilla tehtiin uudet testaukset pysyvän haitan tason määrittämistä varten, Aloitustasoksi arvioitiin vaikea eli neljännen tason vamma. En vielä tiedä mikä pysyvän haitan tasoksi päätettiin.

Matkani jatkui 20 päivä Tampereelle. Menin sinne pariksi päiväksi viettämään aikaa miehen kanssa. Jospa kesällä saisin hänetkin muuttamaan Kuopioon. Pystyisimme näkemään ainakin useammin!

23 päivä tulin isän tykö ja olemme viettäneet täällä joulua. Aattona katselimme lastenohjelmia, kävimme hautausmaalla, katsomassa pappani veljeä ja hänen vaimoa, söimme jouluruuan, joulupukki tuli ja saimme ihania lahjoja. Jamieta ei kauheasti pukki kiinnostanut, mutta lahjojen avaaminen oli hauskaa. Pojusta se oli hyvin hämmästyttävää, miten paljon uusia juttuja hän sai samaan aikaan. Ryhmä Hau löytyi monen paketin sisältä monessa eri muodossa :D.

Mummi myöskin soitteli että kotona olevan kuusen alle on tonttu käynyt tuomassa paketteja. Niitä sitten vielä odotellessa ;).

Tänään olemme nauttineet isän luona ajasta. Poju kävi kolaamassa pihaa isän naisystävän kanssa ja itse kävin tunnin juoksulenkillä. Tai enhän minä koko matkaa juossut, mutta vuorotellen juoksua ja kävelyä. Kuljin Könkäältä kohti Leviä. Tiellä ei siis ole valaistuksia eikä kävelytietä, kuulostaa jotenkin liian tutulta. Jokaisen vastaantulevan auton kohdalla sydän jätti lyönnin välistä. Trauma elää ja pysyy minussa, mutta silti on oltava rohkea ja uskallettava kohdata tällaiset tilanteet. Eräs pakettiautolla ajava nainen pysähtyi viereeni ja kyseli, jos tarvitsisin kyytiä. Hän kehui heijastimiani, jotka näkyivät jo kauas. En tule koskaan tietämään, oliko silloin vuosia sitten tapahtunut yliajetuksi tuleminen vain sattumien tulos, vai saattoivatko päälläni olleet heijastimet kääntää kuskin katseen minuun ja tämän seurauksena aiheuttaa auton suistumisen päälleni. Heijastimet ovat silti tärkeää olla päällä. Parempi olla näkyvissä, jottei ainakaan tapahtuisi mitään ylimääräisiä onnettomuuksia. Jottei joutuisi kantamaan vastuuta siitä, etteikö olisi ainakin yrittänyt olla näkyvissä. Jottei kulkijaa voisi pitää syyllisenä.

 Salilla reenit sujuu mallillaan ja tankoilemaan en ole päässyt tässä kuussa, mutta kotoa käsin olen harjoitellut. Atooppinen ihottuma vaivaa koko yläkroppaa, kasvoja, käsiä, selkää ja kylkiä. Välissä iho on aina parempi, mutta seuraavassa hetkessä se sitten romahtaa. Torstaina jos pääsisin käymään hakemassa jonkinlaisen reseptin kortisonia varten, sillä olen yrittänyt tähän kaikenlaisia voiteita ja ruokavalioon lisiä, mutta ei mikään auta. Pari talvea sain mennä ilman suurempia ongelmia ihon kanssa, mutta tämä talvi on taas tällainen raivoisa. Voisin kokeilla solariumia, sillä kun puhutaan olevan positiivisia vaikutuksia ihottuman hoidossa, tai jonkinlaista valohoitoa. Ärsyttää kun en voi oikein käyttää meikkejä, sillä iho aina räjähtää siitä, ja ilman pitkähihaista ei kestä olla, jos ei halua raapimisjälkiä joka paikkaan. :d

Jamie on voinut hyvin, mutta pojulla taisi olla enterorokko juuri ennen joululoman alkua. Se kesti vain muutaman päivän, sitä ennen oli yhden illan ajan kuumetta. Lapsi parka oli niin väsynyt ja itkuisa kuumeen aikana, että minua niin säälitti katsoa häntä. Onneksi kuume oli vain hetkellinen ja sen jälkeen ei ollut enää paha olla. Yhtenä iltana pojun jalkoja kutitti ja hän ei meinannut saada unta. mutta onneksi sekin meni tunnissa ohi.

Tässä vähän vielä maistiaisia, mitä olen shoppaillut kuluneen kuun aikana :3.

Keskiviikkona lähdemme takaisin Rovaniemelle ja uv:ksi tullaan taas takaisin. Mamma lähtee vähän Levin uuteen vuoteen reivaamaan :3. Muita suunnitelmia ei ole, Jamie on kuitenkin kaksi viikkoa vielä joululomalla. Katsotaan mitä met keksitään!

Palaamisiin!