Delicate but still so tenacious: helmikuuta 2013

Mietit ehkä kuka minä olen ja miksi minä kirjoitan. Minulla on suuri syy, miksi haluan kirjoittaa. Haluan kertoa teille onnettomuudesta, jonka jouduin kokemaan, sekä mielipiteestäni sitä koskien. Jatkossa haluan kertoa, mitä minä joudun kokemaan ja kuinka elämäni jatkuu.

Lokakuun 27 pv auto ajoi päälleni kävellessäni Palikkalasta Ypäjälle. Pari minuuttia sen jälkeen ambulanssi vahingossa löysi minut laukkuni lennettyä tielle ja niimpä sainkin apua. Muuten en todennäköisesti olisi nyt tässä... Asiasta on tehty paljon ilmoituksia lehtiin, joten sieltä voi käydä katsomassa, jos haluaa enemmän informaatiota asiaan. En kuitenkaan aijo kertoa yliajajastani teille sanaakaan, sillä se ei kuulu tähän. Tiedätte jos tiedätte.

Niin ja mitä minulle sitten sattui. No periaatteessa en välttämättä välittäisi kertoa siitä tänne, mutta koska jäljet ovat vielä vuosiakin näkyviä, niistä voi päätellä jo kaiken. Siksipä on ehkä parempi, että kerron omin sanoin, mitä sattui. Sinänsä minulla oli hyvä tuuri, sillä en saanut sisäelimiin minkäänlaisia vammoja. Keuhkoon tuli pieni vaaraton naarmu ja aivot vain värähtivät, joten mitään pysyvää ei siitä jäänyt. Sen sijaan taas luut saivat kärsiä enemmän kuin laki sallii. Minulta nimittäin murtui kaikki kasvonluut, paitsi otsaluu. Naamanluuni ovatkin nyt titaanisia ja niitä joudutaan tulevaisuudessa vielä muokkaamaan, jotta saisin oman ulkonäköni takaisin. Alahuuleni alapuolella on leveä arpi, sillä naamani lyödessäni purin hampaat siitä läpi. Hampaita irtosikin ainakin seitsemän ja niitä joudutaan varmaan repimäänki vielä saman verran, sillä monesta on palasia irronut. Niskaani tuli murtuma, mutta se oli hyvin pieni eikä se tarvinnut operointia. Vasen solisluu ja lapaluu murtuivat. Solisluuhun leikattiin rautalevy. Molemmat kyynärpääni murtuivat sekä oikea ranne ja jokainen niistä leikattiin. Kyynärpäissä on ollut metallipiikkejä ja lankaa, kun taas ranteessa on rautalevy. Kyynärpääni leikattiin vasta ja niistä poistettiin metallit, koska ne alkoivat haittaamaan. Minulta murtui vasemmalta yksi kylkiluu ja lonkassa oli pari murtumaa. Ne olivat myöskin sieviä murtumia ja niille ei tarvinnut tehdä mitään. Vasemman jalkani polvi oli turvoksissa ja sääressä murtumalinja, mutta nekin olivat sieviä ja nekään eivät tarvinneet hoitoa. Oikea jalkani taas sai pahimman tällin ja se on joutunut kärsimään äärettömän session... Äärettömästä iskusta kertoo heti se, että reisiluu oli murtunut ja pahasti. Siihen jouduttiinkin laittamaan koko reiden pituinen ydinmetalli. Polvi oli murtunut hoitoa kaipaamattomasti, mutta sääri sai kärsiä lopullisesti. Säärestä luut nimittäin menivät aivan sirpaleiksi ja kaikki hermot katkesivat mukana. Myös laskimo katkesi. Kirurgit yrittivät saada laskimon kuntoon, mutta se ei onnistunut. Siksipä sääreni jouduttiin amputoimaan. Nukutuksesta herättyäni en ensin tajunnut sen puuttumista, mutta kun sen tajusin, oli reaktio tajunnan pysäyttävä. Kuinka voisikaan ymmärtää, ettei itsellänsä ole enään kokonaista jalkaa. Se tulee tulevaisuudessakin vielä viemään aikaa, ennen kuin olen täysin tottunut siihen.

Olin näiden operointien takia 2 viikkoa nukutettuna ja kolmas viikko meni osittain nukutettuna. Lääkärit olettivat heräämiseni jälkee minun olevan ainakin vielä kuukauden Turussa, mutta minut siirrettiinkin Rovaniemelle jo ennen kuin olin täysin hereillä. Rovaniemellä herätykseni vasta oli kunnollinen. Keuhkoissa olevan hengitysputken takia en pystynyt aluksi puhumaan. Teholla minun tarvitsi olla vain n.puolitoista viikkoa, ennen kuin minut siirrettiin vuodeosastolle. Siellä olin sitten n. viikon ajan, kunnes pääsin jo kotiin. Paranin ihmeellisen nopeasti. Kotona olin n. 2 kk ja siinä ohella kävin hammaskirurgin hoidossa ja tarkastuksissa. Tammikuun viimeisinä päivinä lähdin Helsinkiin Ortoniin kuntoutumaan. Siellä sain itselleni proteesijalan ja opin kävelemään. Viime perjantaina pääsin vihdoinkin takaisin Ypäjälle ja jatkamaan kouluani. Nyt saan jatkaa omaa elämääni, vaikkakin uutena itsenäni. Edelleenkin kävelyni tarvitsee hiomista, mutta se on lihaksiston heikkouden syystä.

Jatkossa tulen saamaan vielä leikkauksia ja paljon muuta. Hammashommat ovat vielä edessä, proteeseja haluan useamman, kuntoutusta tarvitsen ja neuropsykologi pitää huolen, ettei minulle ilmene mitään oireita.

Niin ja mitä mieltä itse olen tästä sessiosta. En ole kokenut turhaa surua ja olen koko ajan katsonut eteenpäin. Toki olen joutunut kokemaan kaikkea mitä kenenkään ei kuuluisi, mutta olen niiden kautta oppinut paljon uusia asioita ja saanut itselleni omanlaista pelottomuutta ja arvostusta.

Minä olen kuin rikkoutunut kristalli: Sen voi korjata, mutta siitä enää koskaan tule yhtä hieno kuin ennen.

Haluan nyt myös ilmaista teille sen tärkeän lauseen, mitä itse kadun etten tajunnut: Sinä olet Täydellinen! Ainahan sanotaan, ettei kukaan ole täydellinen, mutta olen nyt löytänyt asiaan uuden näkökulman. Kenenkään luonnetta ei voi sanoa täydelliseksi, sillä kaikki ihmiset tykkäävät erinlaisista luonteista. Mutta katso itseäsi ja ulkonäköäsi. Sinä omistat kaiken, mitä ihmisen ruumiiseen kuuluu. Minä taas olen nyt ja pysyvästi vajanainen. Jotkut muutkin ovat siitä joutuneet kärsimään ja se ei ole kenellekkään oikein. Täydelliseen kroppaan kuuluu kaikki osat ja että kroppa on mahdollisimman naarmuton. Te kaikki olette sellaisia! Minäkin olin, mutta en ole enään. Enkä koskaan tule olemaankaan. Minun on opittava katsomaan maailmaa uusin silmin ja TOIVON, että ihmiset oppivat pitämään minua normaalina. Enhän sitä tule koskaan olemaan, mutta kovasti yritän! Itse kadun sitä, etten koskaan osannut arvostaa ulkonäköäni. Moni ihminen on saanut siitä kuulla aikojen kuluessa, kun olen ollut paineissa ulkonäköni kanssa. Nyt voin sanoa, että olin kaunis! Ihan tosissani olin kaunis. En tiedä, tulenko enään olemaan. Nyt näytän erinlaiselta ja omin silmin näen sen, että en läheskään yhtä upealta, kuin ennen. Toivon ja anon, että joku kaunis päivä tulen olemaan vielä lähes samannäköinen, kuin ennen.

Laitan tulevaisuudessa teille blogiini kuulumisiani sekä kerron tapahtumistani.

<3: llä Lala