sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Just because I love pink

Tekstin kirjoittaminen on vaikeaa näin melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Olen pahoillani, ettei minusta ole kuulunut taas aikoihin. On vain ollut niin paljon tehtävää, ajateltavaa ja hoidettavaa, etten ole saanut aikaseksi alkaa kirjoittaa tänne. Viime viikonloppuna ajattelin että kirjoitan, mutta tietokoneeni päätti hajota ja meni viikko, ennen kuin sain koneen takaisin. Näyttöpaneeli oli hajonnut tästä alle 4kk ikäisestä koneesta. Todella lupaava alku meidän yhteiselle tulevaisuudelle!


Kaikkea tässä parissa kuukaudessa on tietenkin ehtinyt tapahtua. Voisin kai aloittaa mainostamalla minusta tehtyä nettijuttua, minkä löytää tästä osoitteesta:





Uusivuosi meni isän tykönä. Menin silloin viettämään aikaa Levin yöhön. Illan aloitin yksikseni, sillä ystäväni halusi istua iltaa rauhassa ja itse taas tanssia yökerhossa, jonka vuoksi päätin mennä baariin yksin. Yhden juoman ajan ehdin olla yksin, kun sattui maailman ihmeellisin asia. Kuulin, kun joku huusi nimeäni. Käännyin ja näin, kunika yksi Ypäjällä olleista luokkatovereistani juoksi minun luokseni. Siinähän me ihmettelimme, että miten oli mahdollista, että hän oli Levillä ja että sattumalta päädyimme samaan baariin samaan aikaan. Hän oli tullut Lohjalta miehensä ja kaveriensa kanssa Leville viettämään uvta. Minä vietin yöni sitten heidän kanssaan, totta kai tanssilattialla pääasiassa. Lupaava alku uudelle vuodelle!


Värjäsimme me joulukuun lopussa minulta hiuksetkin uudelleen ystäväni kanssa. Harmaat hiukset hetken aikaa oli taas mukavat!


Joululoman viimeinen viikko oli kuitenkin todella epämukava. Ehdin käymään silloin maanantaina salilla, kun sitten keskiviikkona minulle nousi kuume. Kuumeillessa meni sitten loppuviikko ja yskä oli aivan kauhea. Kaikki alkoi, kun en silloin maanantaina ottanut astmalääkettä, mikä sitten laukaisi tämän taudin, joka siis ilmeisesti oli influenssa. Lapsikin kuumeili silloin viikonlopun ajan ja alkuviikosta pojulle nousi vielä lämpöä yhdeksi päiväksi. Sen jälkeen olemme olleet terveitä, mutta nyt poju on alkanut kuulostamaan taas hieman nuhaiselta.



Tammikuun 20 päivä perjantaina lähdin junalla kohti Tamperetta. Menin mieheni tykö päiväksi ja illan päälle matkasin Turkuun Ypäjältä tuttujen entisten luokkalaisteni seuraan. Odottelimme innolla seuraavaa aamua, sillä luvassa oli jotain ihanaa!


Lähdimme nimittäin 16 heppatytön voimin laivalle! Galaxy oli laivana. Voin sanoa että reissu oli rankka. Menimme ensiksi buffettiin syömään aamupalaa, mikä oli todella hyvä. Sen jälkeen kiirehdimme shoppailemaan putiikit tyhjiksi ja ryyppääminen aloitettiin heti sen jälkeen. Loppupäivä menikin sitten juodessa hytissä ja välissä baarissa, eri porukalla eri paikassa. Kävin syömässä yhden kakkupalan vielä myöhemmin päivällä, mutta muuta en sitten syönyt sen päivän aikana. Osa oli käynyt vielä buffetilla illallakin. Kaikki eivät luonnollisestikaan selvinneet yöhön saakka, mutta onneksi kuitenkin suurin osa pääsi tanssilattialle saakka. Minä menin vielä yhden ystävän kanssa jatkoille. Seura oli hyvä ja meillä oli hauskaa. Menimme omiin hytteihimme vähän ennen kuin laiva saapui satamaan. Minut heitettiin rautatieaseman lähellä olevalle ABC:lle, jossa söin vähän ja ostin matkaevästä junamatkaa varten.


Drinkki nimeltä sex on the boat


Junamatka oli todella rankka, sillä junat olivat myöhässä aivan järkyttävän paljon. Tampereella sain odotella 3 tuntia ennen kuin juna saapui. Junassa meille sanottiin, että joudumme odottamaan 50 minuuttia vielä lisää, mutta onneksi ei sitten tarvinnutkaan odotelle kuin noin vartti. Se kolme tuntia rautatieasemalla seisoessa ei mennyt kovin rattoisasti, kun lattia tuntui edelleen keinuvan kuin laivassa, väsytti ja voimat olivat aivan hukassa. Mutta noh sitä se teettää kun juo, omapahan oli vikani! Junamatkat menivät kyllä nukkuessa, että sain vähän energiaa kerättyä. Oulussa jouduin vielä odottelemaan noin tunnin ajan, ennen kuin juna kohti Rovaniemeä lähti. VR onneksi korvasi minulle koko tämän matkan hinnan, koska todellakin tunsin ansaitsevani siitä hyvityksen!



Tammikuussa olen muuttanut ruokavaliotakin sillä tavoin, että aloin oikeasti syömään kunnolla. Olen aina ollut kauhean varovainen syöjä, mutta nyt päätin, että alan syömään ja katson sitten mitä tapahtuu. Olen huomannut paljon positiivisia muutoksia ja tällä tavoin aijon todellakin jatkaa! Herkkuhimotkin ovat pysyneet hyvin aisoissa ja todella uskon, että tämä elämäntyyli nyt tulee kestämäänkin. :3



Sitten oli taas pienen hiusoperaation aika. Nyt sävynä on vaaleanpunainen! Color maskia laimensin hoitoaineella, joten väri ei ole pysyvä. Joka viikko väriä saa olla kirkastamassa, mutta nyt annan tämän kulua pois ja värjään sitten uusiksi, kun tyvikasvu on värjätty :D.



Ystävänpäivää vietin ystäväni kanssa. Kävimme syömässä ravintolassa ja hemmottelin vielä itseäni kotosalla syömällä herkkuja. Tänäänkin herkuttelimme, sillä Jamien kummisetä tuli juhlistamaan pojun synttäreitä näin etukäteen, kun hän ei pääse pojun synttärijuhliin. Saimme häneltä lahjaksi 4 uutta ryhmä hau DVD:tä. Tiedänkin mitä tulemme katsomaan seuraavina päivinä :D.



Jamie on kasvanut paljon ja alkanut puhumaan lisää. Lauseista tullut selvempiä ja aina vain ymmärtää asioita paremmin. Kovasti tahtoo auttaa ja tehdä asioita itse. Päiväunia ei kotosalla yleensä nuku, hoidossakin vain joinakin päivinä. Hoidossa pyrkivät kiinnittämään huomiota siihen, että poju pitäisi paremmin omia puoliansa. Hän kun yleensä ei esim. piittaa jos joku vie häneltä lelun ja jos hän piittaa, hän vain möksähtää, muttei kuitenkaan sano että mikä on. 






Millalle tuli tammikuussa vuosi taas täyteen ja leidi on nyt 11- vuotias vanharouva! Toivon hänelle pitkää elämää ja ainakin nyt ollaan menty jo yli puolivuotta ilman sairastelemista. Toivottavasti eläinlääkärille ei tarvitse mennäkään pitkiin aikoihin!




Salilla reenit etenee mukavasti ja nyt kun on syönyt kunnolla, alkaa tuloksiakin huomaamaan. Tai ainakin pystyy lisäämään painoja tehokkaasti, ei nyt ulospäin vielä näy kauheasti mitään :D. 




Tankotanssissa edistytään ja kehitytään. Kotosalla tankoilen about kerran viikossa ja tunnilla myös kerta viikkoon. Mustelmia löytyy aina, etenkin polvitaive ja reisi ovat joutuneet nyt koville kaikenlaisten harjoitusten myötä.




Shoppailua ei pidä unohtaa, sillä sitä harrastan aina! Uusia vaatteita, meikkejä ja etenkin ihania huulipunia on tultu hankittua.








Myös sisustusinto iski ja tilasin uusia lamppuja, päiväpeitteen huoneeseen ja koristetyynyjä. Niin ja ostin orkidean, mikä kaunistaa keittiötä. Se sopii täydellisesti minun vaaleapuna- valkoiseen keittiööni <3



Normaalilla elämällä jatketaan. Mies tulee luultavasti tänne parin viikon sisään ja minulla on kuun lopussa kokous keskussairaalalla koskien tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikkea mitä tarvitsee saada hoidettua/ on jo hoidettu.






Palaamisiin!